Ruotsalaiset inkiväärikeksit

Alkukesästä meidän tytöllä todettiin muna-allergia, jonka vuoksi leipominen on jäänyt aika vähäiseksi. Monissa luottoresepteissä kun on kananmunaa, enkä ole ehtinyt etsiä uusi reseptejä tai kokeilemaan kananmunan korvaamista jollain muulla.

Mutta jo ennen tätä allergian toteamista olin napannut kännykällä kuvan sanomalehdessä olleesta keksiohjeesta, johon ei tullut kananmunaa ollenkaan. Ruotsalaiset inkiväärikeksit pääsivät kokeiluun, kun viikonloppuna sisko perheineen kävi kylässä.

Ohje on helppo, taikina hyvää ja valmiit keksit myös herkullisia, maistuvat mukavasti inkiväärille. Tällä kertaa paistoaika taisi olla vähän turhan pitkä, luulen, että keksien on tarkoitus olla vähän sitkeämpi kuin nämä omani olivat. Mutta seuraavalla kerralla sitten ollaan vähän skarpimpia paistoajan kanssa!

Ruotsalaiset inkiväärikeksit, n. 25 kpl

100 g pehmeää rasvaa

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl tummaa siirappia (itse laitoin vanhan vaahterasiirapin lopun)

2 ½ dl vehnäjauhoja

½ tl ruokasoodaa

1 tl inkiväärijauhetta

ripaus suolaa

1 rkl raastettua, tuoretta inkivääriä

1.       Vatkaa pehmeä voi, sokerit ja siirappi vaahdoksi.

2.       Yhdistä toisessa astiassa loput ainekset keskenään ja lisää ja sekoita voi-sokeriseoksen joukkoon.

3.       Sekoita. (itse sekoitin käsin taikinan, koska taikina jäi kovin murumaiseksi pelkällä vatkaimella sekoittamisen jälkeen)

4.       Laita taikina jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

5.       Muotoile taikinasta kolme tankoa suoraan leivinpaperin päälle uunipellille, kostutetut kädet auttavat muotoilussa, koska oma taikina oli aika murenevaa.

6.       Paista uunissa, 175 asteessa 12 – 15 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa ja leikkaa haluamasi kokoisia paljoa.

ps. Mitä sanoo Ruotsin vahvistus, kuulostavatko tutuilta kekseiltä?

Jättiläisen suihkumyssy

Vihdoinkin meillä meni sateenvarjo rikki, niin sain toteuttaa ideani suurensuuresta suihkumyssystä. Eli kangas otetaan irti sateenvarjon kehikosta, reunaan taitetaan ja ommellaan kuminauhakuja, jonne laitetaan kuminauha ja rypytetään sopivan kireäksi. Ja näin on valmiina suihkumyssy tai siis sadesuoja repulle. 

Näitähän myydään kaupoissakin, mutta kierrättämällä saa edullisemman. Ei välttämättä tyylikkäämpää tai paremmin istuvampaa, mutta jos ei ole halua mainostaa jotain tiettyä merkkiä, tällä tavoin saa varsin riittävän suojan repulle työmatkapyöräilyyn ja päiväretkeilyyn. 

Linssilude taas mukana poseeramassa varsinaisen mallin tavoin.

Sateisen sunnuntain retki

Aamupalapöydässä esitin toiveen, pitäisi löytää mukava laavupaikka järven/lammen rannalta. Sellaisiin retkipaikkoihin totuin Pirkanmaalla, mutta täällä Etelä-Pohjanmaalla tärkeintä laavussa on helppo saavutettavuus – autolla. Paikalla ei ole niinkään väliä, kunhan laavun/kodan/nuotiopaikan viereen pääsee autolla ja mitä lähemmäs, sitä parempi. Paremman puutteessa tehdään nuotio metsäautotien varteen ja paistetaan makkarat autosta päin.

 

Mutta tuosta yhdestä tokaisusta alkoi tytön puolipäivää kestänyt höpötys: ”Äiti, mä haluun rekkelle. Äiti, mä haluun rekkelle heti. Mä haluun autorekkelle. Syödään eväitä.” Kiltit vanhemmat alkoivat tehdä tutkimustyötä netissä ja etsiä lähiseudulta vesistön rannalla olevaa nuotiopaikkaa. Tällä kertaa retkisuunnitelmat valmistuivatkin hämmästyttävän nopeasti, sillä puoli yhteentoista mennessä oli suunnitelmat valmiina. Iltapäivällä lähdettäisiin Isoonkyröön.

