Listat

Päivät kotona on jo aika tutuksi tullutta hommaa mulle. Nämä päivät eroavat kuitenkin melkoisesti totutusta päivärytmistä tai vaikka vuoden takaisesta, jolloin olimme kotona kahden Jannen kanssa. Silloin heräsin hyvin nukutun yön jälkeen viimeistään yhdeksältä ja olin toimelias. Päivän to do -listalla oli monia asioita, kuten pyykin pesu, tiskaus, siivous, kaupassa käynti tai kaappien siivous. Ja pääsin myös nauttimaan kauniista talvisäästä, hiihtämään ja luistelemaan.

Nykyään päivän to do -lista on hieman erilainen. Tällä hetkellä siinä lukee: vaihda vaatteet, harjaa hiukset, pese hampaat ja syö. Ja muista laittaa deodoranttia! Tänään listaan lisätään anna vauvan d-vitamiinit. Listan vieressä/mielessä kuitenkin pyörii myös laajempi lista, josta valitaan asioita sen mukaan, miten ehtii, jaksaa ja viitsi. Tällä hetkellä tuolla listalla on mm. plankkaa kengät, laita kuivat vaatteet vaatekaappiin, tiskaa ja imuroi. Ja blokkaa edes silloin tällöin. Ja käy ostamassa Citymarketista irtokarkkeja, ne on tarjouksessa.

Mutta seuraavaksi taidan siirtyä sohvalle jatkamaan neulomuksia, kutomistahtikin on tässä parin viikon aikana vähän hiljentynyt. Ja veikkaan, että en kovin kauaa saa tuossa sohvalla rauhassa istua, kun alkaa sängystä jo kuulua enemmän tai vähemmän vaativaa kitinää. Vaikka justhan me syötiin...

Kinkkupiirakka

Tein päätöksen, yritän vähentää (valmiin) ruoan heittämistä roskiin eli yritän keksiä ylijäämäruoalle uutta elämää. Niinpä piti keksiä uusi elämä jääkaapissa hengailevalle perunamuusin lopulle ja palalle purjoa. Lopputuloksena oli maistuvaa kinkkupiirakkaa pellillinen.

Kinkkupiirakka tai suolainen piirakka yleensäkin on helppo kohde käyttää jääkaapissa olevia ruoan loppuja. Juuston kannikat, kermaviilin tai dipin loput, ruokakerma tilkat tai ranskankerman jämät on helppo käyttää täytteeseen. Samoin vaikkapa pakastimesta löytyvät pakastekasvikset tai miksei myös jauhelihakastike. Ja porkkanaraasteen voi käyttää pohjataikinaan.

Kinkkupaprikapurjopiirakka (uunipellillinen)

Pohja:

230 g rasvaa

2,5 dl perunamuusia

1 dl ruisjauhoja

5 dl hiivaleipäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1½ dl vettä

Täyte:

2 paprikaa

10 cm purjoa

350 g kinkkua

2 dl kermaviiliä

2 dl ruokakermaa

150 g juustoraastetta

5 kananmunaa

suola, musta- ja valkopippuri, paprikajauhe

1. Laita kulhoon kaikki pohjan aineet vettä lukuun ottamatta ja nypi teos.

 Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi massaksi.

2. Levitä pohja uunipellille, leivinpaperille. Jauhoja voi käyttää apuna.

Esipaista pohjaa uunissa, 200 astetta 15 minuuttia.

3. Tee täyte. Pilko kasvikset ja kinkku.

Sekoita kermaviili, kerma ja munat. Mausta.

4. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levitä se esipaistetun pohjan päälle.

Jatka paistamista vielä 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä.

Miksi kinkkupiirakka näyttää kuvissa aina niin ällöttävälle? Tämä oli oikeasti hyvää.

Kuusi lähti, vauva tuli

Tänään on Nuutinpäivä eli  viimeinen päivä heittää joulukuusi pellolle. Tai vanhojen uskomusten mukaan oikeaoppinen ja kuuselle arvoinen hävittämistapa on polttaa se uunin pesässä tai takassa, jolloin se saisi olla hyödyksi silläkin tavoin talon asukkaille. Hyvä tapa oli myös polttaa se saunanpesässä saunatontun kunniaksi.

Meidän joulukuusi riisutettiin kyllä jo viikko sitten, siitä asti se oli koristeltu enää kynttilöin ja oli sitenkin kyllä kaunista katseltavaa. Siinä se sitten saikin viikon verran toimia lamppuna, kun ei heti jaksettu sitä ulos viedä ja loppu viikko menikin vähän muissa hommissa.

Oltiin viettämässä laatuaikaa perheen kanssa hotellissa. Koko kolmihenkinen perheemme vietti ensimmäiset yhteiset päivänsä nimittäin Tampereen Nordic Care hotelissa, potilashotellissa. Sieltä sitten kotiuduimme pieni tyttönyytti mukanamme ja seuraavana päivä kuusi heitettiin parvekkeelta alas. Ei siis kovin kunniakas tapa lähteä, mutta varsin tehokas. Jouluvalot saa kyllä luvan vielä killua ikkunassa, nyt kun saatiin luntakin, lumi ja valo sopii hyvin yhteen.

