Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 1

Näin kevään ja retkeilykauden alun kunniksi ajattelin aloittaa juttusarjan nimeltä Tampereen seudun retkeilypaikat eli tarkoituksena on kertoa hyviä retki(makkaranpaisto)paikkoja Tampereen seudulta. Itse kun on asunut Tampereella jo 7 vuotta ja olen innokas metsässä liikkuja, on paikkoja tullut koluttua ja tutustuttua erilaisiin kohteisiin. Ja olen myös huomannut, että hyviä paikkoja voi olla hankala löytää, joten toivon tästä olevan apua niille, jotka etsivät retkipaikkoja näiltä seuduilta.

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Kirskaanniemen. Se on kaikin puolin helppo kohde. Matkaa Tampereen keskustasta kohteeseen on noin 15 kilometriä ja parkkipaikalta kävelymatka on runsaan kilometrin verran. Kirskaanniemi on osa Birgitan polkua, joka on noin 50 km pitkä retkeilyreitti Lempäälässä, joten Kirskaanniemen nuotiopaikoista pidetään myös hyvää huolta.

Me olemme käyneet Kirskaanniemessä monta kertaa ja kaikkina vuodenaikoina. Perinteeksi on jo muodostunut, että kesäkuun toisella viikolla käymme Kirskaanniemessä paistamassa makkaraa ja banaani-suklaakääröjä.

Kirskaanniemi sijaitsee nimensä mukaisesti niemessä, Höytämönjärven rannalla aivan Tampereen ja Lempäälän rajalla. Nuotion ääressä voi ihailla järvimaisemia, upeaa kalliota tai mäntyjä. Kesällä voi käydä myös uimassa (tosin paikalla ei ole laituria). Paikka on myös hyvä sen vuoksi, että siellä on yksi laavu ja neljä muuta tulentekopaikkaa, joten alueelle mahtuu useampikin retkiseurue paistamaan makkaraa ja nauttimaan ulkoilusta.

Kävelymatka parkkipaikalta nuotiopaikalle lyhyt, mutta paikoin haastava, polku on kulunut ja paljastuneet juurakot saattavat hidastavat ja hankaloittavat liikkumista. Polulla on myös vähän nousua, joten tänne ei kannata lähteä lastenvaunujen kanssa.

Parkkipaikan osoite on Kansalaisen karttapaikan mukaan Koipitaipaleentie 100, Lempäälä. Parkkipaikalta lähtee selkeät polut kohti Kirskaanniemeä, lisäksi reitti on merkattu puihin. Kohde sopii myös talviretkeilyyn, jolloin niemeen voi kävellä jäätä pitkin. Kannattaa myös ottaa pulkka mukaan, koska rannassa on hyvät kalliot, joilta voi lasketella. 

Parkkipaikalta lähdettäessä polku kulkee rehevän puron vartta, joten polku saattaa paikoitellen olla märkä ja mutainen, vaikka reitillä onkin tässä kohtaa pitkospuut. Tämä kannattaa ottaa huomioon kenkävalintaa tehdessä.

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.

"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet." – Muumipappa

Valkovuokko

Ehdinpäs ennen oikeita valkovuokkoja! Sinivuokkoja aurinkoisilla rinteillä eilen jo näkyi, mutta valkovuokkojen kukintaan taitaa olla vielä aikaa. Aiemmin maaliskuun saldon yhteydessä väläytin kuvan ja tekstinpätkän ryijyprojektista, joka on nyt siis valmistunut.

Jannelta sain joululahjaksi ryijypaketin. Itse asiassa tuo ryijy, jonka Janne oli ostanut, menikin julmasti vaihtoon, en ollut ihan täysin tyytyväinen malliin, joten valitsimme sitten yhdessä toisen mallin, joka oli oikeasti sellainen, mitä Janne oli aiemmin jo netistä katsellut, mutta jota ei ostohetkellä kaupasta löytynyt. Joten ei se onneksi ollut ihan niin paha juttu vaihtaa tuota saamaansa lahjaa.

En ole koskaan aiemmin tehnyt ryijyä tai edes ryijysolmuja. Pienenä sain lahjaksi kanavatyön, jonka tekeminen oli ihan kamalaa, joten tämänkin työn aloittamista ja tekniikan opettelua varten piti kerätä intoa. Maaliskuussa työn aloitin ja reilut puolitoistakuukautta työtä tein. Loppu oli kyllä varsinaista kirimistä, ehkä vähän vängälläkin tein, mutta valmiiksi se tuli! Ja tyytyväinen olen kyllä lopputulokseen.

Malli oli mielestäni aika haastava. Eri väriyhdistelmiä koko työssä on 29 kappaletta ja yksikään näistä yhdistelmistä ei ole pelkästään yhtä väriä, joten oman aikansa meni siihenkin, että langan pätkistä teki ohjeiden mukaisia kokonaisuuksia. Loppuvaiheessa minulla oli käytössä myös viisi neulaa, joihin laitoin aina valmiiksi seuraaviin nukkiin tarvittavat langat, joka osaltaan hieman nopeutti työtä. 

Mutta tarkoitukseni ei ollut pölistä näinkään paljoa aiheesta, piti vain tulla esittelemään, että tässä se nyt, on kevään ensimmäinen valkovuokko bongattu meidän olohuoneessamme!