 

Ensimmäisenä käyntikohteena oli Orisberg, jossa on 1600-luvulla perustettu kartano. Varsinainen käyntikohde tosin oli 1800-luvulla rakennettu kirkko ja pappila, jossa toimii elokuun loppuun asti kesäkahvila. Kartanoa sai ihailla vain lahden toiselta puolelta, se kun on edelleen yksityisasuntona.

 

Ja kota järvenrannalta (tekojärvi, kun Pohjanmaalla ollaan) sijaitsi vain kolmen kilometrin päästä kartanon maista. Paikalliseen tapaan perille pääsi tietenkin suoraan autolla. Mutta paikka oli hieno, upea! Varmasti tulemme käymään täällä myöhemminkin!

 

Sateisen sunnuntain retkeily oli siis oikein onnistunut ja hyvä. Täytyypä lisätä taas metsäretkeilyä!

 

Takapihan iirikset

Tämän vuoden viherpeukaloinnit ovat jäänet vähän vähemmälle töiden vuoksi. Pihakukkiakin ostin vain pari neilikkaa ja pelargonit, Janne sai syntymäpäivälahjaksi kaksi daalia ja jonkun toisen kukan, jonka nimeä en tiedä. Mutta muuten pihankukkaloisto on ollut hyvin vähäistä, kun syksyllä istutetuista tulppaanin ja helmililjojen sipuleista ei tullut kuin varsia.

Mutta onnistuin sentään jossain! Muistaakseni Citymarketista ostin loppukeväästä 50 sentillä pussin iiriksen sipuleita ja kaivoin ne multaan. Ja kappas vain, nehän kukkivat! Kauniita keltaisia kukkia on nyt saanut ihailla takapenkin kukkapenkissä pari viikkoa, nyt näyttävät jo siltä, että parhaat päivät on nähty ja varret alkavat mennä maata pitkin ja kukat kellastuvat, tai siis ruskettuvat. Kauniita kukkia ja helpottivat parina aamuna unisen lapsen hereille saamista ”Nouse sängystä ja tule katsomaan ikkunasta, kun taas yksi uusi keltainen kukka on auennut!”

Alimmassa kuvassa on auringonkukan lehti. Talvella kukkapenkin vieressä oli lintujen ruokailupaikka ja nyt kukkapenkissä kasvaa myös muutama auringonkukka. Parissa näyttää jo olevan vähän kukan alkua, toivottavasti aurinkoiset ja lämpimät päivät jatkuvat, että voimme ihailla lisää oman pihan kukkia!

Mitä sulle kuuluu?

Olen huomannut, että olen oikeastaan aika huono pitämään yhteyttä kavereihin tai vanhoihin tuttuihin. Usein kyllä mietin, mitä kellekin kuuluu, mutta ei vain saa aikaiseksi, tai en muka ehdi tai ei jaksa ottaa yhteyttä. Joskus saatan jopa alkaa kirjoittamaan kuulumisviestiä, mutta en jostain syystä jaksa kirjoittaa loppuu asti ja lähettää sitä.

Toisaalta se johtuu siitä, että ajattelen tuttujeni ja kavereideni käyvän täällä blogissa ja saavansa tätä kautta tietoon minun kuulumiseni, eli sen, että arkea eletään, ruokaa tehdään ja välillä vähän käsitöitä ja käydään retkellä. Ajattelen, että te olette jollain tapaa kärryillä siitä, mitä täällä tapahtuu, niin jotenkin ajattelen henkilökohtaisen viestin vain kertaamiseksi. 

Joten tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin kysyä teiltä, mitä teille kuuluu? Haluan kuulla teidänkin kuulumisia! Tuoko alkava syksy tullessaan uusia tuulia, miten meni kesä ja loma vai onko elämä tuttua arkea? Kerro kuulumisesi sopivimmalla tavalla, kommentoi tähän, kerro Whatsappilla, lähetä viestä Facebookissa tai vaikka sähköpostia!

Kuulemisiin!