Pöllöviltti

Monissa lehdissä ja blogeissa on kuvia ihanista itse neulotuista vilteistä, joita olen ihaillut. Ja tietenkin ajatellut, pitäisipä itsekin koittaa tehdä joku omanlainen viltti. Mitään kovin suurta en ”ihmisenkokoista” en kuitenkaan ajatellut jaksaa tehdä, vaan ajattelin tehdä sellaisen pienen ihmisen kokoisen.

Aiemmin syksyllä purin yhden neuleponchotekeleen, johon en ollut alunperinkään ollut tyytyväinen, vaan olin säilönyt neuleen vaatehuoneeseen ajatuksella, että puran sen sitten kun jaksan. Ja siis nyt sain sen purettua ja kerittyä uudelleen kerälle, joten päätin käyttää tuon Novitan Nalle-langan tähän vilttiin. Varastossa minulla oli ennestään samaa lankaa, joten materiaalia vilttiä varten oli riittävästi. 

Seuraava ongelma oli malli. Katselin netistä ihania palmikko- ja pitsivilttejä, mutta päätin itse pysyä hyvin yksinkertaisessa mallissa. Reunukset helmineuletta, keskiosa sileää neuletta ja aivan viltin keskelle jokin kuvio. Kuvioksi päätyi lopulta pöllö, jonka muokkasin eräässä Kauneimmat käsityöt –lehdessä olleesta neuletakin ohjeesta vähän suuremmaksi. Olisi pitänyt vain ensin testata, millainen pöllö kyseisellä ohjeella tulee ja miten pöllöä kannattaa alkaa suurentamaan vilttiä varten. Mutta kyllä kai tuon pöllöksi vielä tunnistaa.

 

Neuloin viltin 4,5 pyöröpuikoilla kaksinkertaisesta Nalle-langasta. Neuletiheys oli n. 17-18 x 24. Eli minulla oli 136 silmukkaa puikoilla. Lankaa kului yhteensä n. 470 grammaa.Viltin lopulliset mitat venytyksen jälkeen ovat 75x85. Tarkoituksena oli koittaa tehdä neliö, mutta ei se ihan onnistunut, eikä sen ole niin väliäkään. 

Vilttini mitat ja suurinpiirteiset kerrosmäärät, silmukat on helpompi laskea.

 

Pöllön neulontakaava, jossa X tarkoittaa nurjaa silmukkaa.

/ eli oikealle nouseva viiva tarkoittaa: siirrä 4 s apupuikolle taakse ja neulo 4 s oikein ja apupuikon silmukat oikein.

\ eli vasemmalle nouseva viiva tarkoittaa: siirrä 4 s apupuikolle eteen ja neulo 4 s oikein ja apupuikon silmukat oikein.

Intialainen kanakastike

Tarjolla olisi taas hyvä ja helppo kanakastikkeen ohje riisin kaveriksi. Ohje on alkuperin otettu Yhteishyvä-lehden Ruoka-liitteestä, mutta tietenkin sitä on pitänyt muokata hieman oman maun mukaisesti.

Intialaisesti maustettu kanakastike

400 g broilerin rintafileitä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

pala tuoretta inkivääriä (senttikin riittää)

1 paprika

1-2 porkkanaa

1 tl juustokuminaa

1 tl kurkumaa

0,5 tl chilijauhetta

1 rkl öljyä

suolaa ja mustapippuria

200 g paseerattua tomaattia (myös tomaattimurska käy)

0,5 dl turkkilaista jogurttia

1. Paloittele broilerin fileet kuutioiksi.

2. Kuori ja pilko/suikaloi kasvikset.

3. Kuumenna öljy pannulla, lisää mausteet ja sekoita tahnaksi. Lisää joukkoon kasvikset ja kääntele ja anna kasvisten kuullottua hetken.

4. Lisää joukkoon broileri, anna ruskistua ja kypsyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

5. Lisää paseerattu tomaatti/tomaattimurska, 

laita kattilaan kansi päälle ja anna kypsyä/kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia,

 kunnes kana ja kasvikset ovat kypsiä. 

6. Lisää lopuksi turkkilainen jogurtti ja tarkista maku. 

Kastike on valmista tarjottavaksi riisin kanssa.

(Jogurtti juoksettuu helposti eli jää rumiksi, valkoisiksi raidoiksi/klönteiksi kastikkeen sekaan.

Tämän voi koittaa estää sekoittamalla jogurtti tasaiseksi seokseksi ennen lisäystä, 

jolloin se on helpompi sekoittaa kastikkeen sekaan. 

Mutta älä huoli, ruoka maistuu silti hyvälle, 

vaikkei se näyttäisi niin kauniilta.)

Istuinalusta

Kehtaako sitä täällä enää käydäkään, kun niin hiljaista on ollut viime kuukaudet… Kovasti oon yrittänyt keksiä jotain järkevää tekemistä, jota voisin täällä esitellä, mutta saamaton olen ollut. Mutta nyt ajattelin esitellä teille syksy- ja talviretkille sopivat istuinalustat.

Ensimmäinen vaihehan on helppo ja ihan vanha juttu, eikä oma keksintöni ollenkaan. Tarvitaan siis istujan pepunkoon mukainen muovipussi, joka täytetään sanomalehdillä ja lopuksi pussinsuu teipataan kiinni. Tadaa, valmiina on kostetutta kestävä ja eristävä istuin alusta, joka on helppo ottaa retkelle mukaan, on kevyt ja helppo varastoida.

