Puoli vuotta

Puoli vuotta on pitkä aika, mutta se on mennyt nopeasti. Tyttömme on tänään puolivuotias pirpana, joka pyörii pitkin lattiaa, innostuu saadessaan paperia, jonka voi tuhota, nauraa, kiljuu ja hymyilee, haluaa kaiken käsiinsä ja maistaa kaikkea. Tämänhetkinen suosikki imeskeltävä on työtuolin metalliset jalat. Hän syö jo reippaasti perunaa, kukkakaalia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa, vielä reippaammin luumua, persikkaa, banaania, ruusunmarjaa ja päärynää. Iltapuuron aikaan usein vähän kiukuttaa. Mutta maito maistuu edelleen aina. Kaksi pientä alahammasta eivät onneksi ole olleet kovin suuressa käytössä vielä.

Päiväunet nukutaan rattaissa, kolmesti tai neljästi päivässä, pisimillään 1,5 tuntia putkeen, useimmiten 30 - 40 minuutin pätkissä. Öisin herätään syömään pari kertaa, mutta usein herätään kerran ennen puoltayötä vähän kiljumaan ja kääntymään vatsalle. Aamut alkavat joskus jo ennen seitsemää, usein puoli kahdeksan aikaan, mutta onneksi syötöllä uinahdetaan vielä yhdeksi pätkäksi. Osaa jo nukahtaa itsenäisesti vaunuihin ulos, jos on sillä tuulella. Toisinaan kaipaa apua ja hyssyttelyä paljonkin. Iltaisin osaa myös nukahtaa itse sänkyynsä, mutta vaatii kuitenkin rauhoittelua, toisinaan enemmän. Harmi, että näihin rauhoittelu hommiin tällä hetkellä kelpaa vain äiti. Isä saa aikaan totaalisen raivostumisen.

Tyttö osaa ilmaista tunteitaan, erityisesti harmistumista tai erimielisyyttään. Kun lattialla oleminen ärsyttää, ei huvita nukkua tai on nälkä, kitistään, ulistaan ja huudetaan. Onneksi lattialla viihtyminen on lisääntynyt, kun tyttö viime viikolla oppi mönkimään eteenpäin ja nyt leluja ja suuhun pantavaa voi etsiä paljon laajemmalta alueelta. Ja äidin on aika miettiä alatasoissa oleville tavaroille uusia sijoituskohteita. Autossa voi matkustaa ainoastaan silmät kiinni. Hereillä oltaessa tekee usein mieli kiljua ja huutaa. Silloin ei auta muu kuin pysähtyä ja pitää pieni breikki, jonka jälkeen jaksaa taas huutaa paremmin.

Suuremmissa porukoissa hän on hiljaisempi tarkkailija, joka hymyilee kaikille ja vähän kikattelee. Eniten kiinnostavat muiden pienten liikkeet, oli sitten kyse lapsi tai koira, niitä seurataan tarkasti. Mutta kotona, varsinkin aamuisin juttua riittää, toisinaan myös yöaikaan, kun muut haluaisivat nukkua.

Sellaista on puolivuotiaan tytön elämä tällä hetkellä, niin erilaista kuin muutama kuukausi sitten. Toisinaan parhaaksi kaveriksi kelpaa omat varpaat, joskus ei kiinnosta mikään, paitsi äitin kännykkä tai kaukosäädin. Leikkimatto on jo vähän turha, koska siellä ei kuitenkaan pysytä.

Puolivuotias äiti on jotakuinkin tottunut nukkumaan yönsä pätkissä ja havahtuu 5 minuuttia aiemmin hereille kuin pinnasängystä alkaa kuulla ähinää, vaikka se tapahtuukin joka yö eri aikaan. Toisinaan hän myös onnistuu nukahtamaan lähes heti, kun saa päänsä tyynyyn. On huomannut, että kun syö säännöllisesti, myös pinna pitää paremmin, vaikka viimeisten kuukausien aikana pinna onkin kiristellyt paljon. Äidin pitäisi oppia rentoutumaan. Äiti kaipaa omaa aikaa sekä yksin että isän kanssa. Joka päivä äiti on ihmeissään, miten tämä pieni ihminen saa aikaan hänessä niin monenlaisia tunteita yhden päivän aikana, ihastuksesta myös niihin ärtymisen tunteisiin.

Puolivuotias isä pääsee ensiviikolla työisästä kokopäiväisen isän rooliin, kun neljän viikon kesäloman jälkeen on kotona vielä kaksi viikkoa isyyslomalla. Äidilläkin taitaa olla mahdollisuus pieneen lomailuun!