Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 6

Kangasalan ja Pälkäneen kuntien alueella sijaitsee suuri, yhtenäinen metsäalue, Laipanmaa. Laipanmaa on talousmetsäaluetta, jonne on rakennettu virkistyskäyttöön soveltuvia reittejä ja nuotio- ja laavupaikkoja. Koska alue on edelleen talousmetsäkäytössä, alueella on kaikissa kasvuvaiheissa olevaa metsää – on taimikkoa, nuorta metsää ja myös vanhempaa kasvatusmetsää ja uudistusaukkoja. Tämä varoituksen sanana niille, jotka haluavat retkeillä ainoastaan luonnontilaan jätetyissä, hoitamattomissa metsissä.

Tampereelta Laipanmaalle on matkaa reilut 50 kilometriä. Auto on hyvä jättää Rajalan metsäkämpän pihaan, joka on samalla myös useimpien reittien risteyskohta. Jos haluaa tehdä vain lyhyemmän metsäretken ja tarkoituksena on vain päästä istumaan nuotiolle metsän keskelle, hyvä kohde on silloin Verkkojärven laavupaikka, jonne Rajalan kämpältä matkaa on reilut 500 metriä helppokulkuista polkua. Tänne on hyvä myös tulla lasten kanssa.

Me olemme kiertäneet Laipanmaan eteläisen reitin, Hirvijärven kierroksen, joka on yhteensä 12 kilometriä pitkä. Reitin varrella ollut maasto oli hyvin vaihtelevaa, välillä kuljettiin kosteassa kuusikossa, välillä hakkuuaukon ja taimikon reunaa pitkin. Jännittävin ja reitin hienoin osuus oli Iso-Hirvijärven eteläpuolella kulkevalla reitillä, joka kulkee pitkin Laurilanvuorta kohti Korppivuorta, josta oli jyrkkä kalliorinne alas järvelle. Eräänä keväänä teimme retken Korppivuorelle, monin paikoin lumet olivat jo sulaneet muualta, mutta Laurilanvuorella ja Korppivuorella lunta olikin paljon ja eteneminen on hankalaa. Poispäin tulimmekin vielä jäässä ja varjossa olevaa Iso-Hirvijärven rantaa pitkin. Se vasta oli jännittävää!

Evästauolle pysähdyimmekin kallionrinteelle ihailemaan järvimaisemia ja hiljaisuutta. Kunnon evästauon pidimme Pihtilammin laavupaikalle, jonne pääsee helposti myös autolla. Kävimme tuolloin myös uimassa, koska oli lämmin elokuinen päivä ja matka oli ollut melko pitkä ja hikinen. 

Alueella reitit on merkattu selvästi ja nuotiopaikoilla oli riittävästi puita ja tarvittavat välineet puiden tekoon. Mielestäni alue sopii hyvin myös parin päivän vaellukseen, jolloin voi kiertää koko Laipanmaanreitistön. Kovin suurta väentungosta emme alueella ole nähneet, vaikka olemmekin siellä kolme-neljä kertaa retkeilleet. Myös talviaikaan olemme käyneet paistamassa makkarat Verkkojärven laavulla.

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.

Kesä-lohikeitto

Mulla on jo jonkin aikaa ollut ajatus, että haluan tehdä ja syödä kesäkeittoa. En tiedä, mistä tämä ajatus on tullut, koska en muistaakseni ole koskaan syönyt kesäkeittoa. Tai ehkä joskus koulussa ja en usko, että se olisi ollut kovin hyvää. Mutta kuitenkin olin saanut päähäni pinttymän, että tuoreista kasviksista keitetty keitto olisi hyvää ja sitä haluaisin syödä.

Jannella tällaista ajatusta ei ollut päässä ja hän vastusti tätä hankettani pitkään. Kunnes bongasin Pirkka Ruoka –lehdestä idean kesäkeitosta, jossa on mukana lohta. Eli kyseessä olisi joko tuunattu kesäkeitto tai tuunattu lohikeitto, ihan kumminpäin asian haluaa ajatella ja ruoka paremmalta maistuisi.

