Elokuun saldo

Elokuu on vähän kuin toukokuu, yhdessä kuukaudessa on kahta vuodenaikaa. Se on oikeastaan kiva. Tai kevät-kesä ja kesä-syksy yhdistelmät ovat paljon kivempia kuin syksy-talvi, joka on, harmi vain, tulossa vielä tänä vuonna.

Vaikka onkin aina yhtä haikeaa ja tylsää tehdä havaintoja kesän muuttumisesta syksyksi, niin toisaalta silti odottaa syksyä. Syksy on kuitenkin myös kaunis vuodenaika, kun on ruska ja kauniit, aurinkoiset ja kuulaat syyspäivät ja etenkin aamut on parasta syksyssä. Silloin tietenkin vain olisi hienoa olla jossain muussa maisemassa kuin kaupungissa kerrostalojen keskellä.

Mutta nythän piti puhua vielä elokuusta, koska tiedossa on elokuun saldo. Meno alkukuusta tähän pisteeseen on kyllä muuttunut, juurikin siis tuon muuttuvan ilmaston takia. Enää ajatus uimisesta ei houkuttele ja suurin osa kesäromppeistakin on siirretty pyykkikoneen kautta laatikoihin odottamaan lämpöisiä kelejä. Mutta toisaalta tuntuu myös hankalalta luopua kesästä kokonaan, esimerkiksi takkia en oikein suostu käyttämään, vaan mieluummin sitten laitan päälleni hupparin. Niinkin tarkenee vielä onneksi ihan hyvin. Katsotaanpa sitten listana, mitä elokuu piti sisällään.

- kävin uimassa 3½ kertaa

- kävin vielä kahdesti mustikassa

- olin 1-vuotisprinsessasynttäreillä

- juhlin kaksissa häissä (tai oikeastaan kolmissa, koska toiset oli kaksoishäät)

- olin siis elämäni ensimmäisissä kaksoishäissä!

- kävin kolmesti kirjastossa

- pitkästä aikaa kävin kirpparilla

- jonotin puhelimessa työkkäriin, työlinjalle, poliisin lupa-asiapalveluihin ja terveydenhuollon ajanvaraukseen

- nukuin pitkään (kasiin asti!) ja podin huonoa omaatuntoa, kun Janne joutui lähteä yksin aamulla aikaisin töihin ja minä jäin nukkumaan ja kotiin hengailemaan

- varasin laivamatkan ja hotellit viroon

- nautin aurinkoisista ja lämpimistä päivistä

- luin 4 kirjaa

- kesätyöni päättyivät

- nautin tyttökavereiden seurasta yön yli kestäneellä mökkireissulla

- osallistuin ensimmäistä kertaa ravintolapäivään asiakkaana

- kävin ensimmäistä kertaa kiertelemässä siirtolapuutarhassa

- vietin mukavan, aurinkoisen päivän mökillä

- tein yhden työhakemuksen

Paljon on siis mahtunut taas mukavia asioista, tapahtumia ja ihmisiä elokuulle, vaikka aluksi tuntuikin, etteihän tässä kuussa taas tapahtunut mitään. Mutta miten väärässä olinkaan!

”Minä luulen, että lukiessaan vaatimattomia muistiinpanojani moni kohottaa mietteissään kuononsa ja huudahtaa: - Kylläpä se Muumipappa oli! Tai: - Se vasta oli elämää! (Kauheata, miten tunnen itseni juhlalliseksi.)”

ps. ja syyskuussa lupaan kuvata enemmän. ja arvon naiset, jos kuva on liian julkinen, ilmoittakaa, niin deletoin.

Buzzador hommissa

Minä olen buzzador. Jos joku ei tiedä, mitä se tarkoittaa, hän voi lukea aiheesta enemmän täällä. Lyhyesti sanottuna buzzadoreille tarjotaan erilaisia kampanjoita, joiden kautta on saa mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja kertomaan näistä tuotteista ja kokemuksistaan tutuilleen ja tällä tavoin siis markkinoimaan näitä tuotteita paremmin. Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa tutustua sivuihin tarkemmin ja liittyä itsekin tähän hommaan. Kovin vaativaa tai aikaa vievää tämä ei ole, itselläni on menossa vasta toinen kampanja ja olen ollut jäsenenä reilun vuoden.