Otso-herran villatakki

Kummipojallamme tuli ensimmäinen vuosi täyteen ja sitähän täytyy tietenkin juhlia ja lahjoa. Kysyin, mitä poika haluaisi tai tarvitsisi lahjaksi. Vastaus oli villatakki (ehkä siis enemmän äidin kuin pojan lahjatoive) ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Saman tien aloin etsiä malleja ja kävinpä vielä samana iltana ostamassa langatkin tuota takkia varten. Alkuperäistä ohjetta en kuitenkaan lopulta noudattanutkaan, ohjeessa ollut kuvio ei toiminut niin hyvin valitsemillani langoilla ja väreillä kuin ohjeessa. Tein sitten paidan kuvioinnin oman mielen mukaan ja vähän mallaten villatakista, jonka tein aiemmin itselleni. 

Tämä pikkumiehen takki on kooltaan (ehkä noin) 86/92. Lanka on Novitan Woolia, puikot paksuudeltaan 3½. Langan menekki yhteensä 130 g, josta pääväriä eli harmaata kului noin 100 g.

Askartelin myös hienon nallekortin päivänsankarille. Kuten Janne totesi, kun moitin taitojenipuutteita, jotka myös kortista näkyvät, että onpa kortissa ainakin sellainen käsityöläisyyden leima. Jep, sitä kortissa ja muissa tekeleissäni kyllä ainakin löytyy aina!

Kevät tulla puksuttaa

Kuka olisi uskonut, kevät tulee sittenkin! Lumikinoksista ja pakkasista huolimatta, täällä taitaa olla nyt vihdoin se kuuluisa kevät! Huoh, ajatteliko joku oikeasti niin, että Suomeen olisi tullut ikitalvi, etteivät lumet sula ollenkaan, eikä lämpötila nouse plussan puolelle ollenkaan? En ainakaan minä luullut niin, mutta tuntui, että ainakin toimittajat lehdissä luulivat, kun siitä niin paljon lehdissä kirjoiteltiin ja huokailtin. Mutta nyt ovat lumet sulaneet, kohta taitaa lähteä järvistä jäätkin ja ollaan ihan virallisesti keväässä, kun vuorokausilämpötila on plussan puolella. Jihaa!

 

Ja kyllähän sen näkee jo itsekin, jos lähtee ulos kävelemään, että kevät se on, eikä mikään talvi enää. Olen tehnyt peipposesta sekä kuulo- että näköhavainnon, kahtena päivänä eri paikoissa, joten oli varmasti eri yksilö kyseessä. Olen nähnyt joutsenia ja taisinpa nähdä toissa aamuna yhden kurkiparvenkin suuntaamassa kohti pohjoista. Mustarastas kuopsutteli yhdellä pihamaalla risukasoja ja etsi pesäntekovärkkejä. Ja Pohjanmaalla tulvii, se jos mikä on varma kevään merkki! Paitsi että niin ne joet tulvivat siellä viime syksylläkin. Eli onko se sittenkään varma merkki keväästä? (Ja hitsi, minä olen väärässä paikassa, enkä ihailemassa niitä tulvia ja jääpatoja.)

 

Mikä antaa sinulle sen tunteen, että nyt on kevät? Itse totesin sen eilen, kun olin kävelyllä. Tuuli, mutta tuuli lämpimästi. Ei ollut kylmä ja kalsea tuuli, vaan lämmin ja pehmeä. Ja vaikka samalla vähän tihutti vettä, oli silti lämmin. Tuntui, että nyt on kevät. Tai silloin, kun pyöräilin lujaa vauhtia alas pyörätietä alamäkeen, ja pyörätie oli puhdistettu hiekoista, tuntui myös keväältä. Ja tietenkin se peipposen laulu, se sai hymyn. Tai sitten se, kun lähdin pyöräilemään ja puin totuttuun tapaan tuulihousujen alle sukkahousut (pahimmassa tapauksessa kalsarit) ja totesin, että kuuma tuli, olin laittanut liikaa vaatetta päälle, arviointu auringon lämpövoiman väärin. Ja tietenkin kodissa sisällä kevät on silloin, kun vaatenaulakosta saa kerätä pois toppavaatteet ja talvikengät ja tilalle saa tuoda kevyemmät takit ja lenkkarit. Haluaa pestä ikkunat ja ripustaa vaaleammat verhot ikkunaan, jotta kaikki tuo valo pääsee paremmin sisälle. Ja myös se, että lämpötila asunnossamme alkaa nousta, kun iltapäivä- ja ilta-aurinko lämmittää iloisemmin.

 

Kevätfiilis tulee ainakin minulle vahvasti luonnosta. Odotan innolla viikonlopulle luvattua auringonpaistetta ja lämpöä. Haluan lähteä metsään retkelle, kulkemaan lumesta vapautuneita polkuja p

itkin, kuuntelemaan ja bongailemaan lintuja ja syömään hyviä eväitä. Haluaako joku lähteä mukaan?

"-Nyt minulla on kaikki, Muumipeikko sanoi itsekseen. Minulla on koko vuosi. Talvikin. Minä olen ensimmäinen Muumipeikko, joka on kokenut koko vuoden." - Muumipeikko