Minun kevät

Välillä tuntuu, että en ole minä, vaan olen syöttäjä, vaipanvaihtaja, nukuttuja, vaunujenlykkijä, pyykkäri, tiskari tai kokki. Sillä, mitä itse teen, ajattelen tai näytän, ei ole oikeastaan mitään väliä, pääasia on sillä, mitä teen ja milloin. 

Tietenkin nuo kaikki roolit ovat äärimmäisen tärkeitä meidän lapsemme hyvinvoinnin kannalta. Mutta oman elämäni puolestani on erittäin tärkeää myös se, etten unohda itseäni ja ala välinpitämättömäksi itseni suhteen, sen miltä näytän, miltä tuntuu ja miten voin.

Sen vuoksi yritänkin pitää huolta itsestäni edes vähän, sen verran mitä vauvanhoidolta ehtii ja pystyy. Mutta ne pienet asiatkin ovat tärkeitä. Kuten se, että aamulla harjaa hiukset, vaikka laittaakin ne samalle letille, jolla ne ovat olleet lähes koko vuoden. Tai se, että pesen hampaat kaksi kertaa päivässä ja vaihdan yövaatteet päivävaatteisiin, vaikkeivat ne ulkonäöllisesti paljon toisista eroaisikaan. Pientä huolenpitoa on myös kynsien lakkaus ja käsien rasvaus tai vaikka ripsivärin laitto, kun lähtee kauppaan. Jos siihen vain on aikaa. Nämä pienet asiat auttaa muistamaan, että minäkin olen ihminen, josta täytyy pitää huolta.

Kotiäidin vaatetus tällä hetkellä. Aina valmiina ryntäämään hyssyttelemään vaunuja parvekkeelle.

Tuntuu, että alkavan kevään myötä myös itse alan herätä talvihorroksesta. Auringonpaiste on ihana asia ja se antaa uutta energiaa. Enää ei tarvitse iltaisin jännittää, koska joutuu seuraavan kerran heräämään, eikä myöskään heti vauvan nukahdettua tarvitse itse mennä nukkumaan. Vauvanhoitoon on tullut omat rytminsä ja rutiininsa, vaikka päiväunet ja yöunet sujuvatkin aina vähän erilailla, mutta mielestäni ymmärrämme vauvamme viestejä jo melko hyvin.

Onneksi tyttömme viihtyy jo lattialla itsekseenkin.

Yksi konkreettinen esimerkki tästä talvihorroksen päättymisestä on se, että alkoi tehdä mieli lukea. Käydä kirjastossa, lainata kasa kirjoja ja uppoutua lukemaan mielenkiintoisia tarinoita. Nyt onkin tämän vuoden kaksi ensimmäistä kirjaa luettu! Viime vuonna tähän aikaan olin tainnut lukea lähes kymmenen kirjaa…  

Seuraavaksi mieleni tekee metsään, retkelle, luonnon keskelle syömään eväitä ja nauttimaan auringosta!

” - Käsitäthän, silloin kun minulla ei vielä ollut nimeä, juoksentelin vain ympäri ja nuuhkailin noin vain ylimalkaan, ja tapahtumat lentää räpyttelivät ympärilläni. ­­­- - Nyt minä olen minä, ja kaikki mitä tapahtuu merkitsee jotain - - tapahtuu minulle, Ti-ti-uulle. Ja Ti-ti-uu näkee asiat nion tai näin – ymmärräthän mitä tarkoitan? – Ti-ti-uu

Toisinaan olotila kyllä muistuttaa enemmän tätä.

Smoothiet

Jokin aika sitten näin unta, että serkkuni kysyi minulta vinkkiä aamupalaksi ja minä kerroin harrastavani smoothieita. Unesta innostuneena päätin esitellä teillekin aamupalasmoothiet. 

Vauvan syntymän jälkeen aamut ovat hyvin vaihtelevia, toisinaan minulla on hyvin aikaa syödä aamupalaa rauhassa keittiönpöydän ääressä. Toisinaan taas hotkaisen aamupalan vauhdilla ja toisinaan syömme aamupalaa yhdessä. 

Koska olen tottunut siihen, että aamu ei ala ilman aamupalaa, tavasta ei voi luopua, vaikka sängyssä kiljuisi nälkäinen ja väsynyt lapsi. Hyväksi keinoksi nopeaan, mutta hyvään ja terveelliseenkin aamupalaan suosittelen vastaavassa tilanteessa oleville smoothieta. Se on helppo tehdä valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä iltana ja sen pystyy nauttimaan kätevästi, jos käytössä on vain yksi käsi.

 

Ja smoothieista voi tehdä vaikka millaisia versioita. Itse yleensä käytän aina banaania, se antaa juomalle sopivan rakenteen. Muut raaka-aineet ovatkin vaihtelevia. Appelsiini, kiivi, omena, päärynä, mustikka, mansikka, puolukka, vadelma, mustaherukka, karpalo, persikka, papaija. Tuoreita, pakastettuja, säilykkeinä tai hillottuina olevia marjoja ja hedelmiä. Toisiaan lisään mukaan jogurttia, toisinaan tilkan vettä tai puristetun appelsiinin mehun. Sauvasekoitin surisemaan ja pirteä aamupala tai välipala on nopeasti valmista.

Raitamatto

Olen jo pitkään ihaillut niitä pyöreitä, virkattuja mattoja, joita näkee monessa blogissa ja sisustuslehdessä. Ajattelin, että voisin virkata itsekin sellaisen, vaikka vähän pienemmän vessan lattialle. Mutta kun harjoittelin pitsimaton ohjetta ohuemmalla langalla, totesin, ettei se homma ole minua varten. Virkkaaminen ja siinä tarvittava silmukoiden tarkka laskeminen ja kierroksista selvillä pysyminen ei vain onnistu ja luonnistu.

Mutta halusin siltikin virkata maton, vaikka sitten vain suorakaiteen. Ostin luonnonvalkoista kudetta ja virkkuukoukun numeroa 10 ja aloin hommiin. Virkkasin vain kiinteää silmukkaa ja lopputuloksena oli tylsääkin tylsempi postimerkki, joka oli vähän vääränkokoinen vessanlattialle ja siitä ihan selvästi puuttui jotain.

Pyysin siskoani tuomaan minulle tuliaisiksi värillisiä trikookuteita, joilla voisin piristää postimerkkiäni tai tarvittaessa tehdä kokonaan uuden maton. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja virkkasin raikkaan raidallisen maton. Tämä matto puolestaan on mitoiltaan pikkaisen liian kapea meidän vessaamme ja on myös aivan liian liukas yhdistelmä lattiamateriaalin kanssa. Ehkäpä tämä siis päätyy nyt vaatehuoneeseen odottamaan sitä lastenhuoneenlattiaa, kuten siskoni ehdottikin. Ja onpa kuteitakin vielä jäljellä, niin saattaa olla, että matto kasvaa vielä ennen käyttöä muutamalla raidalla. 

Ja niiden pyöreiden pitsimattojen ihailu jatkuu. Jos vaikka joku virkkaisi sellaisen minulle lahjaksi.