Häirikkö

Ai miksi uusia päivityksiä ei ole tullut hetkeen? Syy on se sama vanha, ei ole ollut aikaa istua ajatusten kanssa koneelle. Tai jos olen sitä yrittänyt, hyökkää kimppuun häirikkö. Häirikkö kiskoo liikkuvaa näppispöytää edestakaisin, maistelee tietsikkapöydän alla johtoja ja kiskoo niitä niin, että laitteet heiluu, kolhii päätään pöydän reunaan ja pöydän pohjaan, puree äitiä jalkaa, hipelöi näyttöä ja yrittää tiputtaa sen, huutaa ja vikisee. Häirikkö haluaa syliin, hakata näppäimistön näppäimiä ja imeskellä hiirtä. Yritä siinä sitten kirjoittaa jotain järkevää. 

Tuhti brownie

Kun tekee mieli jotain todella makeaa herkkua, tässä on hyvä ohje. Kuvat eivät ole kovin herkulliset, nämä suklaakakun palat ovat olleet jo pari päivää jääkaapissa, mutta maku on edelleen hyvä – kunhan saavat ensin vähän lämmetä.

Ohje on Leivonnaisia herkkusuille –kirjasta. Kirjassa on lontoolaisen Hummingbird Bakeryn suosituinpa leivonnaisreseptejä, todellisia herkkuja siis. Tässäkään ei ole säästelty kaloreita, vaan sokeria tulee lähes oksettava määrä. Lopputulos on tahmainen, sopivansitkeä ja tiivis brownie, varmasti juuri sellainen kuin ne Amerikassa ovat.

175 g (suolatonta) voita

200 g tummaa suklaata

325 g sokeria

130 g vehnäjauhoja

3 kananmunaa

1.      Sulata voi ja suklaa vesihauteessa.

2.      Lisää voisuklaaseokseen sokeri, sekoita hyvin.

 (Mulla ainakin lopputulos oli hyvin rakeinen, sokerinen)

3.      Lisää seuraavaksi jauhot ja sekoita taas kunnolla sekaisin.

4.      Lopuksi lisätään ja sekoitetaan mukaan munat.

5.      Kaada taikina vuokaan (33x23 ohjeessa, jos teet pyöreitä irtopohjavuokaan Ø 22cm, 

tämä annos riittää kahteen kakkuun.)

6.      Paista 170 asteessa, 30-35 minuuttia. 

Merkki sopivasta kypsyydestä on halkeileva pinta ja testitikkuun tarttuu hivenen taikinaa.

 Eli ei liian kypsä ja kuiva.

 Ja sitten syömään. Sopii hyvin jäätelön kanssa. Pelkästään nautittuna saattaa tuntua siltä, että hampaat sulaa. 

Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 10

Birgitan polun varrella on monia hyviä ja helposti saavutettavia laavupaikkoja. Tällä kertaa on vuorossa Kaitajärven laavupaikka Lempäälän pohjoispuolella. Matkaa kohteeseen Tampereelta on alle 15 km. Me jätimme auton Matojärven viereen metsäautotielle, osoitteeseen Rajajärventie 254, Lempäälä, mutta autolla pääsee vieläkin lähemmäs nuotiopaikkaa. Meidän parkkipaikalta matkaa laavulle on vajaa kilometri eli ei sekään kovin kaukana ole.

Kaitajärvellä on hyvä varustus, kuten muillakin Birgitan polun laavupaikoilla. Alueella on kaksi nuotiopaikka, toinen järven rannassa, toinen hieman kauempana metsässä, kamiinalämmitteisen kodan vieressä. Alueella on myös käymälä ja hyvä polttopuuvarasto, sekä roskikset. Pienen Kaitajärven rannalla on myös laituri, jolla on mukava istuskella ja ihailla järvimaisemaa ja miksei vaikka onkia.

Polku Matojärven kulmalta on merkattu keltaisilla merkeillä puiden kyljissä Kaitajärvelle. Reitti on aika helppokulkuinen, alussa on muutamia nousuja kalliolle, jonka päällä kasvavat sammalet ja jäkälät saattavat olla liukkaita sateisella ilmalla, samoin kuin puiden juuret, joten varovainen kannattaa olla. Alkumatka kulkee männikössä, loppumatka on vanhempaa kuusikkoa, josta löysimme pari hyvää suppilovahveroesiintymää. Reitti on paikoin kostea ja mutainen, joten tavallisilla lenkkareilla kannattaa katsoa, mihin astuu, jos ei halua kastella sukkiaan.

Koska laavupaikka on lähellä asutusta ja sinne on lyhyt matka tieltä, nuotiopaikat näyttävät olleen kovassa käytössä ja sopivat hyvin lapsiperheille. Viimeisimmällä makkaranpaistokerralla toisella nuotiopaikalla kävi kaksikin perheseuruetta. Samasta syystä alueella näyttää käyneen myös tihutöistä innostuneita ihmisiä, paikka on vähän epäsiisti, vaikka onkin roskaton. Rannassa on kaarnattomia puidenrunkoja, penkkejä on polttomerkattu ja kuusia kairailtu. Maisemallisesti paikka ei ole kovin rauhoittava, vaan erikoinen epäjärjestyksenfiilis häiritsi ainakin omaa luontokokemustani. En osaa selittää tarkemmin, mistä se johtui, joten menkää itse kokeilemaan. 

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.