Retkikohteet

lauantai 30. toukokuuta 2015

Näkemiin, Tampere!

Tänään koitti se jännittävä muuttopäivä. Edellisestä muutosta on aikaa jo yli neljä vuotta ja silloin muutto meni aika helposti, pulkalla kuskasin laatikko kerrallaan tavaroita naapurista, tien toiselta puolen tähän uuteen, yhteiseen asuntoon. Nyt tässä muutossa ei paljon pulkista ole apua, kun muuttomatka on 170 kilometriä ja tavaramääräkin on vähintään tuplaantunut. Mutta samat pulkat pakataan kyllä mukaan.

9 vuotta, 9 kuukautta ja 6 päivää asuin Tampereella, tamperelainen en tosin niin kauaa ole ollut. Paljon täällä on tapahtunut, monia hyviä muistoja ja hyviä muistoja tuovia paikkoja, tuttujakin yllättävän paljon. Liki kymmenessä vuodessa paikat ehtii tulla tutuiksi ja tärkeiksi, siksi muutto on vähän haikeakin, vaikka toki toivottu ja odotettu. Nyt täytyy kaivaa seikkailumieli kehiin ja lähteä tutustumaan perinpohjin tuohon uuteen asuinpaikkaan. Kyllä sieltäkin löytyy itselle hyviä ja tärkeitä paikkoja. Aikansa se ottaa, niinhän se otti täälläkin.

Kiitos ja kumarrus Tampere, me kyllä vielä näemme jatkossakin! Satakielen laulua kuunnellessa olen vähän haikeana, ikävää lähteä täältä kauneimpaan aikaan, mutta täytyy ajatella niin päin, että mukavaa tutustua uuteen sen ollessa näteimmillään. 

7.6.2005
8.6.2014

7.6.2005
8.6.2014

"Muuttaminen on hyvin vaivalloista, jos on asunut kauan samassa paikassa." - Muumipeikko

tiistai 26. toukokuuta 2015

Pikkutytön neulejakku

Olimme häissä Ahvenanmaalla ja sääennustukset näyttivät sen verran viileää keliä, että päätin neulaista tytölle lämmikkeeksi neulejakun. Sopivan helpon ohjeen löysin Novitan sivuilta (liian vaiketa löytyi Garnstudion sivuilta).


Lankana käytin sitä mitä laatikoista löytyy. Päädyin Novitan Nalle-lankaan ja Rose Mohair -lankaan, koska ohjeessa oleva Hanko-lanka on paksumpaa, eikä laatikoista löytynyt mitään ohjeen neuletiheyttä vastaavaa lankaa. Tein siis jakun kaksinkertaisella langalla, 4½ puikoilla ohjeen mukaisesti koon 80. Lopputulos taisi olla vähän pienempi, mutta kuitenkin ihan sopiva ja söpö meidän tytölle.





torstai 21. toukokuuta 2015

Dansukker Hyytelösokeri

Buzzadorina pääsin kokeilemaan Dansukkerin hyytelösokereita. Tavallinen hyytelösokeri on minulle jo ennestään tuttu kakkukiilteiden teosta, mutta Hyytelösokeri Multi oli uusi tuttavuus. 

Tekin varmasti tunnette jo sen tavallisen hyytelösokerin, jota käytetään erityisesti juuri kakkujen koristelussa tai erilaisten marja-/hedelmähyytelöiden teossa. Mutta tiesittekös sitä, että Hyytelösokeri Multi on vähän kuin liivate ja se on tarkoitettu käytettävän juurikin maito- tai kermapohjaisten jälkkäreiden valmistukseen, kuten moussen, vanukkaiden tai kakkutäytteiden valmistukseen. Itse tein sillä onnistuneesti pannacottaa ja hyydykekakkua, vaikka vähän kyllä jännitti ja netissä sanottiin, ettei Hyytelösokeri Multi sovellu leikattavien hyytelökakkujen valmistukseen.

