Talon täydeltä kukkia

 Pienenä leikimme siskoni kanssa kukkakauppaa. Ja aina oli riitaa siitä, kumpiko sai olla myyjä ja paketoida leskenlehdistä tai voikukista tehdyt kukkakimput hienosti sanomalehtiin ja tehdä niistä kunnon paketti. Jokin siinä sanomalehtien rapistelussa ja kukkapaketin tekemisessä kiehtoi silloin ja kiehtoo vieläkin – olisihan se hienoa olla töissä kukkakaupassa, niiden kauniiden kukkien ja tuoksujen seassa ja paketoida ihmisille kauniita ja iloa tuovia paketteja.

Tänään meillä tuoksuu kukkakaupalle eli ihanasti kukille! Helmikuu on omalta osaltani varsinainen juhlakuukausi. Lähes joka viikko olisi aihetta ostaa kukkia tai siis odottaa, että joku muu muistaisi ja lahjoisi minua esimerkiksi kukilla. Ensin on syntymäpäiväni, sitten on ystävänpäivän, kohta perään nimipäivä ja viimeisenä vielä hääpäivä. Ja vajaa kaksi viikkoa hääpäivästä onkin kansainvälinen naistenpäivä eli taas yksi hyvä tekosyy odottaa kukkia tai ostaa niitä itse.

Tänään ostin kukkia kaikkien helmikuun juhlapäivieni edestä. Ystävänpäivänä yritin kaupassa tehdä haikeita katseita kukkahyllyjen suuntaan ja vähän pysähdyinkin niitä ihailemaan, mutta ei Janne tainnut ymmärtää ihasteluani ja ottanut asiakseen ehdottaa kukkien ostamista. Tietenkin olisin voinut ostaa niitä itsekin, mutta ehkä odotin ”lupaa” niiden ostamiseen.

Kävimme vähän kaupungilla pyörimässä kaupoissa. Koskikeskuksessa oli tarjous: 5 nippua kukkia 5€. Ja niin sitten tulimme kotiin viiden kukkakimpun kanssa. Vau! Onkohan meillä ikinä ollut näin montaa kukkakimppua! Ja sain leikkiä unelmieni kukkakauppiasta, tällä kertaa tosin kyse ei ollut paketoinnista, vaan kimppujen teosta. Kimpuissa oli gerberoita, neilikoita ja erilaisia krysanteemeja ja vihreitä täyteoksia. Hajotin valmiit kimput ja tein omat sekoitukseni. Tai oikeastaan vain yhdistin samat kukat yhteiseen kimppuun. Ehkä tuota kukkakauppiaan tärkeintä taitoa, kimppujen sitomista pitää vielä harjoitella.