Tämän vaiheen loppu

Lapsen myötä elämään on tullut monia erilaisia vaiheita, kausia. Kyllähän niitä oli tietenkin aiemminkin: opiskeluvaihe, kesätyövaihe ja yksi työttömyysvaihekin. kausiksi. Tänä vuonna mulla on ollut menossa työtön työnhakija, mutta täystyöllistetty kotiäiti –vaihe. Hyvin ristiriitainen ja ärsyttävä vaihe, ainakin henkisesti. Ei osaa ottaa iloa irti kotona olemisesta, nauttia siitä, kun aamuisin saa kaikessa rauhassa syödä aamupalaa ja kotihommia saa tehdä rauhassa, kun on koko päivä aikaa. Ei siis ole voinut olla täysin vapaasti kotiäiti, vaan on kokenut olevansa enemmän työtön, joka ottaa stressiä työnhausta. Olen seurannut välillä liiankin paljon avoimeksi ilmoitettuja työpaikkoja, surffaillut firmojen sivuilla ja yrittänyt etsiä muitakin avoimia paikkoja kuin vain työvoimatoimiston ilmoittamia. Kamalan stressaavaa ja aikaa vievää hommaa! Ainakin itselleni, koska koen olevani työkkärille ja ansiosidonnaista maksavalle taholle velvollinen tosissani etsimään ja hakemaan työtä.

Mutta niistä vaiheista, nyt tämäkin vaihe on sitten tullut päätökseensä. Ja tietenkin aina näin lopussa se harmittaa. Päällimmäisenä mielessä on ajatus, tämähän oli niin mukavaa, päivissä oli oma, hyvä rytminsä ja keksin kotona vaikka mitä tekemistä, aika kului mukavasti. Mutta eihän se oikeasti niin ollut. Nyt kun tietää tilanteen muuttuvan, sain töitä, niin harmittaa, ettei enää saakaan olla kotona. Jännittää, miten ehtii ja jaksaa tehdä kaikki ne kotityöt, jotka on nyt päiväsaikaan tehdä ja jatkossa ne pitää tehdä iltaisin töiden jälkeen. Ja tyttökin joutuu taas olemaan pitkiä päiviä hoidossa. Ja kesälomaakaan ei nyt ole kuin ehkä muutama hassu palkattomana pidetty viikko.

Mutta oikeasti olen iloinen ja tyytyväinen, että sain töitä! Ylpeä siitä, että minulle soitettiin viimesyksyisestä työpaikasta, kerrottiin, että minulle olisi taas töitä tarjolla, tulisinko. Sehän on ihan parasta. Just sitä mitä toivoin. Mainiota!

Kuvat ovat loppuviikolta, kun oltiin mökillä viettämässä kesää. Jätin talviturkin järveen, syötiin (espanjalaisia) mansikoita, grillattiin ja hengattiin ulkona. Ihan kuin kesällä. Maisemat olivat vielä kaljun karut.

"- Eikö ole hauskaa, kun ystävät saavat elämänsä järjestymään juuri niin kuin he haluavat." 

 – Muumimamma