Retkikohteet

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vaunuverho

En halua aloittaa tätä perinteisesti, että mä en ikinä voita, kunnes… Aloitan, että viimeisen puolenvuoden aikana olen miettinyt monesti, onko vaunuverho tarpeellinen, vai ainoastaan rahastus mielessä keksitty tarvike, joita tietoisesti valmistetaan ihanan söpöissä ja värikkäissä kankaissa, jotka houkuttelevat ostamaan sellaisen omankin vauvan vaunuihin.

Tähän asti olen ollut sitä mietä, että pärjäämme loistavasti ilmankin vaunuverhoa. Harso, huivi tai pyyhe, hätätapauksessa vaikka kangaskassi yhdessä pyykkipoikien kanssa toimii myös hyvin vaunujen pimentäjä, suojaa auringolta ja tuulelta ja on näköesteenä tarkkailija vauvalle, joka ei malta nukahtaa.


Lindiz järjesti Tutipuu-blogissaan arvonnan yhteistyössä PikkuPikkaraisen nettikaupan kanssa. Arvonnassa voittaja voitti itse parhaimpana pitämänsä tuotteen yrityksen nettikaupan valikoimasta. Minäkin selailin innoissani kaupan tuotteita ja ihastuin moneenkin, mutta lopulta päädyin vaunuverhoon. Ehkä se kuitenkin olisi tarpeellisin ja sellaista ei ole. Ja kas kummaa, onnetar suosi tällä kertaa minua! Ja nyt meidänkin vaunuja koristaa suomalaisten äitien tekemä iloinen pöllökuosinen vaunuverho. Ja onhan se paljon nätimpi katsella kuin nukkainen harsoliina ja pyykkipojat.




lauantai 26. heinäkuuta 2014

Loma



Puolen viikon lomailut muuttuivat loistavien säiden myötä yli puolentoistaviikon lomailuksi. Miten ihanaa olikaan, kun viikon ajan sai mennä uimaan (lähes aina) silloin kuin mieli teki ja asua muutenkin ulkona. Vesi järvessä oli lämmintä, joten tyttöstäkin saattoi siellä uittaa. Ihania auringonlaskuja, jätskiä, pörrääviä paarmoja, mustikoita ja metsämansikoita, mukavaa seuraa, kutiavia hyttysenpuremia, grilliltä maistuvia ruokia, omia ja tyttären serkkuja, mökkeilyä kolmessa ja neljässä polvessa, soutelua ja pieniä, tarpeellisia yksinolon hetkiäkin. Mukavaa reissailua ja mökkeilyä. Pitkästä aikaa kesä, jolloin ei tarvitse miettiä huomista työpäivää tai odottaa viikonloppua.



Mutta mukavaa oli palata kotiin. Pestä pyykkiä, kaivaa omasta jääkaapista syötävää ja päästä kohta omaan sänkyyn nukkumaan. Tosin vähempikin lämpö kotona olisi riittänyt, +30,7 astetta on jo vähän liikaa huonelämmöksi. Onneksi ostettiin kesäkuun helteillä pieni ilmastointilaite, joka helpottaa vähän. Parvekekukat taisivat olla ainoita, joista tämä lomailu ei ollut kivaa.





- Minä olen lomalla, Ruttuvaari sanoi nyrpeänä. – Minä saan unohtaa mitä haluan. Aion unohtaa kaiken muun paitsi muutamat hauskat asiat, jotka ovat minusta tärkeitä.










tiistai 15. heinäkuuta 2014

Puuhakirja



Meidän neiti ei viihdy autossa. Jos hän ei nuku, niin huudetaan. Osaksi huuto tosin johtuu siitä, että väsyttää, mutta ei vain nukahda. Osaltaan taas siksi, ettei häntä huvittaisi istua kaukalossa, vaan tahtoo syliin. Kesälomalla on kuitenkin suunnitelmissa ainakin yksi pidempi, yli kolmen tunnin mökkimatka mummin luokse, joten olisi hyvä saada tyttö viihtymään autossa. Niinpä askartelin hänelle puuhakirjan, jonka toivon kiinnostavan vähän pidempään kuin tutut ja useaan kertaan maistellut lelut.

Kaapista kaivelin tarvikkeita. Ajatuksena oli alun perin tehdä nolla budjetin ompelutyö, mutta eihän mulla ollut riittävästi edes sopivaa kangasta kirjaan. Anttilasta löysin iloisenväriset astiapyyhkeet muutamalla eurolla, jotka kelpuutin päämateriaaliksi. Vanua ostin täytteeksi, mutta muuten tarvikkeet löytyivät omasta kaapista. 



Nappeja, trikookudetta, irti leikattuja ripustuslenksuja, karkkipaperia ja voipaperia, muun muassa näillä täytin kirjan sivut. Vähän meinasi jo ideat loppua, ja tuskin tyttö olisi pahastunut muutamasta tyhjästä sivustakaan. Osa ideoista jäi toteuttamatta, mutta tilalle tulikin parempia. Tai ainakin helpommin toteutettavia. 



Nyt sivuilta löytyy jotain rapisteltavaa, kilisevää, imeskeltävää ja hypisteltävää. Vähän myös haastetta, kun täytyy taskusta kaivaa tähtiä. Toivottavasti tämän seurassa viihdyttäisiin edes 50 kilometriä.  Kohta se nähdään!