Parin edellisen kuukauden vapaat hetket ja yritykset irrottautua kodin- ja lastenhoidosta on kulunut kirjojen kanssa. Olen jäänyt koukkuun hyviin (rakkaushömppä) tarinoihin, jotka tempaavat mukaansa ja rentouttavat perhearjessa. Olen istunut sohvalla, pihalla, keittiönpöydässä, kylpyvahtina, nukuttajana kirjan kanssa ja unohtunut muihin maailmoihin. Ja aina välillä (koko ajan) joutunut komentaa lapsia ja koittanut keksiä niille tekemistä siksi aikaa, kun luen vielä luvun loppuun tai pari sivua tai jos sittenkin vielä seuraavan luvun. Ja seuraavan. Olen viihtynyt ja ollut epäsosiaalinen iltakaveri. Mutta kun kirjahyllyssä odottaa mielenkiintoinen rivi tarinoita.
Mutta yksi asia mikä ärsyttää. Tassuttelu. Jostain syystä se sana ärsyttää kirjoissa. Vaikka hyvin tiedän, millaista kävelyä sillä kotona aamutuimaan tarkoitetaan, enkä keksi sille parempaa sanaa, niin silti se on ärsyttävä.
