Retkikohteet

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Muumit tuulettumassa



Lauantaina pääsivät Muumimukit pitkästä ulkoilemaan. Vaunuystävällinen makkaranpaistokohde on esimerkiksi Lempäälän Vähä-Kausjärven rannalla. 



Tyttö nukkui vaunuissa kolmen tunnin päiväunet, me paistoimme makkaraa, söimme karkkia ja luimme kirjoja. Rentouduimme aurinkoisella rannalla lintujen laulua kuunnellen.



"Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain. Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään." – Muumipeikon laulu
 






perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arjen haasteita



Tänään pikkuneiti teki arjesta erityisen haastavan. Ei ehkä kuitenkaan Facebookiin sopivaa kuvaamisen arvoista matskua, mutta haastetta äidille.

Päivä alkoi harvinaisen aikaisen, 3.13 syötiin ensimmäisen kerran. Onneksi kuitenkin minä sekä tytär nukahdimme yllättävän hyvin ruokailun jälkeen. Seuraava heräys olikin jo 6.25. Harvinaisen aikaisin sekin, koska yleensä aamuisempi heräys on lähempänä seitsemää. Otin perinteiseen tapaan tytön viereen sänkyyn, toiveena siis, että nukahtaisi viereen vielä joksikin aikaa. Itse kun en ole tuohon aikaan vielä valmis heräämään uuteen päivään oikeasti.

No, kolmas syöttö toden sanoo ja nukuttiin sitten vielä pikku pätkä kasista vähän vaille ysiin, jolloin päivämme alkoi vaipan vaihdolla. Seuraavana oli vuorossa äidin aamupala lattialla, koska tyttö tuntui olevan hankalalla tuulella, eikä viihtynyt yksin. Sitten vaihdettiin taas vaippaa, syötiin ja lähdettiin nukutusvaunulenkille. Lenkille lähtö tuntui lupaavalta, tällä kertaa tyttö ei huutanut hississä pihalle asti, vaan oli rauhallinen ja nukahti melkein heti. Nukkuikin hyvin lähes tunninmittaisen kävelyn aikana.



Mutta sitten tein virheen ja menin lähi-Lidliin ostoksille. Käytäviä kierrellessä ja ”esimiestä kaivataan kassalle”  -kuulutusten raikuessa vauva heräsi. Ja kun pääsimme kaupasta pihalle, hän parkui ja mitä lähemmäs kotia pääsimme, huuto yltyi. Ei siis kannattanut kuvitellakaan, että olisin saanut tuon karjuvan neitokaisen parvekkeelle hiljentymään, joten ei auttanut muu kuin kaivaa vauva vaunusta ja seurustella. Ja heittää hyvästit rauhalliselle ruokatunnille, söimme tällä kertaa sylikkäin keittiönpöydän ääressä vauhdilla, koska tietenkin myös vauva halusi ruokailla samaan aikaan.

Seuraavaksi oli vuorossa päiväunet nro 2. Vajaan vartin jälkeen vauva suostui nukahtaa parvekkeelle vaunuihin ja alkoi odotettu oma aika. Pyykkikone päälle, pientä järjestelyä ja sitten hetkeksi tietokoneelle, jonka jälkeen toiveissa oli lukea kirjaa. Nimenomaan oli. Tunti meni nopeasti ja parvekkeelta alkoi kuulua jälleen karjuntaa. Äänensävy huudossa tarkoitti sitä, että en aio enää nukahtaa. Ja kun vaunuihin kurkkasin, sieltä tuijotti kaksi nappisilmää. Hetken aikaa yritin rullailla vaunuja edes takaisin parvekkeella, mutta samaan aikaan karjunta vaunuissa kiihtyi uudestaan. Se siitä omasta ajasta ja tyttö sisään!


Sitten alkoikin epätoivoiset vaivihkaiset nukutusyritykset. Jos vaikka nukahtaisi sängylle syötön yhteydessä – ei nukahtanut. Entäpä sisällä vaunuihin – ei nukahtanut. Oli vaunuissa kuitenkin niin rauhallinen, että sain tehtyä ruokaa rauhassa. Myös ruokailu Jannen kanssa onnistui yllättävän rauhallisesti. Sen jälkeen oli tytön vuoro syödä. Janne päätti yrittää uhkarohkeaa tekoa ja nukuttaa tytön sisälle vaunuihin. Ja onnistuikin tässä teossa aika helpolla. Janne lähti tästä uroteosta ylpeänä jääkiekkopeliin ja itse toivoin, että vauva nukkuisi edes tunnin.

Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun Janne oli lähtenyt vauva heräsi. Tein pikaisen vaatteiden vaihdon molemmille ja lähdin pihalle. Yleensä vauva nukkuu hyvin liikkuvissa vaunuissa. Ensin kävelin 20 minuuttia, sitten 40 minuuttia, lopulta tunnin ja vieläkin ne kaksi nappia tuijotti vaunuista sitkeästi. Tunti ja 11 minuuttia oli lenkkiä takana, kun ne lopulta sammuivat. Harmi vain, että kotiin oli enää alle 10 minuutin matka. Mutta onneksi liikennevaloissa jouduimme odottamaan hälytysajoneuvojen vuoksi 5 minuuttia, joten yhteensä hän sai nukkua jopa 15 minuuttia! Kotiin päästyämme kello olikin jo niin paljon, että saimme aloittaa iltatoimet. Puhdas vaippa, yökkärit ja iltatankkaukset joiden jälkeen tyttö onneksi nukahti helposti. Ei tarvinnut laittaa edes tuttia suuhun, vaan pupu-unikaveri kainalossa hän lopulta simahti.

Ja äiti nautti jalkakylvystä avoimesta ikkunasta kuuluvun linnun laulun tahdissa. 



"Vilijonkka huokaisi. –Miksei kukaan teistä osaa käyttäytyä kunnolla, hän sanoi. – Tässä talossahan tulee sekapäiseksi."