Yösyöttö ja Metsäjätti

Onnistuin löytämään kirjastosta pari hyvää, suomalaista kirjaa, joista ajattelin vinkata teillekin. Molemmat olivat nopealukuisia ja mukaansa tempaavia. Tarinat olivat hyviä ja eteenpäin meneviä. Kerronta oli selvää, ei liian kuvailevaa ja koristeellista. Tosin toisessa tarinan kerronta oli välillä vähän sekava, mutta lopulta kyllä selvisi, miksi.

Miika Nousiaisen Metsäjätti kertoi tästä päivästä, mutta välillä käydään lapsuudessa 80-luvulla. Tarinan joitakin osia voisin verrata Peter Franzenin Tumman veden päällä -kirjaan, kurjaa lapsuutta ja alkoholismia, mutta pääpaino kirjassa on kuitenkin henkilöiden kasvutarinat. Teksti on yksinkertaista, asiat kerrotaan suoraan, turhia kiertelemättä ja hienostelematta. Miesmäisesti. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia, vähän kuin Mielensäpahoittajalla, jotka saivat itsenikin ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Päällimmäisenä mieleeni jäi ajatus siitä, miten nopeasti menevät vuodet syntyvät hitaasti etenevistä päivistä.

Toinen hyvä löydös oli Eve Hietamiehen Yösyöttö. Kirjan nimi ei onneksi enää ole ajankohtainen täällä, yösyötöt ovat onneksi päätetty 1½ kuukautta sitten, mutta kirja kiinnosti erikoisen muotonsa vuoksi. Kirja oli Miki-kirja (minikirja), jota on helppo lukea vaikka yhdellä kädellä tai ilman käsiä, samaan aikaan voi tehdä käsitöitä. Tai vaikkapa imettää. Kirja kertoo nimensä mukaisesti vauvanhoidosta. Tarina on vähän erilainen, toivottavasti ei kovin monessa perheessä totta, mutta mukana oli monia tuttuja piirteitä vauva- ja äitielämästä, jotka huvittivat. Huomiot vauvakerhojen äideistä, toisten äitien tarkkailusta, lasten vaatetuksesta ja vanhemmuuden riittämättömyyden tunteista tuntuivat välillä huvittavan tutuilta. Kirjasta sai myös hyviä vinkkejä ja tietoa, haukkuva yskä ja vihreä räkä vs. väritön räkä. Suosittelen muillekin vauvojen ja pikkuvanhempien lapsille, hyväntuulisesti.