Itsestäänselvyyksien arvostus

Vanha juttu, terveyttä arvostaa oikeasti vasta sitten, kun on sairaana. Tai hyvää kaveria tai puolisoa aina silloin, kun hän ei ole paikalla tai tavoitettavissa. Puhdasta vettä arvostaa, kun saa sammutettua suunnattoman janonsa tai ruokaa, kun on ollut pitkään ilman. Nämä on asioita, joita pitäisi muistaa arvostaa myös aina silloin, kun ne on saatavilla ja läsnä, mutta kuinka moni oikeasti näin tekee.

Tai kuinka usein ajattelette, että onpa hienoa, kun voin käydä vessassa, joka on tuossa ihan vieressä tai mennä suihkuun milloin huvittaa. Minä ajattelen nyt niin ja toivottavasti vielä enemmän heinäkuussa. Meillä nimittäin alkoi vessaremontti.

Pitkään olimme ihmetelleet, kun vessan muovimatto tuntui jostain kohtaa kelluvalta ja matossa oli reikä, josta silloin tällöin tuli vettä pihalle. Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin ihmettelimme tätä yhdessä ja totesimme, että asialle pitäisi varmaan tehdä jotain. Ilmoitus huoltoyhtiölle, joka tuli asian tarkastamaan kolmen viikon päästä eli eilen.

Jep, muovimaton alla on vettä, kuulemma enemmän, kuin huoltomies oli ikinä nähnyt. Eli suomeksi sanottuna meidän vessassa ja suihkussa on vesivahinko. Eilen sitten tyhjäsimme vessan omista tavaroistamme, piilotimme pesukoneen vaatehuoneeseen, pesuaineet liinavaatekaappiin ja olohuonetta koristaa vessankaappi. Tänään huoltomiehet olivat käyneet repimässä lattiamaton ja suihkun kaakelit irti. Näyttäisi siltä, että vesivahinko on lähtöisin osittain ainakin suihkun takana olleista kaakeleista. Seuraavaksi miehet tulevat jyrsimään lattiaa lisää ja sitten sitä kuivatellaan, kuulemma viikko tai pari. Eli olemme vessattomia ja suihkuttomia ainakin juhannukseen asti, jippii!

Muistakaa siis te iloita vessa- ja suihkukäynneistänne, niin minä iloitsen siitä, että voin mieheni kanssa yhdessä jakaa tämän jännittävän kokemuksen ja nauttia siitä, että voin käydä vessassa ja suihkussa kolme kerrosta alempana olevissa yleisissä tiloissa.

Kyllähän se pönttö siellä vielä olisi, mutta ei käyttökunnossa. Vaikka vastaavanlaisessa tilanteessa pikkuveljeni oli vessaa käyttänytkin.

Kaksvee

Vähän on jälleen bloggausvauhti hiljentynyt alkuvuodesta! Vauhdin hiipuminen johtuu tietenkin siitä, että sain kesätöitä, ja töiden jälkeen ei viitsi istua iltaa tietokoneella. Tai sitten siitä, että ei ole niin paljoa ylimääräistä aikaa harrastaa ja esitellä harrastuksien tuloksia.

Ainakin ensimmäisen työviikon jälkeen iltaisin on ollut aika väsynyt, mutta eiköhän sitä taas työhön ja aamuheräämisiin ehdi kesän aikana tottua ja saa uuden päivänrytmin rullaamaan ja ehtii myös harrastaa ja kertoa siitä täällä.

Mutta tämän kirjoittelun pointti on kuitenkin siinä, että ensimmäisestä kirjoituksesta on kulunut tasan kaksi vuotta, vau! Juhlapäivän kunniaksi toivoisin, että kaikki tämän tekstin lukeneet jättäisivät puumerkkinsä kommenttilaatikkoon, jotta näkisin, käykö täällä muitakin kuin äitini, siskoni ja Janne.

Kuvat ovat tämän päiväiseltä retkeltä Siikanevalta.

Kisasukat

Jääkiekon MM-kisat on tältä vuodelta ohi ja mitä jäi jäljelle? No mulle jäi kasa pieniä villasukkia, joita oli hyvä ja nopea kutoa nopeasti kiihtyvän ja laskevan selostuksen tahdissa. Ja samalla sain käytettyä kertyneitä jämälankoja ja pikkukeriä, vaikka vieläkin on jäljellä materiaalia moneen pikkusukkapariin.