Molemmat onnistuivat kuitenkin hyvin ja helposti. Tai noh, ehkä jatkossa teen hyydykekakut kuitenkin liivatteella, mutta kakusta sai kuitenkin leikattua paloja ja se pysyi kasassa toivotulla tavalla. Erona perinteisesti liivatteella tehtyyn hyydykekakkuun oli Hyytelösokeri Multilla tehdyn kakun tiiviimpi rakenne, joka johtuu siitä, että Hyytelösokeri Multia käytettäessä kermaa ei lainkaan vaahdeteta, koska hyytelösokeri lisätään kiehuvaan kermaan ja annetaan keittyä puoli minuuttia. Ja samasta syystä se oli myös matalampi, koska kerma ei ollut ilmavaa vaahtoa. Kiilteen kakkuun tein paseeratuista vadelmista hyytelösokerin avulla.


Myös makuraatiin osallistuneet olivat tyytyväisiä pannacotan makuun. Se oli pehmeää ja täyteläistä, mitäpä muutakaan voisi sanoa sokerin ja kerman yhdistelmästä? Miinuspuolena sanoisin sen, että sokerin määrää on hankala vähentää, koska silloin samalla vähenee myös hyydyttävän aineen määrä vähenee, eikä tuotteen rakenne ole oikeanlainen. 

Kasassa pysyi ja pystyi leikata!




sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Etelässä

Kävimme etelässä moikkaamassa sukulaisia. Muuton myötä matka heidän luokseen pitenee kahdella tunnilla. Tulevaisuudessa vierailut siellä suunnalla tulevat siis vähenemään, varsinkin kun perheen pienin ei autossa viihdy kuin päiväuniaikaan, ja silloinkin unet tapaavat jäädä turhan lyhyiksi.

Etelä-Suomessa kevät oli jo paljon vihreämpi kuin meillä. Syreenissä oli jo selvät nuput, tuomet näyttivät puhkeavan kukkaan hyvinkin pian ja koivuissakin oli jo lähestulkoon lehdet, ei enää hiirenkorvat. Linnut lauloivat, aurinko lämmitti jo kuumasti, mutta tuuli oli vielä paikoin tosi kylmä. Lehmät oli päästetty pellolle laiduntamaan, mutta pääskysiä ei näkynyt. Ei siis ollut etelässäkään vielä kesä.











perjantai 8. toukokuuta 2015

Lähtölaskenta


Se on nimittäin nyt alkanut! Siis lähtölaskenta. Onhan siitä jo kauan puhuttu ja toivottu, mutta tämä kevät oli oikeasti se kevät, kun pesin viimeisen kerran ikkunat tässä asunnossa! Aika hurjaa. Ja vähän kurjaakin. Mutta tiedän, että se johtuu vain siitä, että tuttu ja turvallinen tuntuu aina paremmalta, tutummalta vaihtoehdolta kuin uusi ja jännittävä tuntematon.

Täällä on asuttu kohta jo 9 vuotta ja 9 kuukautta, niin onkos se ihme, jos paikat ovat tulleet tutuiksi, osa myös tärkeiksi. On oma vakkarikauppa, lemppari maisema-ajelureitit, vakio pyöräreitti keskustaan tai entisille kouluille, perinteeksi muodostuneet marjapaikat, parhaiksi koetut uimarannat ja tärkeimmät retkipaikat. Tämän saman tien varressa olen asunut 8,5 vuotta, joten on nämä lähimaisematkin tulleet tutuiksi ja tällä hetkellä tuntuu, että tärkeiksi, kotoisaksi. Vaikka eihän nämä kerrostalolähiön maisemat kovin kummoiset ole.

Asuntokin tuntuu yhtäkkiä muka ihan ookolta, vaikka eihän tämä sitä ole ollut pitkään aikaan. Meillä on vain liikaa tavaraa ja asunnossa liian vähän tilaa! Mutta toki nyt kevään vihertyessä maisemat ikkunasta näyttävät taas näteiltä. Tai ainakin ne ikkunasta näkyvät puut ja nurmikot.


Mutta onneksi tiedän, että kun lähtee, pääsee liikkeelle ja asettumaan aloilleen, alkaa myös uusi ja tuntematon kiinnostaa. Ja varmasti myös innostaa tutustumaan, löytämään uudet marjapaikat, lempi maisemat ja suosikki ravintolat. Aikansa se ottaa, ja ehkä kiintymyksen huomaa vasta sitten, kun on aika vaihtaa maisemaa - niin kuin tässäkin tapauksessa.




"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."