Ketunleipä

Kaksivuotiaan oppimisinto ja –taito jaksaa kyllä ihmetyttää ja ilostuttaa usein. Oksennustaudin jyllätessä olin ylpeä, kun jo toisella oksennuskerralla hän osasi suunnata tuotoksensa vatiin ja vielä seuraavanakin päivänä, kun oksennusta ei enää tullut, mutta vatsa oli ilmeisesti vielä kipeä, hän hakeutui vadin viereen yskimään.

Eräänä iltana kävimme katselemassa takapihan metsikössä, mitä kasveja kevät on saanut jo kasvamaan. Kerroin ja näytin tytölle, että tuossa kasvaa ketunleipä. Hän ihasteli pieni kukkia ja innoissaan osoitti kaikki kohdat, joissa kasvia kasvoi.

Iltapalalla samana iltana tyttö kertoi isälleen, mitä metsässä oli ”hettu leeipä”. Ja minä olin taas ihmeissäni, että noinko nopeasti se jäi päähän ja sanavarastoon.

On isäkin toki saanut opettaa tytölleen tärkeitä asioita. Tyttö tunnistaa hyvin isän lempijääkiekkojoukkueen Tapparan logon ja värit. Tänään maalasimme vesiväreillä ja hän totesi kirkkaansinisestä värisestä "happara".

Myös tästä lelusta tunnistettiin "happara". Kieltämättä, sehän tuosta lyhdystä vähän tulee mieleen :) (tästä voit vilkaista, miltä logo oikeasti näyttää)