Kokkisota 4

 Eilisen ruoka oli taas kokkisodan tulosta. Tämänkertaisen 10€ ruokakassin sisältö oli seuraavanlainen:

- kiinankaali

- banaani

- smetana

- pihvitomaatti

- valkohomejuusto

- kalkkunan ohutleike

- nallekarkit

Kokki koki yllättävämmiksi ja ehkä haastavimmaksi raaka-aineeksi nuo nallekarkit, jotka oli selkeästi jälkiruokaan tarkoitettuja, mutta melko huonosti muunnettavaksi mihinkään toiseen muotoon. Pieni yllätys oli myös tuo kalkkuna, jota tässä taloudessa ei ole ennen valmistettu eikä maisteltu. Taisi se olla myös ruokakassin ostajalle uusi raaka-aine, jonka maku myös jännitti.

No mitä näistä sitten saatiin aikaiseksi tunniksi? Pääruokana oli pilahviriisiä, jossa oli tomaatti, sipulia ja smetanaa, kiinankaalilla, tomaatilla, sipulilla ja valkohomejuustolla täytettyjä kalkkunan ohutleikkeitä sekä kiinankaali-porkkana-smetana-raastesalaatti (eli vähän kuin coleslow-salaatti).

Jälkiruoaksi syntyi nallekarkkijäätelöä/jäädykettä ja uunissa paistettua kaura-banaania.

Kokonaisuus oli kieltämättä hieman raskas, kun joka ruoassa oli jotain melko rasvaista maitotuotetta, mutta samasta syystä maut olivat pehmeitä ja täyteläisiä. Parasta tällä kertaa oli pilahviriisi ja täytetty kalkkuna, joka muistutti maulta ja koostumukseltaan broileria ja sikaa. Tälläkin kertaa tuli yhdisteltyä uusia makuja toisiinsa ja tehtyä ennakkoluulottomasti uusia ruokalajeja, mikä onkin parasta tässä. Kokkisotailu on jännittävä tapa laajentaa tavanomaista kotiruoanlistaa ja maistella uusia makuja.

850 sivua Romanoveja

Kaikki alkoi siitä, kun kesällä luin Carolly Ericksonin kirjoittaman kirjan Minä, Marie Antoinette. Se on päivämuotoon kirjoitettu fiktiivinen tarina, joka kuitenkin pohjautuu tosi tapahtumiin, Ranskan kuningattaresta Marie Antoinettesta. Pääosin pidin kirjasta, vaikka paikoitellen se olikin turhan pitkäveteinen ja pitkä ja etsin kirjosta muitakin saman kirjailijan kirjoittamia kirjoja. Lainasin kirjan, joka kertoi Venäjän viimeisestä tsaariperheestä ja erityisesti perheen toiseksi vanhimmasta tyttärestä, Tatjansta ja hänen kuvitteellisesta tarinastaan. Tämä oli mielestäni parempi ja jännittävämpi kirja kuin tuo Marie Antoinettesta kertova.

Sattumalta löysin kirjosta John Boynen uusimman kirjan, Tarkoin vartioitu talo. Olen lukenut hänen aiemmin suomeksi ilmestyneet kirjat Poika raidallisessa pyjamassa ja Kapina laivalla, jotka molemmat olivat hyviä. Lainasin siis tämänkin kirjan sen tarkemmin takakantta lukematta. Kotona sitten huomasin, että tämä kirjahan kertoo samasta Romanvoien perheestä, josta olin lukenut jo aiemmin. Tälläkin kertaa kirja olisi pääosin fiktiivinen tarina, mutta pohjautuisi todellisiin tapahtumiin.

Olen siis tässä lyhyen aikana sisällä lukenut kaksi kirjaa samasta perheestä ja tapahtumista hieman eri kulmista. Ericksonin Tsaarin tytär keskittyi kertomaan enemmän tuon ajan todellisia tapahtumia ja syitä siihen, miksi Romanoveille kävi miten kävi, kun taas Boynen kirjassa pääosassa on keksitty tarina, johon kuitenkin tsaariperhe liittyy kiinteästi. Tsaarin tytär oli siis enemmän historiallinen teos, kun Tarkoin vartioitu talo romaani. Tuntui, että Erickson oli perehtynyt todelliseen tarinaan ja sen henkilöihin perusteellisemmin kuin Boyne ja halusi myös kertoa ja kuvailla, millaisia henkilöt oikeasti olivat, kun taas Boyne otti enemmän kirjailijan vapauksia. Mutta molemmat olivat hyviä lukukokemuksia. Ja oli mielenkiintoista lukea kaksi erilaista kirjaa samasta tapahtumasta. Tsaarin tytär on ”tasapaksu” eli lukuinto pysyi yllä koko kirjan ajan, kun taas Tarkoin vartioitu talo tuntui paikoin pitkästyttävältä, mutta loppua kohden lukeminen kuitenkin kiihtyi. Molemmat kirjat eivät mielestäni olleet kovin yllätyksellisiä, vaan loppuratkaisun pystyi arvaamaan jo hyvissä ajoin.

Mutta pidin molemmista ja näiden jälkeen piti surffailla Wikipediassa lukemassa, miten asiat oikeasti menivätkään.

Kokkisota 3

Sääennusteet viikonlopulle eivät menneet ihan nappiin tai siis muuttuivat hieman viikolla luvatusta kauniista poutakelistä sateiseksi syyssääksi. Ei siis ainakaan meillä onnistunut ulkoilemaan lähtö, vaan piti keksiä jotain muuta tekemistä. Tuo muu tekeminen sisälsi ruokakaupassa käynnin, tiskaamisen, pyykkäämisen ja mankeloinnin lisäksi kokkisodan kolmannen osion.

