Ei pöllömmät lapaset!

Ehdin minäkin neuloa jotain joulupaketteihin, itse annettaviin paketteihin siis. Eikä aikaansaannoksia tietenkään voi esitellä ennen joulua, ettei lahjottavat näe lahjojaan etukäteen!

Lahjoin tänä vuonna perheeni naisjäsenet pöllölapasilla. Netistä löysin hauskannäköiset lapaset, joissa oli pöllö. Ohje tosin oli englanniksi ja aluksi näytti hankalalta ja ajattelin, etten jaksa ruveta vääntämään erikoisilla ohjeilla, jotka ovat vielä englanniksi. (linkki: http://www.kelbournewoolens.com/giveahoot1.html) Mutta pienen surffailun jälkeen löysin hyvän avun ohjeen tulkintaan ja lapaset valmistuivat nopeasti. Ainut vaikeus oli pysyä selvillä kierroksista. Muutaman kerran jouduinkin lapasia purkamaan, kun parista ei tullut samankokoista, vaan toinen pöllö oli isompi kuin toinen.

Lankana käytin Novitan Tempoa. Sen valmistus on ilmeisesti lopetettu, kun keriä löytyi vain harvasta kaupasta ja väritkin olivat vähän jämävärejä. Pienemmissä lapasissa neuloin nelosen puikoilla ja isommat on tehty 4½ puikoilla.

 

Kuvat otin vain ensimmäisistä kolmesta. Eli niistä isommista ei ole kuvaa, vielä. Kameran piuha jäi joululomalle Tampereelle. Näiden lisäksi valmistui harmaat ja punaiset lapaset.

Joulun odotusta

Jouluaattohan on jo ensi viikolla, uskomatonta! Kohta on siis taas aika alkaa surra sitä, että joulu on ohi ja joutuu keräämään joulukoristeet pois!

Jouluisia koristeita - hyasintit, joulukuusi, itsetehty piparitalo ja adventtikynttilät.

Tänä vuonna olen panostanut enemmän joulukoristeluun myös kotona. Joulua kun ei kuitenkaan vietetä tässä asunnossa, niin tuntunut turhalta koristella täällä joulua varten. Mutta tämä vuosi on ollut poikkeus ja olen innoissani ripotellut sinne tänne punaisia joulukoristeita ja jouluvaloja, joista jo aiemmin kirjoittelinkin. Tosin jouluvaloja on tullut lisää, keittiön/olohuoneen ikkunoihin askartelin jouluvalokranssin. Toisen tein vanhasta ovikranssista ja toista varten kävin riipimässä muutaman pajunoksan kaupungin puskista. Ei ne ihan kaupantasoisia jouluvaloja ole, muotokin hieman soikea, mutta kauniisti ne valaisee pimeitä ikkunoita ja sehän olikin tässä tapauksessa tarkoitus!

Itsetehty jouluvalokranssi näyttää kivalta ainakin pimeällä!

Jannea pyysin tuomaan metsästä myös joulukuusen, tosin ihan vain pienen pöydälle sopivan version. Nyt minullakin on ekaa kertaa ikinä joulukuusi Tampereella! Muistan kyllä, että pienenä halusin myös oman pienen pöytäkuusen meidän huoneeseen, joka käytiin sitten hakemassa naapurimetsiköstä. Tämänkertainen kuusi on samaa kokoluokkaa ja koristelukin on sopivan vanhanaikainen, olkikoristeita ja paperinarua. Pienet jouluvalot olisivat olleet kuuseen myös kivat, mutta ehkä sitten ensi vuoden kuuseen!

Joulukuusta koristavat olkiset joulukoristeet ja punainen lahjanauha.

Viime viikonloppuna olin myös tämän vuoden toisissa pikkujouluissa. Tosin ihan vain kotona vietettiin Jannen kanssa pikkujoulua. Eli syötiin herkkuja ja laitettiin jouluista juhlavaatetta päälle ja kuunneltiin joululauluja. Mutta oikein onnistunut pikkujoulu oli!

Pikkujoulun herkkutarjoilut!

Piparitalo

Jouluperinteisiini on kuulunut varmaan jo kymmenen vuoden ajan piparitalon koristelu ja kasaaminen. Alkuvuosina käytin valmista talopakettia, eli ostin kaupasta talon paloina, jonka koristelin ja kasasin. Tämä talon kasaus tapahtui yleensä pikkusiskoni Sannan kanssa, kun äiti ja isä olivat jouluostoksilla Keskisellä.