Pääkirjoitus vuodelle 2014

Olin vähän huvittunut, kun luin pääkirjoituksen ja muutaman muun jutun eräästä kotiin liittyvästä ja vielä tämän vuoden ensimmäisestä numerosta. Toimittajat hehkuttivat kevään alkamista, joka tapahtuu lähestulkoon nyt heti, kun joulu on päättynyt ja joulukoristeet on laitettu takaisin laatikkoon ja kuusi kannettu pihalle. (tai ainakin jotkut varmaan riisuivat joulun pois loppiaisena, minä en vielä ”ehtinyt” ihan kaikkea poistaa…)

Eli nyt on siis kevät, valonmäärä lisääntynyt ja on aika ruveta sisustamaan kotia kirkkailla, iloisilla väreillä, tulppaaneilla ja narsisseilla. Jaah, mielestäni nyt on vielä ihan selvästi syksy, talvi tulee toivottavasti viikonloppuna, jos meteorologeihin on uskomista ja kevät tulee sitten talven jälkeen eli joskus maalis-huhtikuussa, jolloin oikeasti huomaa taas päivän pidentyneen ja auringonvalon lämmittävän vaikutuksen. Näin ainakin ilmojen perusteella, mutta voihan sitä jonkun sisäiset kellot olla tässäkin asiassa vähän minua edellä. Ja saahan sitä tietenkin alkaa jo nyt odottamaan, ei kai kukaan sitä kiellä!

”Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa” sanottiin muistaakseni eräässä mainoksessa, jossa mainostettiin lomia. Niinhän se on, kun on jotain kivaa tiedossa, on kiva ajatella ja suunnitella tulevaa, odottaa. Mutta helposti huomaa, että sitä sitten vain odottaa ja kaikki se odotusaika onkin ihan vain jotain muuta aikaa kuin ”oikeaa” elämää. Ja kun se odotettu asia on ohi, tulee taas tyhjä olo, mitäs nyt tehdään, mitä odotetaan? Elämä on vain sitten kun, "sitten kun on loma, sitten kun on viikonloppu tai sitten kun on kesä tai mies tulee töistä", on asiat hyvin ja on kivaa. Ei näin, vaan pitää osata ottaa ilo irti myös punaisissa valoissa seisomisesta, eikä vain odottaa vihreää valoa ja sitä, että saa painaa kaasua ja mennä.

Tässäpä hyvä tavoite uudelle vuodelle ja mistä sekin syntyi, hölmöstä pääkirjoitukseksesta. Tämän lisäksi koitan olla heittämättä roskiin vähemmän elintarvikkeita ja valmista ruokaa.

"- Sitä odottaa ja odottaa, hemuli jatkoi. – Ja sitten lopulta nostaa purjeet ja lähtee matkaan."

Vuoden ekat käsityöt

Uusi vuosi ja vuoden ensimmäiset käsityötkin on saatu valmiiksi. Ajattelin koittaa innostua tekemään vauvankokoisia vaatteita. Etsin ja löysin netistä suloisia ohjeita, joita päätin soveltaa hyllystä löytyvillä langoilla ja vähän taas omasta päästä tehden.

Taisi tulla molemmista vaatteista sarjaa oho ja hups, eli en tiedä, onko niistä kenellekään oikealle ihmisille vaatteiksi... Ainakin housujen yläosa taitaa olla aivan olemattoman kokoinen suhteessa muihin housuihin ja olenkin jo suunittelut, miten voisin pelastaa housut vielä käyttökelpoisiksi.

Kuka idiootti keksi tehdä raidalliset housut seitsemällä värillä!? Vain 124 pääteltävää langanpätkää.

Neuleliivikään ei ihan vastannut omaa ja ohjeen näkemystä valmiista vaatteesta,  ongelmia siinä taisi aiheuttaa käytetyn langan paksuus verrattuna ohjeessa ollesseen. Taitaa olla niin, että näiden pienempien vaatteiden kanssa ohjeiden noudattaminen on tarkempaa ja tärkeämpää kuin suuremmissa töissä. Sitten täytyisi olla se käyttäjä vieressä, että voisi tehdessään mittailla, minkä kokoinen täytyisi lopullisen vaatteen olla.

Aiemmin syksyllä aloin jo tekemään lapasia ja sukkia vauvalle, mutta niistä en tainnut osata tehdä tarpeeksi pieniä. Lapasiin mahtuu varmaan koko käsi ja sukatkin näyttävät melko suurilta. No mites se menee, suutarin lapsilla ei oo kenkiä ja silleen... Täytyy toivoa, että joku muu osaa tehdän meidän lapselle sopivat villasukat. Tai itse asiassa Janne teki, samaa sarjaa kuin kummipojille joululahjaksi. Mutta en vielä kysynyt lupaa julkaista niistä kuvaa.

Joulukuun saldo

Uusi vuosi ja uudet kujeet, mutta katsotaan nyt vielä, mitä sain aikaan joulukuussa.

 

- mökkeiltiin itsenäisyyspäivänä

- paketoin 19 joululahjaa

- neuloin kastemekon

- sain serkkuni perheineen kylään

- söin suklaata, paljon

- kävin laulamassa kauneimpia joululauluja

- tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni vaatteita H&M:n nettikaupasta

- rentouduin ja nautin aikatauluttomuudesta

- luin kolme kirjaa
- koristelin joulukuusen ja nautin kuusen tuoksusta sisällä
- kävin Tampereen joulutorilla
- odotin talvea, pakkasta ja lunta sekä aurinkoa

Kovin vähän tuntui joulukuussa tapahtuneen mitään erikoista. Päivät kuluivat kotona kotitöitä tehden ja laiskotellen. Mutta otetaan nyt vielä rennosti, kun siihen on mahdollisuus!

 Upeaa vuotta 2014 kaikille! Näin hienoja rakettikuvia otin parvekkeeltamme!