Retkikohteet

tiistai 29. toukokuuta 2012

Grillikauden avaus


Viime viikolla oli kesä. Kaivoin vaatehuoneen perältä kesävaatelaatikon ja tyhjäsin sen hyllyille ja siirsin paksumpia vaatteita laatikkoon säilöön, niitä ei taas hetkeen tarvi käyttää. Ei sillä, ettei niitä kesävaatteitakaan taas tällä viikolla taida tarvita. Paitsi sisätiloissa, kun meillä on ikkunat länteen ja aurinko lämmittää mukavasti sisälämpötilaa, tällä hetkellä vain 25,9 astetta.


Viikonloppuna tuli avattua myös grillikausi. Grillissä paistui kanaa ja possua sekä sekalainen seurakunta erilaisia kasviksia. Näiden lisäksi grillin ulkopuolella paistui nahka, mutta ei kuitenkaan palamiseen asti onneksi. Jälkkärinä ähkyn kruunasi omenapiirakka Amerikan tyyliin ja itse tehty (tai siis Jannen tekemä) vaniljakastike. Nam!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Ensimmäinen vuosi takana


Hei, mun blogi on ollut olemassa nyt vuoden, jihaa! Ja kävijöitä tämän vuoden aikana on ollut reilut 1100, eli ihan mukavasti. Olisi kiva tietää, keitä täällä käy mun juttuja lukemassa. Käykö täällä muitakin kuin Janne?! Olisi siis mukava, jos tämän yksivuotispäivän kunniaksi kirjoittaisit jotain tänne. Voit vaikka kommentoida mielenkiintoisinta ja herkullisimman kuuloista ruokaa, tai kirjoittaa, mikä on suosikkikuvasi blogissani tai oletko kenties kokeillut jotain reseptiäni. Tai sitten voit kertoa, missä kirjoituksessa on hauskin tai eniten kirjoitusvirheitä. :D

Tänään ostin vihdoin ja viimein parvekkeen kukat. Käytiin myös Ikeasta ostamassa hylly parvekkeelle, johon on tarkoitus laittaa vähän lisää kukkia ja yrttejä kasvamaan. Tosin ihan vielä ei niitä kyllä pihalle viitsi viedä, kun tuota siitepölyä on niin runsaasti ilmassa. Mutta eiköhän se tästä laannu kesän myötä!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Paras porkkanapiirakka

Viime viikolla tein taas pitkästä aika porkkanapiirakkaa tai –kakkua, miten sitä haluaakaan kutsua. Porkkanapiirakka on kyllä yksi leivonnaissuosikeistani ja tämänkertaisella ohjeella valmistui kyllä kerrassaan mahtava piirakka. Sopivan mehevä ja kostea ja mehevyys vain lisääntyi muutaman päivän oltuaan jääkaapissa. Ai että, oli se vain niin hyvä piirakka! Tässä teillekin ohje, jos haluatte kokeilla tuota herkkua.


Helin herkullisin porkkanapiiras 

3 munaa
2,5 dl sokeria (puolet tavallista ja puolet fariinia)
100 g voita
4 dl porkkanaraastetta
2,0 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljsokeria
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0,5 tl muskottipähkinää

Päällys:
150 g sulatejuustoa
75 g voita
175 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

1. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sula rasva joukkoon.
2. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-sokeri-voi-seokseen.
3. Kuori ja raasta porkkanat ja lisää ne seokseen. Sekoita taikina tasaiseksi.
4. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Paista uunissa, 175-asteessa 20–30 minuuttia.
5. Tee täyte. Sekoita yhteen kaikki aineet (käytä sähkövatkainta, voin on hyvä olla hieman pehmeää).
6. Anna pohjan jäähtyä kunnolla, ennen kuin levität päällysteen.



Kasvis-fetapiirakka

Tänään kokeilin vähän erilaista suolaista piirakkaa, kasvis-fetapiirakka, johon tuli myös sulatejuustoa. Tämäkin oli hyvin maukas piirakka, mutta ei kyllä kovin kuvauksellinen. Annanpa teille ohjeen tähänkin, jos haluatte kokeilla jotain muutakin kuin perinteisiä kinkkupiirakoita!


