Retkikohteet

tiistai 26. syyskuuta 2017

I have a dream



Kun täytyin kolmekymmentä vuotta, sain teekutsuvierailtani lahjaksi taloudellista tukea haaveiden toteuttamiseen. Silloin kröhöm, jo 2,5 vuotta sitten, päätin heti, että noilla saamillani rahoillani ostan itselleni uuden kellon. Ja nyt lopultakin sain sen haaveen toteutettua. 

Siispä kiitos teille lahjan antaneille. Uusi kelloni on upea! Ehkäpä hitusen turhan säihkyvä kotiäidin arkeen, pepun pesuun ja vaippojen vaihtamiseen, mutta en sitä päivittäin ranteessani kyllä pidäkään. Vaan vielä koittaa sekin hetki, kun on kello ranteessa on tärkeä heti aamusta lähtien, että ehdin ajoissa töihin ja lapset hoitoon. Nyt pääasiassa vain ihastelen säihkyvää kelloani. 

torstai 14. syyskuuta 2017

Rasvanpoistoa

Ei, tämä ei koske laihduttamista, vaan on kyse marttamaisesta kodinhoitovinkistä.

Monet on varmaan törmänny esim. Facebookissa tai Radiossa kuullut mainoksen Tuhansien niksien maa -kampanjasta? Eli Niksipirkan kilpailusta, jossa etsittiin Suomen parasta niksiä. Voittajaksi valittiin Rasvatahrat veks -niksi, jossa vaatteiden tahrat poistetaan astianpesuaineen ja leivinjauheen avulla.

Mutta tiedättekö mitä, minä olen poistanut jo vuosia vaatteiden rasvatahrat pelkän astianpeseuaineen voimalla. Ei sitä leivinjauhetta tarvita, jotta rasva lähtee. Pelkkää Fairya kun laittaa tahraan, töräyttää siihen rasvatahran päälle läjän ja sitten pesukoneeseen muun pyykin kanssa, niin puhdasta tulee.

Siskolle kun tämän vinkin kerroin, hän epäili, että astianpesuaine vaahtoaa pesussa ylenmäärin ja tursuaa koneesta pihalle. Näin ei kuitenkaan käy, vaikka kuulostaakin ajatuksena hauskalta, arkipäivän katastrofilta. Mutta ei, niin ei käy, ainoastaan tahra lähtee. 

Oikeastaan olen käyttänyt tuota astianpesuainetta monen muunkin tahran poistoon pyykinpesussa. Toimii ainakin hedelmä- ja tussitahroihin. Hankkikaa siis tekin pyykkikaappiin astianpesuainepullo helpottamaan tahranpoistoa.



Ja voi että kaipaan kesäisiä pyykinkuivatuskelejä!


tiistai 5. syyskuuta 2017

En mä neuvo, mä vaan sanon

Sehän on tuttu juttu, että äidit ovat innoikkaita neuvomaan niin lapsia, miehiä kuin toisia äitejä tai oikeastaan ketä vain, kunhan vähän pääsee jakamaan omaa tietoaan ja elämänkokemustaan. Tai siis kertomaan omia näkemyksiä asioihin.

Ja mikä onkaan parempi kohderyhmä neuvottavaksi kuin esikoistaan odottavat äiti. Heitä on hyvä valistaa, opastaa ja pelotella, siitä millaista elämä lapsen kanssa on. Tai millaista se itsellä on ollut. Mutta omasta kokemuksesta voin kyllä todeta, ettei lapsen syntymään ja sen tuomaan elämän mullistukseen voi valmistautua etukäteen juuri kuinkaan. Siksi mietin, onko ne neuvot tarpeen ja ajattelin, että voisin jatkossa vähentää neuvomista ja lisätä kokemusten jakamista.

Ja nyt kahden lapsen äitinä olen ajatallut kertoa yhden hyvän neuvon kaikille odottaville äideille.

Kun vauvavatsaa kasvaa ja farkkuja ei voi enää käyttää, ei niitä kannata pesätä viimeisen käytön jälkeen. Raskauden myötä lantionseudun mitat muuttuvat, vauvalle tarvitaan kasvutilaa, joten synnytyksen jälkeen lantion ympärysmitta on todennäköisesti jotain muuta kuin ennen raskautta, vaikka varsinaisia ylimääräisiä kiloja ei olisikaan jäänyt.

Koska lapsen syntymän jälkeen on kovin ikävää, kun vaatekaapissa on housukasa, joista mitkään eivät mahdu päälle. Joten älä pese niitä farkkuja. Jospa ne raskauden alussa vähän jo käytössä venyneet farkut mahtuisivat paremmin päälle kuin puolivuotta pestyinä säilötyt farkut. Ne jälkimmäiset vain puristavat ja ahdistavat, jos saat vedettyä vetoketjun kiinni.

Nimimerkillä kokemusta on kahden lapsen verran.

Ja koska blogiteksti ilman kuvaa on tylsä, enkä viimeaikoina ole ehtinyt kuvata täytekuviksi sopivia kukkakuvia, saatte tyytyä kuvaan vauvasta.