 

Tällä kertaa ylläriruokakassista löytyi seuraavat raaka-aineet:

- pihvinaudan jauhelihaa

- korianteria

- appelsiini

- cashewpähkinöitä

- kirsikkatomaattia

- ruusukaalia

- lime

- säilykemaissia

- tummaa suklaata.

Sovimme tällä kertaa, että ruoanvalmistukseen on käytettävissä tunti, alkusuunnitteluun saa käyttää jonkin verran aikaan. Apuna ei saisi tällä kertaa käyttää kuin Kotiruoka-kirjaa eli surffailua internetissä.

Ja mitä näistä raaka-aineista sitten lopulta syntyi? Lautasella oli itämaisia makuja eli limellä ja korianterilla maustettuja jauhelihapihvejä, nuudelia ja limellä maustettua kasviskastiketta. Jälkiruokana on suklaa-appelsiinitorttu, jonka kaverina oli appelsiinisiirapilla maustettua turkkialaista jogurttia.

Maut olivat uusia yhdistelmiä, mutta varsin toimivia. Herkkusuuna pidin erityisesti tuosta suklaa-appelsiinitortusta, mutta myös jauhelihapihvit olivat oikein onnistuneita. Ensi sunnuntaina taitaa olla vuorossa seuraava kokkisota!

Ruokaketjuja

Ruoan kierrätys, jatkokäyttö, uusiokäyttö, jalostaminen… Millähän nimellä tätä kutsuttaisiin? Lehdissä on ollut paljon puhetta siitä, kuinka suurin osa kotitalouksissa roskiin heitettävästä ruoasta on valmista ruokaa, joka jää syömättä ja muumioituu jääkaappiin ja lopulta päätyy roskiin. Paljon on myös ollut ohjeita näiden jämäruokien uudesta elämästä. Itse päätin kokeilla tällaista ketjutusta, jossa aina jossain edellisenpäivän ruoka-aineesta/osasta saa uuden muodon seuraavan päivän aterialla.

Kierros lähti käyntiin lihapullista, josta jo aiemmin kirjoittelinkin. Tein lihapullia hieman suuremman annoksen, joten niitä riitti vielä toisellekin ruokailukerralle, jolloin tarjolla oli keitettyjä perunoita, lihapullia ja kantarellikastiketta. Tein kastiketta vähän enemmän kuin olisi ollut tarvetta ja jatkojalostin seuraavana päivänä tuosta kastikkeesta broileri-kantarellikastiketta pastalle. En käyttänyt kaikkea ruskistamaani broileria kastikkeeseen, vaan otin puolet talteen, jotka puolestaan käytin broileri-pekoni-parsakaali-ananaspizzaan. 

Seuraavaksi olisikin tarkoitus keksiä uusi elämä ylijääneelle tomaattikastikkeelle ja parsakaalille. Niistä voisi valmistaa vaikkapa tomaattisen jauhelihakasviskastikkeen pastalle tai sitten vaikka joku tomaattipohjainen keitto. Hmm, ehkäpä ylijäänyt kastike olisi sitten taas helpompi jatkojalostaa kuin keitto.

Tällainen ketjutus nopeuttaa ruoanvalmistusta, kun jotain löytyy jo valmiina kaapista, eikä kaikkea tarvitse tehdä (eli vähä sama asia kuin käyttäisi kaupan puolivalmisteita). Toisaalta tämä vaatii ruokalistan suunnittelua etukäteen ja hieman kekseliäisyyttä, että löytää raaka-aineille uuden käytön.

Mutta mielestäni tämä on hauskaakin, taidan ottaa itselleni haasteen ja katsoa, kuinka pitkiä ketjuja pystyn tekemään!

Metsään on tullut jo syys…

Näin tuli viikonloppua todettua, kun oltiin mökkeilemässä. Metsät on nyt täynnä hienoja värejä ja punaisia puolukoita, joten voin suositella kaikille metsäretkeä tulevina viikonloppuna tai miksei arkenakin, jos siihen vain on aikaa. Mukaan lämmintä vaatetta, herkulliset eväät ja mukavaa seuraa. Retken jälkeen voi sitten käydä kotona vaikka saunassa tai lämpimässä suihkussa ja kiskaista päälle mukavat kotivaatteet. Eikö kuulostakin hyvältä! Ja ainakin tämän hetkinen säätiedotus lupailee poutaista ja aurinkoista viikonloppua Suomeen eli kaikki metsään sieltä!

 

Me käytiin tiistai-iltana poimimassa puolukoita meidän vakkaripuolukkapaikkassa Tai meinattiin mennä sinne vakkaripaikkaan, mutta siinä olikin jonkun muun auto jo parkkeerattuna. Ajettiin sitten tietä pikkuisen eteenpäin ja löydettiin tosi hyvä paikka, mistä saatiin nopeasti kerättyä sangollinen eli 5 litraa puolukoita. Oikeastaa kerättiin varmaan 7 litraa, mutta yksi onneton tunari (=minä) onnistui kaatamaan sangon sisältöineen maahan. No, onneksi ilma oli kiva ja marjoja paljon, niin ei harmittanut ihan niin paljoa. Kerättiin ihan vain käsin ja ei mennyt kuin tunnin verran tuon määrän poimintaan. Mutta otin opiksi ja koitan muistaa jatkossa, että liikun mielummin sen pienemmän sangon kanssa, johon olen marjoja kerännyt ja jos sangossa on kansi, laitan sen aina varmuuden vuoksi kiinni kunnolla, enkä vain osittain.

Oi että, alkoipas tehdä mieli lähteä retkelle. Tosin ei tuossa vesisateessa :)