Kasvispiirakka fetalla

Pohja:
2 dl hiivaleipäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
75 g voita
1,5 dl porkkanaraastetta
0,75 dl maitoa

Täyte:
75 g purjoa
150 g parsakaalia
75 g paprikaa
1 porkkana
puolikas fenkoli
1 tomaatti
0,4 dl hiivaleipäjauhoja
1,6 dl maitoa    
mustapippuria
oreganoa
suolaa
chiliä
 basilikaa 
 75 g sulatejuustoa        
75 g fetaa

1. Nypi jauhot, leivinjauhe ja voi. Lisää siihen porkkanaraaste ja maito. Sekoita tasaiseksi.
2. Kuori ja pilko kasvikset.
3. Kuullota kasviksia pannulla rasvassa, anna niiden saada hieman väriä ja pehmetä.
4. Mausta.
5. Ripottele hiivaleipäjauhot kasvisten päälle ja sekoita. Kaada mukaan maito ja sulatejuusto.
6. Kun sulatejuusto on sulanut, kaada täyte piirakkavuokaan, johon olet taikinan taputellut.
7. Paista uunissa, 225-asteessa 30–40 minuuttia. Lisää feta 15 minuutin paiston jälkeen piirakan pinnalle.

Sopii hyvin iltapalaksi vihreänsalaatin kaverina. Kokeile, jos et usko.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Heräävä luonto


Tämä kevät ja lisääntyvä vihreys ja aurinkoiset päivät pakottavat lähtemään luontoon, metsään ihastelemaan kasvuaan aloittelevia kasveja ja laulavia lintuja. Lauantaina illalla lähdimme iltapalalle Lempäälässä kulkevan Birgitan polun varrella olevalle laavupaikalle. Laavu oli suosittu paikka, emme saaneet tällä kertaa olla keskenämme, mutta onneksi siellä oli vähän kauempana nuotiopaikka, jonka saimme vallata, eikä tarvinnut ryhtyä sosiaaliseksi ventovieraiden kanssa! Maaston kulumisesta myös huomasi, että laavulla on väkeä vieraillut enemmänkin.

Mukaan pakkasimme itse tehtyjä kolmioleipiä ja makkaraa. Leivät, tai ainakin niiden täyte maistui hyvältä jo kotona, mutta kun pienen kävelylenkin jälkeen ne söi nuotion ääressä, luonnon ääniä (ja taustalla myös läheisen moottoritien…) kuunnellen, maistuivat ne entistä paremmille. Jos joku haluaa itse kokeilla tuota hyväksi havaittua täytettä, niin väliin laitoimme tuorejuustoa (maultaan kreikkalainen valkosipuli), kermaviiliä, sipulia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, kinkkua ja pikkuisen mustapippuria. Paahtoleivän välissä oli myös salaattia. Nam, sanoin minä ja ajattelin, että pitääpä joku päivä tehdä näitä töihinkin evääksi!

Polku laavulle kulki paikoin rehevämmässäkin maastossa, lehtolaikussa, josta bongailimme vähän harvinaisempiakin kasveja. Tai eivät ne harvinaisia ole, mutta semmoisia, joita ei ihan joka metsässä näe. Näitä olivat imikkä, näsiä ja sudenmarja. Alueella kasvoi paljon sinivuokkoja ja metsäliekosammalta. Tunnistatko kuvista metsästä bongatut kasvit?

torstai 10. toukokuuta 2012

Herkkukeksejä


Jo jonkin aikaa olen mielessäni kehitellyt hyvän keksiohjeen ja tänään viimein ehdin tuon reseptin toteuttaa. Ohje on perinteistä Heliä eli pohjaksi etsitään netistä muutamakin keksiohje, joita sitten muokataan ja sitten vähän lopuksi säädetään itse vähän lisää. Mutta näistä tuli kyllä oikein kivoja tällä kertaa. Rapeita päältä, mutta sisältä pehmeitä ja ennen kaikkea herkullisia!

Eli tässä siis olisi ohje suklaa-pähkinä-karpalokekseille. Mitat ei ole ihan tarkkoja, koska valmistus oli melko vauhdikasta, enkä mitannut määriä ihan tarkasti, mutta suurin piirtein ne oli tämmöiset.
100 g rasvaa
1 dl fariinisokeria
0,6 dl sokeria
1 muna
0,5 tl vaniljasokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 rkl kanelia
¼ tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl karpaloita
50 g pähkinöitä
50 g tummaa suklaata

1. Sekoita rasva ja sokeri, lisää muna. (Käytin sekoittamisessa sähkövatkainta, se toimi hyvin.)
2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja yhdistä nämä kaksi seosta.
3. Pienistä suklaa ja pähkinät haluamallasi tavalla, itse leikkasin ne veitsellä pieneksi. Lisää pähkinät, suklaa ja karpalot taikinaan. Sekoita vielä kaikki sekaisin.
4. Pyörittele taikinasta palloja leivinpaperille ja litistä ne haarukalla. Nämä sitten laajenevat uunissa, joten kannattaa jättää riittävästi tilaa ympärille, ettei tule levykeksiä, kuten mulla.
5. Paista uunissa 12–15 minuuttia 175 asteessa.
6. Jäähdytä ja herkuttele.