Tämänkertaisista sukista tuli kyllä todellisia riemunkirjavia raitasukkia, toisaalta ihan hauskojakin, vähän kuin räsymattoja.

Onko nyt kevät vai kesä?

Tuntuu ihan kesältä, kun on ollut niin lämmintä. ( Ja sain kesäksi töitä, jotka alkoivat perjantaina) Mutta ei se silti taida ihan virallisesti vielä olla kesä, kun koko vuorokauden lämpötila ei ole +10 asteen yläpuolella, mutta ei siihenkään taida kovin kauaa enää mennä. 

Meidän parveke alkaa ainakin näyttää taas jo mukavan kesäiseltä. Käytiin ostamassa vähän kukkia parvekelaatikkoon ja hyllyjen täytteeksi. Pitäisi vielä (tai siis Jannen pitäisi) koulia sisällä kasvavat yrtit isompiin purkkeihin, jotta ne voitaisiin myös siirtää hyllyn täytteeksi nauttimaan ulkoilmasta.

Tässä vielä vinkki hyväksi kesäjuomaksi parvekkeella nautittavaksi.

Vihreä sitruunajäätee

1 l vettä

2 ps sitruunalla maustettua teetä

½ sitruunan mehu

½ sitruuna kuorittuna ja paloiteltuna

2 rkl sokeria

1. Laita teepussit likoamaan veteen, laita astia jääkaappiin ja anna liota yön yli. (näin jääteestä tulee kirkasta, eikä teemäisen kellertävää)

2. Purista puolikkaasta sitruunasta mehut. Toinen puoli kuoritaan (poista myös sitruunan ympärillä oleva valkoinen vahakerros, ettei tule niin kitkerää makua), paloittele sitruuna. Lisää sitruunamehu ja palat teen sekaan. Ja poista teepussit!

3. Liota sokeri lämpimään veteen ja kaada jääteen sekaan. Sekoita ja säilytä jääkaapissa.

4. Tarjoiltaessa voit lisätä jääteen sekaan jäisiä mansikoita pitämään juoman viileänä ja antamassa jääteehen makua.

 

Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 3

Juttu sarjan aiemmat osat löytyvät retkeilykohde –tunnisteen alta.  Tällä kertaa suosittelen kohdetta Orivedellä. Kyseessä on Metsähallituksen eli valtion omistamassa alueella. Kyseessä on Pukalan virkistysmetsä,  Tampereelta noin 50 minuutin ajomatkan päässä. 

Virkistysmetsä-käsite tarkoittaa sitä, että alueen metsät ovat normaalissa metsätalouskäytössä, mutta polkujen ympäristöissä tehtävät metsänhoitotyöt tehdään varoen, merkatut reitit säilytetään ja hakkuutähteet kerätään kulkemisen helpottamiseksi. Alueen metsät ovat pääosin nuoria sekametsiä, mutta merkatut reitit kulkevat myös karujen ja kallioisten männiköiden läpi, joilla kasvaa iäkkäitä puita. Parasta Pukalassa on järvimaisemat ja karut kalliot.

Pukala on hyvä retkeilykohde henkilölle, joka haluaa päästä vaeltamaan metsässä vähän enemmänkin. Pukalassa on merkattuja reittejä yhteensä 17 kilometrin verran. Alueella on kaksi merkattua rengasreittiä, toinen pohjoisosassa ja toinen eteläisessä osassa. Me olemme kiertäneet näistä pohjoisen reitin, joka kiertää Siitinjärven kautta Valkeajärvelle, jossa on nuotiopaikka ja myös telttailuun sopiva alue. Pohjoisen reitillä on myös jonkin verran korkeuseroja.

Etelässä olemme kävelleet lyhyemmän reitin (parkkipaikalta nuotiopaikalle, alle kilometri) Pukalajärven rannassa olevalle nuotiopaikalle ja vähän kierrelleet alueen polkuja ympäriinsä. Nuotiopaikka ja laavu ovat kauniissa maisemassa Pukalajärven rannalla. Rannan läheisyydessä on myös kallioinen saari, johon rannasta on tehty kulkuyhteys sillan avulla. Kannattaa ehdottomasti käydä katselemassa maisemia saarelta. Saaressa on myös nuotiopaikka. Olemme myös käyneet uimassa Pukalajärvessä kesällä 2010, jolloin oli hirmuinen helle ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.