Tällä kertaa sain mahdollisuuden päästä testaamaan valkaisevaa hammastahnaa. Olette varmaan nähneet kyseisen tahnana mainoksen myös televisiossa. Kyseessä on Pepsodent White Now Triple Power Gold –tahna, joka lupaa valkoisemmat hampaat heti ensimmäisellä pesukerralla. No ihan yhtä valkoisia hampaita en suinkaan ensimmäisen pesun jälkeen saanut kuin televisiomainoksen nainen, mutta nyt kun olen tahnaa käyttänyt reilun viikon ajan kahdesti päivässä ja voisin väittää hampaideni olevien valkoisemmat kuin testauksen alussa.

Tämä hammastahna ei ole ihan tavallinen valkaiseva hammastahna. Useinhan valkaisuteho perustuu siihen, että tahnat sisältävät joitain hankaavia ja valkaisevia aineita, jotka eivät edes ole kovin hyväksi hampaille. 

Lähtötilanne ennen tahnan käyttöä.

Tässä tahnassa valkaisuteho on vähän kuin taikuutta (tai optinen näköharha), valkoisemmat hampaat syntyvät siitä, että tahna sisältää sinistä ainetta, joka saa hampaat näyttämään valkoisemmilta ja hohtavammilta. Eli se on vähän kuin valokynä, jolla huijataan näyttämään siloisemmalta tai muhkeahuulisemmalta. Hammastahnaa käytetään normaaliin tapaan hampaiden harjauksessa, sitten huuhdellaan mahdollisimman vähällä vesimäärällä, etteivät tehoaineet lähde pois ja lopputuloksena on valkoisemmat hampaat, muttei kuitenkaan pysyvästi. Aika jänskää, vai mitä! 

Muutaman pesun jälkeen, ei ihan vielä niin valkoista kuin mainoksessa.

Mielestäni tässä hammastahnassa on hyvää myös se, että se sisältää fluoria. Vielä kun siinä olisi ksylitolia, se olisi tosi hyvä. Eikä tahnan makukaan ole paha, toisin kuin monissa muissa valkaisevissa tahnoissa. Ja tahna myös vaahtoaa hyvin maltillisesti eli ei tarvitse pelätä sotkevansa vaatteita sinisellä tahnalla – pakkauksessa kun vielä varoitellaan, että vaahto saattaa tahrata tekstiilejä ja pintoja. Tästä ainakin itselläni on kokemusta muiden valkaisevien tahnojen kanssa, valkaisevat nimittäin myös paitoja, jos sattuu vaahtoa tippua paidan kaulukselle… 

Puolentoista viikon jokapäiväisen käytön jälkeen tulos. Vähän on väri muuttunut!

Katsotaan, miltä hampaat näyttää kahden viikon kokeilujakson jälkeen!

Pääskysestä ei päivääkään…

Yhtenä iltana sen huomasin. Istuin olohuoneen sohvalla ja kudoin villasukkaa. Parvekkeen ovi oli auki ja tutut äänet kuuluivat sisään; ohiajavat autot, satunnaisesti kulkevat junat, pihalla liikkuvat ihmiset, leikkivät lapset ja tuulessa kahisevat lehdet. Mutta jotain tärkeää tuosta äänimaisemasta puuttui. Ajattelin, että se johtui vain siitä, että ilta oli sateinen ja vähän viileämpi. Toiveikkaana päätin odottaa seuraavaa iltaa, jos vaikka sittenkin kuulisin tutun kirkunan.

Nyt iltoja on kulunut jo useampi. On ollut useita kauniita ja lämpimiä kesäiltoja, mutta tuota ääntä ei vain ole kuulunut. Pakko kai se on uskoa, nyt on syksy, eikä mikään kesä enää. Hiljaisuuskin sen todistaa – pääskyset ovat lähteneet etelään.

