Kesäpäivä Kangasalla

Ihmisen mieli ja muisti on lyhyt tai ainakin minun omani ovat. Tänään kun lämmintä on vähän yli 10 astetta ja sataa vettä, ei pysty muistamaan tai tajuamaan, että viime viikolla oli hellettä joka päivä! Vaikka helteestä ja auringonpaisteesta muistuttavat edelleen auringosta punoittava niska ja jalka.

Lauantaina vietettiin Jannen kanssa helteiset 5 tuntia Kangasalla Roineen rannalla. Järvessä vesi oli jo niin lämmintä, että siellä pystyi ihan oikeasti uimaan, eikä vain kiljumaan ja haukkomaan henkeä. Eikä rannalla kyllä ilman tuota mukavasti vilvoittavaa vettä olisi pärjännytkään - oli siellä kuitenkin sen verran kuuma! Mukaan pakattiin tietenkin hyvät eväät, riittävästi juotavaa ja luettavaa.

Lounaaksi teimme mukaan broileripastasalaattia, josta tulikin oikein hyvää! Broileria, pastaa, punasipulia, kirsikkatomaattia, paprikaa, sitruunamehua, oliiviöljyä, tuoretta basilikaa ja ripaus mustapippuria, niistä oli tuo uusi ja mukava makunautinto tehty!

Termospullot ovat kätevät keksintö myös kesällä. Tällä kertaa niissä kuljetettiin itse tehtyä jääteetä, joka maistui yllättävän paljon kaupan jääteelle! Ehkä hivenen kitkerää oli tee, eli ensi kerralla täytyy laittaa joko vähän enemmän vettä tai vähän vähemmän teelehtiä!

Uimisen ja syömisen lomassa aika kuluikin mukavasti lueskellen kirjaa ja lehtiä.

Kesäkuun helteissä, huhhuh!

Onpas ulkona lämmintä, ihan kuin kesällä! Viikonloppuna oltiin kotona Kurikassa, josta sain matkaani mukaan raparpereja. Koska Janne ilmoitti, ettei ole kovin suuri raparperin ystävä, päätin tehdä niistä mehua, koska joutuisin muuten itse syömään piirakat ja muut herkut, joita olin ajatellut raparperista tehdä. Oikeastaan raparperimehu onkin kyllä parempi juttu näillä helteillä kuin piirakat.

Mehun tein vanhalla ohjeella, jolla olen siis ennenkin tehnyt mehua. Se on hyvin helppo. Tähän mehuun kannattaa käyttää kaikkein punaisimpia raparperejä, joilloin mehustakin tulee kauniin punaista.

Raparperimehu

1 l raparperin paloja

½ l vettä

1 dl sokeria

1 tl vaniliasokeria

n. 1 dl sitruunan mehua

1. Pilko raparperit ja laita ne veden kanssa kattilaan. Anna keittyä hiljalleen puoli tuntia.

2. Siivilöi mehu toiseen kattilaan. Kannattaa vähän painella keittyneitä raparperejä, koska mössöstä irtoo aika paljon vielä nestettä.

3. Lisää mehuun sokerit ja laita vielä hetkeksi pienelle lämmölle hellalle, jotta sokerit imeytyvät.

4. Lisää sitruunan mehu. Jäähdytä ja pullota.

Valmista mehua tulee puolisen litraa. Itse tykkään mehusta hieman laimennettuna ja jäiden kanssa. 

Mehustahan jää jäljelle vielä epämääräisennäköistä raparperimössöä, jota ei kannata heittää pois. Itse tein mössöstä sileämpää sosetta sauvasekottimella ja lisäsin siihen vielä sokeria. Ajattelin käyttää tämän raparperisoseen ensi viikolla synttärikakkuun. Siitäkin huolimatta, että synttärisankari ei ollutkaan raparperin ystävä. 

Tänä kesänä ei ainakaan tule lukemisesta pulaa, siitä pitää huolen työpaikka etuna saatavat Sanoma Magazinen lehdet. Kohtahan voinkin alkaa pyörittää omaa lehtikirjastoa ja lainata haluaville lukemista. Ehkä jopa lahjoittaa lehtiä eteenpäin!

Leijona-neule

Pääsiäisenä käytiin Jannen kanssa Veljekset Keskisellä mökiltä päin. Meidän perheellä on mökki Ähtärissä ja mökkimatka kotoa Kurikasta menee Tuurin kautta, joten käynti Keskisellä kuuluu mökkeilyyn. Eikä mökiltäkään ole Keskiselle kuin vajaan puolen tunnin matka. Mutta niin, sieltä Keskiseltä sitten tein tavanomaisesti suuret ja mahtavat ostokset: vähän karkkia ja lankaa. Lanka oli halpaa ja väri oli ihan mun, joten ei tarvinnut kauaakaan harkita, ostanko vai enkö!

Lanka on Novitan Jussi-lankaa, joka on koostumukseltaan samanlaista kuin 7 veljestä lankaa, eli mukavan pistelevää ja lämmintä. Ainakin kun sen vain  t-paidan päälle veti illalla asunnossamme, jossa oli lämmintä vain 26 asetetta. Malli on Novita-lehdestä, syksy/2005. Tosin vähän taas muokkailin ohjetta itselle sopivammaksi, tein paidasta vähän pidemmän ja vähän yritin sitä muotoilla, ettei se olisi vain pötkö. Ja ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä poolokaulus, mutta en ole kovin suuri poolopaita-fani, varsinkaan villapaidoissa.

Paita oli myös melko nopea neuloa, koska vain etuosaan tuli kuviota. Pääasiassa jääkiekon MM-kisoja katsoessa tätä neuloinkin, joten ei ihmekään, kun valmistui nopeasti. Aika jännittäviä oli osa peleistä! Mertarannan selostuksen tahtiin myös heilui puikot. Ajattelinkin tätä nyt kutsua Leijona-neuleeksi, ihan vain MM-kullan kunniksi.

Mutta taidan laittaa paidan kuitenkin vielä kaappiin ylähyllylle, sitä ei ihan hetkeen taas tarvita!