Viiden tunnin päikkärit

Vähän tässä on semmoinen rikollinen olo, että eihän kukaan vain näe. Ja miettii, että mitä sitä nyt tekis, että käyttäis ajan järkevästi. Ja toisaalta myös miettii, että mitä saa tehdä, ettei vain oo liian hauskaa.

Kyse ei siis tosiaan siitä, että meillä nukuttaisiin viiden tunnin päikkärit, vaan että tytön hoitorupeama jatkuu taas osa-aikaisena ja osapäiväisenä. Viisi tuntia päivässä, pari kertaa viikossa. Nyt hän on hoidossa jo kolmatta päivää ja minä raavin kotona päätäni ja mietin, että nauttiako tästä omasta vapaasta vai tunteako syyllisyyttä, kun jätin lapseni sinne muiden hoidettavaksi.

Syynä tähän on se, että tarkoitus on tietenkin itsekin päästä taas takaisin töihin. Siksi päätimme kotona ja hoidossa, että tytön hoitoa olisi hyvä jatkaa näin pienimuotoisena, että sitten kun se täysipäiväinenhoitopäivä taas koittaa, ei järkytys olisi niin suuri. Ja vielä suurempi syy oli se, että tällä tavoin saamme pitää saman hoitopaikan.

Mitä olen tähän asti vapaa-ajallani saanut tehtyä? No tietenkin kotihommia, tiskiä, pyykkiä, siivoilua. Mutta olenpa ehtinyt vähän paremmin istua taas tässä koneella, kirjoitella blogiin, katsastella avoinna olevia työpaikkoja ja suunnitella, mitä haluaisi tehdä. Vähän myös kutoa ja tietenkin tarkkailla monenmonta kertaa kelloa ja miettiä, että vielä 35 minuuttia, niin pitää lähteä hakemaan lapsi hoidosta. Mutta onhan tämä kyllä ihan mukavaa vaihtelua, ehkä välillä myös rentouttavaa.