Ja kyllähän se keitto sitten lopulta maistui myös Jannelle, vaikka hänen nenäänsä se tuoksui edelleen liikaa keitetylle kukkakaalille ja herneelle. Minun nenääni se puolestaan tuoksui liikaa lohelle, eli taisi taustalla vain olla ne omat inhokki tuoksut, jotka sitten tuntuivat vahvimpina. 

Reseptini oli tällainen:

6 pienehköä uutta perunaa

2 keskikokoista porkkanaa

2 varrellista sipulia

ehkä noin 250 g kukkakaalia

100 g tuoreita herneitä

300 g lohta
 vettä niin paljon, että kasvikset peittyy ja lisää tarvittaessa

1 kpl kasvisliemikuutio

2 dl ruokakermaa

öljyä

suola, mustapippuri

1. Pese ja kuori kasvikset tarvittaessa. Pilko haluamasi kokoisiksi paloiksi.

2. Kuullota perunaa ja porkkanoita hetken aikaa rasvassa ja lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua 10 minuuttia. Lisää loput kasvikset.

3. Kuutioi lohi. Ja lisää kattilaan, kun kasvikset ovat lähes kypsiä.

4. Lisää kerma ja tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria, jos tarve vaatii.

5. Anna kiehahtaa ja tarkista, että lohet ovat kypsiä. Ja ruoka on valmista syötäväksi!

Puoli kiloa päivässä

Niinhän siinä kasviksia mainostavassa lauseessa sanotaan, että puoli kiloa pitäisi syödä päivässä kasviksia. Vuosien takaa eräs luokkakaverini ahdisteli tuota sanontaa, kun hän muisti sen menevän "kolme kiloa päivässä", että kuka ikinä jaksaa ja ehtii syödä niin paljoa kasviksia päivässä.

 

Kookoslohikasviswokki ja kanasalaatti

Kasvisten syömisen määrää on kyllä aika vaikea arvioida. Omasta mielestäni syön aika paljon, mutta joskus olisi mielenkiintoista punnita kaikki päivän aikana syödyt kasvikset ja katsoa, syönkö oikeasti niin paljon värejä kuin luulen. Jonkun ohjeen mukaan joka aterialla pitäisi syödä jotain kasvista, jolloin saisi riittävästi kasviksia, mutta riittääkö esim. aamupalan kasviksiksi 4 kurkun viipaletta leivän päällä? Ei ehkä.

Kanakookoskeitto ja broilerin sisäfileet ohrakasvislisäkkeellä

Mutta ainakin ruoanlaitossa käytämme värejä. Näin kesällä varsinkin tuntuu siltä, että tekee mieli ostaa tuoreita, kypsiä ja kotimaisia vihanneksia ja käyttää niitä ruoanlaitossa. Talvella taas kotimaiset kasvihuonekasvikset eivät maistu oikein millekään. Ja onhan ruokaa myös kivempi syödä, kun se on kauniin väristä, eikä vain ruskeaa tai harmaata mössöä. Vai näyttävätkö nämä ruoat pirteämmiltä syötäviltä kuin vaikka perinteinen jauhelihakastike? 

Kesä-lohikeitto ja kanakasviswokki

Bruschetta

Bruschetta eli paahdettu leipä, joka on maustettu valkosipulilla, oliiviöljyllä ja suolalla ja pippurilla on alun perin kehitelty alkupalaksi, mutta hieman tuunattuna versiona siitä saa hyvän iltapalan tai vaikka vieraille tarjottavan suolaisenpalan.

Meidän bruschettaa koristi italian lipun värit: basilika, mozzarella ja tomaatti. Ja oli siinä vähän myös varsisipulia. Maku oli hyvä, voin siis suositella muillekin tätä hyvää reseptiä. Ja tämä on tietenkin myös helppoa ja nopeaa.

