Sunnuntain polttaribrunssi

Serkullani oli polttarit, joihin en päässyt. Harmitti, vaikka yhtä paljon olisi harmittanut jäädä luokkatapaamisesta, jonka vuoksi en polttareihin päässyt. 

Kävi kuitenkin niin, että sainkin mahdollisuuden osallistua mukaan juhlahumuun vielä varsinaisen tapahtumapäivän jälkeisenä aamuna järjestämällä vielä paikalla olevalle polttarikansalle aamubrunssin meillä kotona. Ja tällainen osallistumatapahan sopii mulle paremmin kuin hyvin!

 

Pitkän pohdinnan ja muutaman huonosti nukutun yönkin jälkeen brunssin menu alkoi hahmottua - jotain suolaista, salaattia, jotain makeaa ja pannaria. Peruspannari muuttui vielä loppusuoralla ahvenanmaanpannukakuksi, asuuhan serkkuni tulevan miehensä kanssa tällä hetkellä Ahvenanmaalla, jonne myös lähdetään juhlimaan häitä toukokuussa.

Polttaribrunssin menu

Maalaissalaatti, ciabatta-leipä

Kinkkupiiraset

Jogurtti-buffa

- maustamaton jogurtti

- mustikka- ja karpalokastike

- omena- ja raparperihillo

- kauralese

- auringonkukansiemenet

- cashewpähkinät

- kuivatut mustikat

Ahvenanmaanpannukakku

- luumuhillo ja kermavaahto

Porkkanamuffini

Suklaacookie

Hyvin näytti ja kuului brunssi maistuvan juhlaväelle ja minäkin sain mieltä lämmittäviä, ylistäviä kommentteja tarjoiluista. Erityisesti kiitosta saivat kinkkupiiraset ja ahvenanmaanpannukakku. Piirakoiden ohje oli oma, ihan tavallinen kinkkupiirakka, jonka tein muffinsivuokaan pieniksi piirakoiksi. Pannarin ohje puolestaan oli Harri Syrjäsen Saaristolaisruokaa-ohjelman sivuilta.

Ilahduttavat versot

Muistatteko vielä Ilahduta bloggaajakaveria -haasteen? Minua ilahdutti Heidi lähettämällä pussillisen hattivatin siemeniä. Tai niin ainakin pussissa luki, mutta vähän kyllä epäilen, oliko pussissa oikeat siemenet... Ainakaan nämä versot, jotka siemenistä ovat kasvaneet, eivät näytä kovinkaan paljon hattivateilta. Johtuukohan se siitä, että tein toisin kuin ohjeissa käskettiin ja kylvin seimenet jo nyt huhtikuulla, enkä vasta juhannusyönä?

Täytyy tunnusta, että viherpeukaloisuus on sellainen asia, jota en oiken haltsaa, vaikka haluaisin. Vaikka tällä hetkellä se varmasti johtuu harjoituksen ja harjoitusmahdollisuuksien puutteesta. Olin siis aika epävarma näiden siemenien kanssa, millaiseen ruukkuun ne pitää kylvää, kuinka syvälle, miten paljon ja usein kastellaan ja miksi yhdessä ruukussa on itänyt vain yksi siemen, kun muissa itää kaksi. Tai täytyisikö nämä koulia, niin kuin isäni käski tehdä nämä nähtyään. Nyt ymmärrän taas paremmin niitä, jotka sanovat suurpiirteisten reseptien olevan ahdistavia.

Olen myös miettinyt, mitä nämä isoina tuleva olemaan. En oikein osaa ehdottaa mitään arvausta näiden tämän hetkisen ulkomuodon perusteella, enkä edes tiedä, ovatko nämä kukkia vai jotain syötävää tuottavia kasveja. Toivottavasti tämä viherpeukalokokeilu onnistun ja pääsen näkemään, mitä nämä oikeasti ovat. 

Villatakki kummipojalle

Kummipojallemme neuloin taas lahjaksi villatakin, edellinen 1-vuotislahjaksi kun on toki jäänyt pieneksi pojan täyttäessä nyt 3 vuotta. 