Koska kohde on Metsähallituksen omistama ja hoitama, laavuilla on polttopuita ja tarvittavia välineitä puiden pilkkomiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että Metsähallituksella noudatetaan roskattoman retkeilyn periaatetta eli roskiksia ei ole, vaan jaksat varmasti kantaa tuomasi roskat myös takaisin metsästä.

Lisää tietoa Pukalasta ja esimerkiksi alueella olevista melontareiteistä saa luontoon.fi –sivustolta, jossa Metsähallitus esittelee kaikki retkeilykohteensa hyvin kattavasti. 

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.

Ruusuneule

Viimeaikoina olen yrittänyt kuluttaa varastoihin kertyneitä lankoja. Tämänkin neuleen langat olen ostanut jo varmaan puolitoistavuotta sitten. Olin niistä aloittanut myös yhdenlaista neuletakkia tekemään, mutta lanka on niin tajuttoman ohutta, että työ etenee hitaasti ja olin menettänyt mielenkiinnon tekelettä kohtaan.

Huhtikuussa kaivoin tuon neuletakinalun laatikosta ja purin sen. Olin päättänyt tehdä langasta takin toisella ohjeella, jonka olen bongannut netistä jo vuosia sitten ja tehnytkin yhden version Nalle-langasta. Tuo ostamani lanka on Schachenmayrin Fine Wool lankaa tai vanhalta nimeltään Rheuma Thermal Wolle. En kyllä ymmärrä, mikä mielenhäiriö minulle on kaupassa tullut, kun ostin langat tuollaisena hempeän vaaleanroosana, todellista vauvaväriä. Mutta ajattelin, että tämä väri ja takin malli voisivat sopia hyvin juhlamekon kanssa, kesällä kun on tulossa muutamat häät ja Suomen kesähän on tunnetusti pitkä ja lämmin…

Neuletakin ohje on oikeasti paita, jonka tein takkina. Neuleohjeet löytyvät netistä, täältä.  Oman takkini tein lähes ohjeiden mukaan, paitsi että neuloin 3½ puikoilla ja tein numeroa pienemmän kokoisen takin. Lopputulos ei ollut ihan niin upea kuin toivoin. Kävi ilmi, että lanka ja neulos on vähän venyvää sorttia, joten neulejakku ei välttämättä istu päällä ihan niin hyvin kuin vaikka Nalle-langasta tehty, vaan se vähän venyy ja vanuu suuntaa ja toiseen. Onko kellään hyvää vinkkiä, miten neuletta sais kutistettua järkevästi? Vai pitäiskö vain koittaa onneaan ja katsoa, miten paljon pyykkikone neuletta kutistaa... Hetken käytön (kuvaussession) jälkeen huomasin, että tämä kyllä venyy päällä miten sattuu. Harmi.

Tämä Fine Wool on tosiaan äärimmäisen ohutta lankaa. Koko takkiin kului lankaa yhteensä vajaat 200 g! Ja tästä ohuudesta johtuen työ tietenkin myös etenee aika hitaasti, joten kärsivällisyyttä tarvitaan!

Löysin oikeat herkkunapit, alkoiko jonkun muun tehdä mieli pehmistä?

Lanka on tosiaan tunnettu aiemmin nimellä Rheuma Thermal eli suomalaisittain reumalanka. Netistä etsin tietoa, mistä tämä nimi on peräisin. Mitään kovin tieteellistä selitystä en tälle reumalanka-nimitykselle saanut, mutta monessa nettilankakaupan sivuilla kerrottiin, että koska lanka on ohutta, pehmeää villalankaa, se sopii hyvin reumavaivoista kärsiville, koska se lämmittää kipeitä niveliä ilman perinteistä villan kutitusta. 

Olen muuten tehnyt kyseisestä langasta aiemminkin jotain, nimittäin tällaisen neulejakun. Kuten aiemmassa postauksessa kerron, sillon neuloin kaksinkertaisella langalla, joten lopputulos oli ei niin venyvää, mutta mukavan pehmeää ja ilmavaa.