Seuraava todiste syksystä taitaa tulla viikonloppuna, kun ajelemme serkkuni häihin Jyväskylään. Luulenpa, että viljapellot ovat muuttuneet sänkipelloiksi tai ainakin ovat kovaa vauhtia muuttumassa ja peltoja pitkin viipottavat puimurit. Ja vastahan mulla alkoi kesäloma ja Jannen kesälomaan on vielä pari viikkoa! Ei kai siinä auta muu kuin ruveta heittää kesävaatteet pesukoneeseen ja siirtää laatikoihin odottamaan tulevaa kesää. 

"- Niin, arvelin, että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti. Isä sanoi: Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa. – Sittenhän tulee syksy, sanoi äiti sävyisästi."

 

Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 7

Tämän seuraavaksi esiteltävän retkikohteen löysimme aikanaan geokätköjä etsiessä. Alueelta nimittäin löytyy muutama geokätkö, joista tosin löysimme vain yhden. Kyseessä on Orivedellä sijaitseva Iso-Vuorijärven retkeilyalue, joka on Oriveden kaupungin ylläpitämä retkikohde.

Vuorijärvi sijaitsee Oriveden pohjoispuolella, noin 60 kilometrin päässä Tampereelta. Alueelle on hyvät opaskyltit kantatie 66. Sopivan parkkipaikkakohdan osoite on Rutajärventie (noin) 180, Orivesi.

 

Vuorijärvellä olemme retkeilleet kahdesti, molemmilla kerroilla polut ovat olleet paikoin hyvinkin märkiä ja reitin varrella on yksi heikkokuntoinen siltakin, joten Vuorijärvelle kannattaa lähteä vedenpitävillä kengillä. Vaikka Vuorijärven retkeilyalue on monelle vieraampi kohde verrattuna Metsähallituksen retkeilyalueisiin, molemmilla kerroilla emme ole olleet ainoita polun kiertäjiä.

Vuorijärven erikoisuus on ehdottomasti Iso-Vuorijärven itärannalla sijaitsevat riippukalliot ja luola. Luolassa on myös nuotiopaikka.

Reitti on paikoin vaikeakulkuinen, koska polku kulkee pitkin Iso-Vuorijärven rantaa, joka on kallioinen ja märällä säällä hyvinkin liukas. Mutta maisemat järvelle ovat kauniita ja niitä on mukava pysähtyä ihailemaan. Reitin loppupäässä (kierrettäessä myötäpäivään) polku kulkee pienen luonnonsuojelualueen reunasta Salmijärven rannassa, josta maisemat ovat myös kauniita. Salmijärvellä on myös se huonokuntoinen silta ylitettävänä.  

Muutoin polku kulkee melko tavanomaisten talousmetsien läpi, joissa ei ole mitään kovin erikoista katseltavaa. Pituudeltaan se on nelisen kilometriä pitkä ja pikku pätkä reitistä kulkee metsäautotietä pitkin.

Laavu- ja nuotiopaikka sijaitsevat pienen Kirvesjärven rannalla. Laavulla on puita, mutta jos oikein muistan, kirvestä tai sahaa sieltä ei löydy. Osa puista on myös ilman suojaa, joten kannattaa varautua kosteiden puiden sytyttämiseen.

Parasta Vuorijärven retkeilyalueessa on luonnonrauha, sinne ei kuulu liikenteen melu, vaan voi oikeasti kuunnella hiljaisuutta. Pientä miinusta voisi antaa retkeilyrakenteiden heikosta kunnosta, mutta toisaalta se luo paikalle oman tunnelmansa, ei kaiken tarvitse olla niin uutta ja kiiltävää, pääasia, että reitti on merkattu selvästi ja polkua pystyy kulkemaan – ja tietenkin nuotiopaikalta on hyvä löytyä puita, ettei tarvitse lähteä nälissään kotiin paistamaan mukaan otettuja makkaroita. 

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.