Heinäkuun saldo

Hetkinen, kohta on elokuu, tajusin töissä maanantaina, kun opettelin kirjoittamaan sen päivän päivämäärää. Kovin nopeasti meni taas heinäkuu ja itse asiassa tuo kesä ja työkin, kohtahan sitä taas ollaan kolkuttelemassa työkkärin ovella tai siis jonottamassa työkkärin puhelinpalveluun. Plaah.

 

 

Perinteinen kuukauden yhteenveto tekemisistä olisi siis taas paikallaan!

- kävin kesäteatterissa katsomassa Topi Sorsakosken elämästä kertovan esityksen

- pakastin (ja poimin) 10 kiloa mansikoita, 7 litraa mustikoita ja litran vadelmia

- kävin uimassa neljässä eri järvessä/lammessa

- juhlistin serkkuni naima-aikeita metsänneito-teemaisissa polttareissa

- kävin kaksi kertaa kirjastossa

- luin 3 kirjaa

- kävin elämäni ensimmäisessä (ja toisessa) asuntonäytössä

- vietin kesälomapäivän ja pidennetyn viikonlopun mökillä nauttien hiljaisesta luonnosta

- söin siskonmiehen onkimaa lahnaa!

- kävin yövaatteet päällä mustikassa ja söin juuripoimittuja mustikoita aamupalajogurtissa

- menin päättäväisin aikein ostamaan uusia silmälaseja, mutta en saanut taaskaan tehtyä päätöstä

- söin liian monta kertaa noutoruokaa

- juhlistin lopultakin valmistunutta vessaremonttia avoimien ovien vessakäynneillä

- juhlin kummipoikamme kolmivuotissynttäreitä

- pesin mattoja

- mankeloin lakanoita

- toivoin ajallisesti lyhyempää työmatkaa tai vähemmän tarvetta yöunille

Enoni sanoin, ens kuun jälkeen onkin jo lokakuu. Mutta onneksi elokuussakin on vielä kesä!

Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 6

Kangasalan ja Pälkäneen kuntien alueella sijaitsee suuri, yhtenäinen metsäalue, Laipanmaa. Laipanmaa on talousmetsäaluetta, jonne on rakennettu virkistyskäyttöön soveltuvia reittejä ja nuotio- ja laavupaikkoja. Koska alue on edelleen talousmetsäkäytössä, alueella on kaikissa kasvuvaiheissa olevaa metsää – on taimikkoa, nuorta metsää ja myös vanhempaa kasvatusmetsää ja uudistusaukkoja. Tämä varoituksen sanana niille, jotka haluavat retkeillä ainoastaan luonnontilaan jätetyissä, hoitamattomissa metsissä.

Tampereelta Laipanmaalle on matkaa reilut 50 kilometriä. Auto on hyvä jättää Rajalan metsäkämpän pihaan, joka on samalla myös useimpien reittien risteyskohta. Jos haluaa tehdä vain lyhyemmän metsäretken ja tarkoituksena on vain päästä istumaan nuotiolle metsän keskelle, hyvä kohde on silloin Verkkojärven laavupaikka, jonne Rajalan kämpältä matkaa on reilut 500 metriä helppokulkuista polkua. Tänne on hyvä myös tulla lasten kanssa.

Me olemme kiertäneet Laipanmaan eteläisen reitin, Hirvijärven kierroksen, joka on yhteensä 12 kilometriä pitkä. Reitin varrella ollut maasto oli hyvin vaihtelevaa, välillä kuljettiin kosteassa kuusikossa, välillä hakkuuaukon ja taimikon reunaa pitkin. Jännittävin ja reitin hienoin osuus oli Iso-Hirvijärven eteläpuolella kulkevalla reitillä, joka kulkee pitkin Laurilanvuorta kohti Korppivuorta, josta oli jyrkkä kalliorinne alas järvelle. Eräänä keväänä teimme retken Korppivuorelle, monin paikoin lumet olivat jo sulaneet muualta, mutta Laurilanvuorella ja Korppivuorella lunta olikin paljon ja eteneminen on hankalaa. Poispäin tulimmekin vielä jäässä ja varjossa olevaa Iso-Hirvijärven rantaa pitkin. Se vasta oli jännittävää!

Evästauolle pysähdyimmekin kallionrinteelle ihailemaan järvimaisemia ja hiljaisuutta. Kunnon evästauon pidimme Pihtilammin laavupaikalle, jonne pääsee helposti myös autolla. Kävimme tuolloin myös uimassa, koska oli lämmin elokuinen päivä ja matka oli ollut melko pitkä ja hikinen. 

Alueella reitit on merkattu selvästi ja nuotiopaikoilla oli riittävästi puita ja tarvittavat välineet puiden tekoon. Mielestäni alue sopii hyvin myös parin päivän vaellukseen, jolloin voi kiertää koko Laipanmaanreitistön. Kovin suurta väentungosta emme alueella ole nähneet, vaikka olemmekin siellä kolme-neljä kertaa retkeilleet. Myös talviaikaan olemme käyneet paistamassa makkarat Verkkojärven laavulla.

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.