Langaksi valitsin vaaleanharmaan 7 veljestä ja vasta langat ostettuani muistin, että värihän on melkein sama kuin edellisessäkin takissa. Malli on mukailtu Dropsin raglanjakusta, silmukkamäärä laskettu vastaamaan toivottua ympärysmittaa ja käyttämääni lankaa kohtaan.

Takkiin tein myös taskut. Niiden kanssa tosin tuli hassu ajatusvirhe ja taskut tulivat vähän hölmöön kohtaan. Mutta ajavat varmasti asiansa myös noin vyötärönkorkeudella.

Täytetty porsaan sisäfilee

Siskon pyynnöstä julkaisen pääsiäisenä syödyn, herkullisen persiljapestolla täytetyn possurullan ohjeen.

n. 500 g porsaan sisäfileetä (myös ulkofilee sopii)

1 ruukku persiljaa

2 rkl sitruunamehua

3 rkl oliiviöljyä

2 kpl valkosipulinkynttä

n. 30 g parmesanjuustoa (tai muuta kovaa juustoa)

suolaa

mustapippuria

1. Valmista täyte, poista persiljasta varret, kuori valkosipuli ja raasta juusto.

Täyte on helpointa tehdä sauvasekoittimen silppurilla, sinne laitetaan kaikki täyteaineet sekaisin ja surautetaan sileäksi. 

 Jotta täyte on helpompi levittää lihan päälle, sen ei tarvitse olla ihan tönkköä. 

Öljyä voi siis lisätä enemmänkin.

2. Poista possusta mahdolliset kalvot. 

Leikkaa filee pitkittäin keskeltä halki ja taita liha auki kuin kirja. 

Nuiji lihaa ohuemmaksi.

3. Mausta lihaa suolalla ja pippurilla ja levitä sen jälkeen täyte.

4. Kääri liha rullalle ja sido se kiinni, voit myös käyttää hammastikkuja.

5. Ruskista kuumalla paistinpannulla rasvassa lihan pinta kauniiksi.

6. Rulla uunivuokaan ja laita uuniin, 150 asteeseen. 

Jos omistat paistomittarin, käytä sitä. 

Sisäfileelle sopiva sisälämpötila on n. +75 astetta. 

Jos paistomittaria ei ole, sopiva paistoaika on 15-20 minuuttia. 

Tämän jälkeen rulla saa vielä vetäytyä hetken foliolla peitettynä. 

Sitten poistetaan naru ja viipaloidaan syötäväksi.  

Kevät

Ulkona tapahtuu nyt vaikka mitä! Pääsiäisenä kuului ensimmäiset peippojen liverrykset, tänä aamuna kerhoon mentäessä lauloivat jo kuorossa. Joutsenet ovat leiriytyneet pelloille ja samoilla mailla lentelee töyhtöhyyppiä. Iltaisin liikenteen melun keskeltä kuuluu mustarastaan lurittelut. Vähän väliä näkee ikkunan ohi lentävän naakkoja tai variksia risuja nokassaan, ovat rakentamassa uutta pesää. 

Tiistaina bongasin ensimmäiset leskenlehdet, tänään sinivuokkoja talon nurkalla. Tuomessa oli jo isot, pulleat silmut. Puutarhoissa krookukset, narsissit ja tulppaanit nostelevat jo päitään.

Hiekkalaatikoilla hiekka on jo lapioitavaa, keinut ovat palanneet puistoihin ja niiden myötä myös lapset. 

Omassa päässä ei tunnu tapahtuvan mitään, ajatukset eivät liiku, junnaavat paikoillaan, suunnitelmat ei etene tai niitä ei oikeastaan ole. Taidanpa jatkaa kuljeskelua ja ihmetellä ikkunasta luonnon tapahtumia. Osan läpi katseltuna maailmakin näyttää jo paljon kirkkaammalta, vielä 1/3 odottaa pesua. Ja onneksi aurinko houkuttelee ihailemaan kevättä ikkunan toiselle puolellekin.

"Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen, jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska. Jos se on valkea, tulee vain rauhallinen kesä. (Mustista ja ruskeista perhosista on turha puhua, se on aivan liian surullista.)"