Bruschetta

6 viipaletta vaalealeipää (meillä moniviljaviipaleita)

valkosipulin kynsi

oliiviöljy

1 pallo (125 g) mozzarellaa

2 tomaattia

tuoretta basilikaa

varsisipulia

mustapippuria

1. Paahda leivät uunissa rapsakoiksi.

2. Raasta paahdettujen leipien pintaan kuorittua valkosipulin kynttä ja kostuta oliiviöljyllä.

3. Pilko päälle tulevat ainekset ja täytä leivät. Halutessasi voit vielä laittaa muutaman tipan oliiviöljyä koko komeuden päälle mustapippurin kaveriksi.

Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 5

Isojärven kansallispuistosta on tullut meille jokasyksyinen retkikohde. Ensimmäisen kerran retkeilimme siellä vuonna 2009 ja sen jälkeen olemme käyneet siellä joka vuosi lähes samaan aikaa lokakuun alkupuoliskolla. En osaa sanoa, onko paikassa jotain erityistä viehätystä ja vetovoimaa vai johtuuko tämä tapa vain siitä, että on hauska muodostaa jotain perinteitä, joita noudattaa.

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomessa, Kuhmoisissa, runsaan 80 kilometrin päässä Tampereelta. Mielestäni Isojärvi on mielenkiintoisempi retkikohde kuin vaikka Ikaalisten ja Ylöjärven alueella sijaitseva Seitseminen, koska Isojärvellä maasto on huomattavasti vaihtelevampaa. Alueella on kallioita ja jyrkänteitä ja reitit on määritelty paikoin vaikeakulkuisiksi. Isojärvellä on myös paljon kirkasvetisiä järviä, joita voi ihailla kallioilta. Järvien  vuoksi Isojärvellä voi hyvin liikkua myös meloen.

Alueella voi hyvin tehdä vaikka parinkin päivän vaelluksen, sillä kuljettavia reittejä on kymmeniä kilometrejä ja levähdyspaikkoja on riittävästi. Vaikka olemme vierailleet puistossa useamman kerran, olemme lähes joka kerta kiertäneet saman seitsemän kilometrin lenkin, joka alkaa Heretyn metsätyökämpältä ja kiertää Kuorejärven kautta takaisin kämpälle. Kuorejärvellä on laavu ja telttapaikat. Järven rannassa on myös toinen nuotiopaikka, jos laavu on jo kansoitettu. 

Viime kerralla kiersimme pidemmän, kymmenen kilometrin lenkin Vaherjärven kautta. Vaherjärven laavu oli karunkauniin metsälammen rannalla, joka oli mielestäni erityisen vakuuttava tuona loppusyksyn ankeana päivänä, kun vesi oli peilityyni ja kirkas. 

Alueella on nähtävissä paljon myös jääkauden merkkejä, luoteesta kaakkoon kulkevat harjut ja kallioissa näkyvät uurteet jään sulamisesta. Erikokoiset ja erikoisissa paikoissa olevat siirtolohkareet sekä nuo kirkasvetiset ja syvät järvet ja lammet. 

Isojärvellä on nähtävissä metsänhoidollista historiaa, josta kertovat ja Heretyn ja Lortikan savottakämpät, metsäpaloista kertovat hiiltyneet kannot. Jännittävimmät nähtävyydet näimme kuitenkin edellisellä vierailullamme – majavan kaatamia haapa- ja koivurunkoja ja jälkiä, jotka nousivat lammikosta rannalle kaatuneiden puiden runkojen ääreen. Olisi tehnyt mieli mennä piiloon ja jäädä odottamaan ja päästä seuramaan livenä majavien kaatohommia!

Isojärvellä on myös kaksi lyhyempää luontopolkua ja pienten lasten tai liikuntarajoitteisten kanssa retkeillä voi Heretystä Kannuslahden keittokatokselle, jonne on tehty helppokulkuinen polku.

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.