Kesä-lohikeitto

Mulla on jo jonkin aikaa ollut ajatus, että haluan tehdä ja syödä kesäkeittoa. En tiedä, mistä tämä ajatus on tullut, koska en muistaakseni ole koskaan syönyt kesäkeittoa. Tai ehkä joskus koulussa ja en usko, että se olisi ollut kovin hyvää. Mutta kuitenkin olin saanut päähäni pinttymän, että tuoreista kasviksista keitetty keitto olisi hyvää ja sitä haluaisin syödä.

Jannella tällaista ajatusta ei ollut päässä ja hän vastusti tätä hankettani pitkään. Kunnes bongasin Pirkka Ruoka –lehdestä idean kesäkeitosta, jossa on mukana lohta. Eli kyseessä olisi joko tuunattu kesäkeitto tai tuunattu lohikeitto, ihan kumminpäin asian haluaa ajatella ja ruoka paremmalta maistuisi.

Ja kyllähän se keitto sitten lopulta maistui myös Jannelle, vaikka hänen nenäänsä se tuoksui edelleen liikaa keitetylle kukkakaalille ja herneelle. Minun nenääni se puolestaan tuoksui liikaa lohelle, eli taisi taustalla vain olla ne omat inhokki tuoksut, jotka sitten tuntuivat vahvimpina. 

Reseptini oli tällainen:

6 pienehköä uutta perunaa

2 keskikokoista porkkanaa

2 varrellista sipulia

ehkä noin 250 g kukkakaalia

100 g tuoreita herneitä

300 g lohta
 vettä niin paljon, että kasvikset peittyy ja lisää tarvittaessa

1 kpl kasvisliemikuutio

2 dl ruokakermaa

öljyä

suola, mustapippuri

1. Pese ja kuori kasvikset tarvittaessa. Pilko haluamasi kokoisiksi paloiksi.

2. Kuullota perunaa ja porkkanoita hetken aikaa rasvassa ja lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua 10 minuuttia. Lisää loput kasvikset.

3. Kuutioi lohi. Ja lisää kattilaan, kun kasvikset ovat lähes kypsiä.

4. Lisää kerma ja tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria, jos tarve vaatii.

5. Anna kiehahtaa ja tarkista, että lohet ovat kypsiä. Ja ruoka on valmista syötäväksi!

Puoli kiloa päivässä

Niinhän siinä kasviksia mainostavassa lauseessa sanotaan, että puoli kiloa pitäisi syödä päivässä kasviksia. Vuosien takaa eräs luokkakaverini ahdisteli tuota sanontaa, kun hän muisti sen menevän "kolme kiloa päivässä", että kuka ikinä jaksaa ja ehtii syödä niin paljoa kasviksia päivässä.

 

Kookoslohikasviswokki ja kanasalaatti

Kasvisten syömisen määrää on kyllä aika vaikea arvioida. Omasta mielestäni syön aika paljon, mutta joskus olisi mielenkiintoista punnita kaikki päivän aikana syödyt kasvikset ja katsoa, syönkö oikeasti niin paljon värejä kuin luulen. Jonkun ohjeen mukaan joka aterialla pitäisi syödä jotain kasvista, jolloin saisi riittävästi kasviksia, mutta riittääkö esim. aamupalan kasviksiksi 4 kurkun viipaletta leivän päällä? Ei ehkä.

Kanakookoskeitto ja broilerin sisäfileet ohrakasvislisäkkeellä

Mutta ainakin ruoanlaitossa käytämme värejä. Näin kesällä varsinkin tuntuu siltä, että tekee mieli ostaa tuoreita, kypsiä ja kotimaisia vihanneksia ja käyttää niitä ruoanlaitossa. Talvella taas kotimaiset kasvihuonekasvikset eivät maistu oikein millekään. Ja onhan ruokaa myös kivempi syödä, kun se on kauniin väristä, eikä vain ruskeaa tai harmaata mössöä. Vai näyttävätkö nämä ruoat pirteämmiltä syötäviltä kuin vaikka perinteinen jauhelihakastike? 

Kesä-lohikeitto ja kanakasviswokki

Bruschetta

Bruschetta eli paahdettu leipä, joka on maustettu valkosipulilla, oliiviöljyllä ja suolalla ja pippurilla on alun perin kehitelty alkupalaksi, mutta hieman tuunattuna versiona siitä saa hyvän iltapalan tai vaikka vieraille tarjottavan suolaisenpalan.

Meidän bruschettaa koristi italian lipun värit: basilika, mozzarella ja tomaatti. Ja oli siinä vähän myös varsisipulia. Maku oli hyvä, voin siis suositella muillekin tätä hyvää reseptiä. Ja tämä on tietenkin myös helppoa ja nopeaa.

Bruschetta

6 viipaletta vaalealeipää (meillä moniviljaviipaleita)

valkosipulin kynsi

oliiviöljy

1 pallo (125 g) mozzarellaa

2 tomaattia

tuoretta basilikaa

varsisipulia

mustapippuria

1. Paahda leivät uunissa rapsakoiksi.

2. Raasta paahdettujen leipien pintaan kuorittua valkosipulin kynttä ja kostuta oliiviöljyllä.

3. Pilko päälle tulevat ainekset ja täytä leivät. Halutessasi voit vielä laittaa muutaman tipan oliiviöljyä koko komeuden päälle mustapippurin kaveriksi.