Monissa ohjeissa, joita netistä bongailin, oli käytetty kuivattuja karpaloita, mutta minä halusin käyttää pakastettuja, koska niitä meiltä löytyy pakastimesta paljon. Mutta todistin, että myös jäiset käy. Osa niistä kuitenkin murskautuu vähän, kun taikinapallot litistää haarukalla. Ehkä niitä voisi myös litistellä muutenkin.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Esteettistä ruokaa


Tämän kohta vuoden kestäneen blogi-kirjoittajan urani aikana olen törmännyt suureen ongelmaan, nimeltään esteettinen ruoka. Olisi mukava kirjoitella tänne blogiin enemmän ruokajuttuja, joita värittäisi hienot kuvat ruoka-annoksista, mutta se ei ole kovin helppoa. Siis hienojen ruokakuvien saaminen. Enkä tiedä, kuinka jännittävää on esitellä tavallisia arkiruokia, kuten jauhelihakeittoa, makkarakastiketta tai broileripastaa teille. Se olisi paljon jännittävämpää ja kivempaa, jos ruoat näyttäisivät kuvissa yhtä hyvältä kuin ne myös maistuvat.

Esimerkiksi viikonloppuna meillä oli välimerellistä ruokaa, pääruokana oli moussakaa ja jälkiruoaksi tiramisua. Molemmat olivat maistuivat hyvälle, jälkimmäinen seuraavana päivänä eli tänään vielä eilistä paremmallekin. Mutta näyttävätkö ne näiden kuvien perusteella herkullisilta annoksilta? No ei. Ei kannattaisi käyttää näitä kuvia annosten markkinointiin, menekki ei tulisi olemaan järin suuri! 


Jos siis haluaa valmistaa esteettisesti kaunista ruokaa, pitäisi kasvikset tarjoilla raakoina, jolloin niiden rakenne ja väri ovat hyviä. Kasvisten kaverina voisi sitten tarjota vaikka paistettua broileria tai jotain muuta kokolihaa, joka näyttää valmiina annoksena hieman kivemmalta kuin tämä mehukas moussaka :D  
Täytyy kai jatkossa vain tehdä samanlaista ruokaa kuin koulussa tehtiin, niin annoskuvatkin näyttävät kivemmilta. Tai sitten olisi pitänyt valita se Ruoka ja media -kurssi, jossa oltaisiin opiskeltu muun muassa ruoan kuvaamista. 

perjantai 4. toukokuuta 2012

Mielipaikka




Opinnäytetyötäni tehdessä ja nyt harjoittelupaikassani olen törmännyt käsitteeseen nimeltään mielipaikka tai mielimaisema. Sillä tarkoitetaan paikkaa tai maisemaa, jossa katselija viihtyy ja jossa mieli lepää ja voi tuntea rentoutuvansa. Mielipaikan tunnistaa siitä, että sinne ihminen hakeutuu tiedostamattaan. Ja tietenkin tietoisesti sen jälkeen, kun miellyttävän paikan on löytänyt.

Aloinkin miettiä, mikä tai mitkä paikat olisivat minun mielipaikkojani. Etsintää helpotti valokuvien selaaminen, koska usein nuo mielipaikat ovat myös kauniita kohteita, joita ainakin itselläni on tapana kuvata. Löysinkin valokuvistani montakin kohdetta, jotka voisivat olla sopivia mielipaikkoja, joissa voisin käydä useamminkin lepuuttamassa mieltäni ja lataamassa akkuja.

Kirjoja lukiessani törmäsin myös tutkimustuloksiin luonnon elvyttävästä ja hyvinvointia lisäävästä voimasta. Luonnolla on tutkitusti todettu olevan parantavaa voimaa, sillä luonnossa oleskelu auttaa parantamaan keskittymiskykyä, voimistaa positiivisia tuntemuksia ja heikentää samalla negatiivisia. Lisäksi luonnossa oleskelu laskee verenpainetta ja stressiä.

Luonnosta voi siis saada ilmaista terveyden hoitoa! Ehkäpä senkin takia suurimmalla osalla ihmisistä mielipaikka sijaitsee juuri luonnossa. Onko sinulla jokin tietty paikka luonnossa, jossa viihdyt ja johon haluat palata uudelleen? Keräsin tähän näytteitä omista mielipaikoistani. Mukaan lipsahti myös yksi kuva ei niin mukavan näköisestä paikasta, vaikka sekin sijaitsee luonnossa.