Sunnuntai-illan vieraille lupasin tarjota jotain hyvää. Ja tietenkään
en suostunut tekemään jotain vanhaa, tuttua ja turvallista, vaan kehittelin
jotain uutta. Kääretorttu on sellainen leivonnainen, että sitä tulee harvemmin
tehtyä tai syötyä. Poikkeus on unelmatorttu, jota ainakin meidän perheen
juhlissa on lähes aina tarjolla.
Kääretorttuhan on kuitenkin hyvin muuntautumiskykyinen leivonnainen:
itse tortun voi tehdä tavalliseen tapaan vehnäjauhoista, mukaan voi laittaa
kaakaojauhetta tai voi tehdä vaikka raidallisen tortun. Tai sitten kuten minä
tein tällä kertaa, käytin pohjaan ruis- ja perunajauhoja. Ja jos pohja on
helposti muuteltavissa, niin entäs sitten täytteen kanssa! Väliin voi laittaa
pelkkää hilloa, mutta jos haluaa tehdä vähän erikoisemman, kääretortun voi
täyttää kermalla, rahkalla, tuorejuustolla, mascarponella tai vaikka
jäätelöllä. Ja makua antamaan käyvät kaikki marjat ja hedelmät (Tässä toinen kääretorttu-vinkki)
Eli lyhyesti sanottuna kääretorttua voi tehdä jos jonkinlaista! Minun
tekemäni kääretorttu oli tällä kertaa omena-kinuskikääretorttu, jossa oli
nimestään huolimatta myös vähän raparperia ja rahkaa.
Pohja
4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 ¼ dl ruisjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1. Vatkaa munat ja
sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Yhdistä kuivat
aineet keskenään ja siivilöi ne vaahtoon.
3. Sekoita aineet
varovasti sekaisin.
4. Levitä
leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, paista 200 asteessa 10-12 minuuttia.
5. Ripottele sokeria
leivinpaperin päälle ja kumoa torttupohja siihen. Poista leivinpaperi.
Täyte:
2 dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria
250 g rahkaa
3 dl omenasosetta, 1
dl raparperisosetta
1. Laita kerma ja
sokeri kattilaan, kuumenna ja sekoita kokoajan noin 10 minuuttia.
2. Ota kattila pois
levyltä, laske lavuaariin kylmää vettä ja jäähdytä kinuski.
3. Laita vielä
jääkaappiin jäähtymään. Kun on kylmennyt, vatkaa kinuskia vaahdoksi.
4. Lisää vaahtoon
rahka ja sekoita.
5. Levitä kääretortun
päälle ensin sose ja sen jälkeen kinuskirahka.
6. Kääri rullalle ja
laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Ensimmäisellä maistelu kerralla kääretorttu oli vähän kuiva, olisi
siis saanut tekeytyä ja maustua jääkaapissa vielä pidempään. Mutta pidin hieman
erilaista, rouheisemmasta torttupohjasta. Maut myös tulivat paremmin esiin
seuraavana päivänä. Omenaa olisi saanut olla enemmän, mutta makeus oli juuri
sopiva. Tykkäsin ja voin suositella muillekin.
”He istuutuivat
teepöytään, ja Vilijonkka oli niin iloinen, kun hänellä oli seuraa, että puhui
puuta heinää ja kaatoi teetä pöytäliinalle.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti