Sain uuden työkaverin. Ensin sitä vähän vastustelin, kyllähän me tuon nykyisenkin kanssa pärjätään ihan hyvin, mutta kun ilmaiseksi sai, anoppi ei enää tätä tarvinnut, niin olisihan se ollut vähän hölmöä kieltäytyä. Vanha kun on kuitenkin jo vähän ilmoitellut vanhuudenmerkeistä ja antanut varoituksia eläkkeen tarpeesta.
Viikonloppuna se kaveri meille sitten muutti. Ja heti kun se oli asennettu paikalleen, tuntui siltä, kuin se levittäisi ympärilleen jotain hienoa ja uudistunutta fiilistä, vaikka kaikki muu asunnossa pysyikin ennallaan. Ja aina kun sen ohi kävelen, vähän kyllä hymyilyttää. Onhan se niin nätinpi kuin edeltäjänsä ja istuu paikalleenkin paremmin.
Tänään piti sitten kokeilla, miten kaveri pärjää tosi hommissa, onko vain nätti, mutta ei mitään muuta. Mutta voi pojat, sehän teki työnsä niin hiljaa, että välillä piti käydä kurkkimassa, joko se lopetti hommansa! Työnjäljestä en vielä ensimmäisen kerran jälkeen osaa sanoa paljoa, mutta toivottavasti pesisi siinäkin edeltäjänsä.
Eli olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän kaveriin ja toivon meille pitkää yhteistä kaveruutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti