Retkikohteet

tiistai 7. tammikuuta 2014

Pääkirjoitus vuodelle 2014


Olin vähän huvittunut, kun luin pääkirjoituksen ja muutaman muun jutun eräästä kotiin liittyvästä ja vielä tämän vuoden ensimmäisestä numerosta. Toimittajat hehkuttivat kevään alkamista, joka tapahtuu lähestulkoon nyt heti, kun joulu on päättynyt ja joulukoristeet on laitettu takaisin laatikkoon ja kuusi kannettu pihalle. (tai ainakin jotkut varmaan riisuivat joulun pois loppiaisena, minä en vielä ”ehtinyt” ihan kaikkea poistaa…)


Eli nyt on siis kevät, valonmäärä lisääntynyt ja on aika ruveta sisustamaan kotia kirkkailla, iloisilla väreillä, tulppaaneilla ja narsisseilla. Jaah, mielestäni nyt on vielä ihan selvästi syksy, talvi tulee toivottavasti viikonloppuna, jos meteorologeihin on uskomista ja kevät tulee sitten talven jälkeen eli joskus maalis-huhtikuussa, jolloin oikeasti huomaa taas päivän pidentyneen ja auringonvalon lämmittävän vaikutuksen. Näin ainakin ilmojen perusteella, mutta voihan sitä jonkun sisäiset kellot olla tässäkin asiassa vähän minua edellä. Ja saahan sitä tietenkin alkaa jo nyt odottamaan, ei kai kukaan sitä kiellä!


”Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa” sanottiin muistaakseni eräässä mainoksessa, jossa mainostettiin lomia. Niinhän se on, kun on jotain kivaa tiedossa, on kiva ajatella ja suunnitella tulevaa, odottaa. Mutta helposti huomaa, että sitä sitten vain odottaa ja kaikki se odotusaika onkin ihan vain jotain muuta aikaa kuin ”oikeaa” elämää. Ja kun se odotettu asia on ohi, tulee taas tyhjä olo, mitäs nyt tehdään, mitä odotetaan? Elämä on vain sitten kun, "sitten kun on loma, sitten kun on viikonloppu tai sitten kun on kesä tai mies tulee töistä", on asiat hyvin ja on kivaa. Ei näin, vaan pitää osata ottaa ilo irti myös punaisissa valoissa seisomisesta, eikä vain odottaa vihreää valoa ja sitä, että saa painaa kaasua ja mennä.


Tässäpä hyvä tavoite uudelle vuodelle ja mistä sekin syntyi, hölmöstä pääkirjoitukseksesta. Tämän lisäksi koitan olla heittämättä roskiin vähemmän elintarvikkeita ja valmista ruokaa.


"- Sitä odottaa ja odottaa, hemuli jatkoi. – Ja sitten lopulta nostaa purjeet ja lähtee matkaan."


1 kommentti:

  1. Hyvin sanottu. Liikennevaloissahan voi laskea rekkoja, laulaa radion mukana tai panikoida, että kuinkas tää auto liikkuikaan. Mä teen yleensä sitä, ja ehdin jo luulla, etten osaa enää lähteä liikkeelle, kun pitäis. Mut toistaiseksi ajotaito on aina palannut vihreän vaihtuessa mieleen. ;D

    Hauskaa punaisissa seisoskelua teille sinne. ;)

    VastaaPoista