Kasaamiskokemuksen karttuessa päätin tehdä talon oman mallin mukaan. Piirsin talon mallin paperille ja leikkasin talon osat valmiista piparitaikinasta. 

Talot tosin olivat aina enemmän tai vähemmän vinksllaan hyvästä suunnittelusta huolimatta. Parina viime vuonna en ole taloa tehnyt, kun äitin mukaan meillä kotona ei ole sille tilaa. 

Tomusokeri-situruunamehu koristelumassa on aina yhtä hankalaa käyttää!

Nyt päätinkin askarrella piparitalon omaan kotiini ensimmäistä kertaa, koska äitin hyllyillä ei ole vieläkään piparitalolle tilaa. Vaikka talo onkin melko turha, koska ei sitä kuitenkaan syödä. Mutta mielestäni se on kuitenkin nätti ja jouluinen koriste. Ja parastahan siinä tietenkin on se piparin tuoksu!

Haastavin vaihe alkamassa, sokerin sulatus ja talon kasaaminen. Kuinka monta sormea palaa tällä kertaa?

Tämänkertaisen talon tein samalla idealla kuin jokunen vuosi sitten. Korkea talo, jossa on ovi kutsuvasti auki. Tai auki sen vuoksi, että sisään voi laittaa tuikun ja käyttää piparitaloa tuikkulyhtynä!

Ehkä voisi tehdä vielä vähän lisää sitä hankalaa koristelumassaa ja piilottaa sillä vinksallaan olevat saumat.

Ja mikä parasta, tällä kertaa en polttanut sormiani kuumaan sokeriin kertaakaan! Ja talon palat liimaantuivat toisiinsa helposti, ilman nuppineulojen apua. Katon rakentaminen onkin seuraava kohta, jota täytyy tsempata.

Ja näin syntyi tunnelmallinen tuikkulyhty!

Sytykeruusut

Taas saa merkata to do –listalta yhden homman pois. Pitkään olen jo suunnitellut ja materiaaliakin kerännyt näitä sytykeruusuja varten. Ohjeen ja mallin olen nähnyt monessakin eri blogissa ja viimein sain kerättyä kaikki tarpeelliset välineet kasaan ja kokeilemaan itsekin näiden askartelua.

Rullatut ruusut odottavat talia.

Tarvikkeet sytykeruusuja varten:

- tyhjiä munakennoja

- kynttilänpätkiä ja –paloja

- käytöstä poistettu kattila

- pihdit.

Kertaalleen dipatut ruusut.

Nuo pihdit oli siis viimeinen hankinta ja vihdoin pääsin askartelemaan. Lopputuloksena oli 16 sytykeruusua ja 3 tuhottua munakennoa.

 Ideana siis on repiä munakennot paloiksi. Jokainen ”munakuppi” otetaan myös erilleen, ne toimivat ruusujen pohjana. Munakenno kannattaa repiä pitkiksi suikaleiksi, joita sitten aletaan rullata. Ja kun rulla on riittävän iso, se laitetaan munakuppiin. Väleihin kannattaa vielä laittaa munakennojen paloja, jotta rulla pysyy kupissa tiiviisti.

 Tämän jälkeen laitetaan kattilaan vettä, noin 2/3. Ja kynttilänpätkiä ja –paloja. Annetaan sulaa ja kun kynttilät ovat sulaneet, otetaan kattila pois levyltä ja dippaillaan ruusut vesi-steariiniseoksessa. Vesi laitetaan mukaan siksi, että steariinin saa kattilasta pois helpommin, eli steariini jähmettyy kanneksi veden päälle, josta se on helppo poistaa. 

Kahteen kertaan dipatut ruusut, valmiina käyttöön.

Ruusuja kannattaa dippailla pari kertaa, että syttyvää steariinia tulee niihin tarpeeksi. Sitten vain pitäisi keksiä, missä näitä tarvitsen, takkaa kun meillä ei tässä kerrostaloasunnossa ole. Täytyy varmaan lähteä makkaranpaistoretkelle testaamaan ruusuja. Kaapissa kun on vielä iso kasa tyhjiä munakennoja odottamassa ruusuiksi tulemista.