Toinen vaihe on tuunausta. Tähän tarvitaan jämälankoja tai tietenkin voi käyttää myös uutta lankaa, mutta tässä on hyvä vinkki, mihin käyttää ne kaikki laatikoissa pyörivät pienet lankakerät. Itse lajittelin lankoja värin mukaan, tyttöjen ja poikien värit. Otetaan istuinalustasta mitat ja vähän arvioidaan lankojen valmistajan antaman tietojen mukaan, montako silmukkaa tarvitaan. Luodaan silmukat ja päästellään menemään riittävän pitkä/leveä suorakaide. 

Minulla oli tuollainen keskikokoinen H&M-pussi (mitat 36x29), käytin pääasiassa 7 veljestä lankoja, vaakaraidassa (punertava) puikkojen koko oli 3½, pystyraidassa (sinertävä) puikot 4. Silmukoita puikolla oli molemmissa 64 ja sopivankokoiset suorakaiteet sain.

Itse tein ihan vain sileää raitaneuletta, mutta tässähän voi halukkaat tehdä vaikka minkälaista pitsi- ja palmikkokuviota. Minulle riitti tämä simppeli, kirjava alusta.

Sitten kun suorakaide on valmis, on langanpätkät hyvä päätellä, ei tunnu sitten ikäviä möykkyjä takapuolessa. Sen jälkeen seuraa itselleni haastavin osuus: laitetaan tilkut istuinalustan päälle nuppineuloilla kiinni ja otetaan esiin ompelukone, jolla surautetaan villaiset alustat kiinni muoviin. 

Tämä oli haastavaa ja annankin vinkin: ei kannata laittaa sanomalehteä aivan reunoihin asti muovipussiin, vaan on hyvä jättää lehdille vähän liikkumatilaa joka puolelle. Tämä helpottaa myös ompelua, jolloin neulan ei tarvitse mahtua sanomalehtikerroksen läpi, vaan se saa sujahtaa helposti muovipussin ja neuleen läpi. Tämä aiheutti itselleni ainakin hyvän kiukunpuuskan ja päätin, että ompelukone saa luvan pysyä vaatehuoneessa taas seuraavat puolivuotta. 

Ja lopputuloksena on siis kaunis, lämmittävä, persoonallinen ja kosteudenpitävä istuinalusta.

Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 8

Vielä on jäljellä muutama tuttu ja hyväksi havaittu retkeilyyn soveltuva kohde Pirkanmaalta esittelemättä. Tällä kertaa on vuorossa Siikaneva,  joka sijaitsee Ruovedellä. Siikanevaan tutustuin jo opiskeluaikana, kun retkeilimme siellä opettajamme kanssa ja tutustuimme erilaisiin suotyyppeihin ja soiden rakenteeseen.

Tampereelta Siikanevalle on matkaa vajaa 70 kilometriä. Mielestäni alueella kannattaa retkeillä erityisesti loppukeväästä tai syksyllä. Näinä ajankohtina suoluonto on elävimmillään ja värikkäimmillään, keväällä kukinnan vuoksi, syksyllä ruskan. Suot ovat myös useiden lintujen elinalueita ja kevät ja syksy ovat niille myös vilkkainta aikaa, keväällä aloitellaan pesintää ja syksyllä valmistaudutaan muuttoihin.

Siikaneva on Metsähallituksen ylläpitämä ja hoitama retkeilykohde, joka on virallisesti soidensuojelualue. Tämä on hyvä huomioida alueella liikuttaessa. Alueella tehdään myös tutkimuksia ja sitä käytetään myös opetuskäytössä.

Jos pitää pitkospuilla kävelemisestä, silloin Siikaneva on suorastaan pakollinen retkikohde, sillä Siikanevan reitti kulkee pitkälti juuri pitkospuita pitkin soiden poikki metsäsaarekkeesta toiseen. Siikanevalla kiertää kaksi reittiä, pidempi ja lyhyempi. Pidempi reitti on 10 kilometriä ja lyhyempi 2,5 kilometriä. Molempien reittien varrella on taukopaikaksi sopiva nuotiopaikka.

Vaikka reitti kulkeekin paljon suoalueilla, ei tuo pidempi 10 kilometrin lenkki ole vain tasaista tallaamista. Metsäsaarekkeet, joihin polku soilta humpsahtaa, ovat paikoin hyvinkin jyrkkärinteisiä, joten reitillä on siis luvassa myös nousuja ja laskuja.

Itse tykkään kiertää reitin vastapäivään. Tällöin nuotio- ja taukopaikka tulee vasta reitin loppupuoliskolla ja myös pahimmat nousut ja laskut on jo selätetty.

Metsäsaarekkeissa kasvaa paikoin hyvinkin vanhaa kuusikkoa, paikoin on näkyvissä merkkejä menneistä metsäpaloista ja onpa alueella myös yksi jäljitelty metsäpaloaluekin (eli siis kulotusaukko). Saarekkeiden metsät ovat monin paikoin hyviä sieniä metsiä, ainakin suppilovahveroita ja mustatorvisieniä olemme retkiltämme mukaan poimineet. Keväällä törmäsimme myös korvasieneen. Kannattaa siis pitää kulkiessaan silmät auki, jos pitää sienistä.

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.