Ottaisin osan surustasi

Olen miettinyt, kun sureville sanotaan otan osaa, otan osaa suruusi tai vain lyhyesti osanottoni. Kyseinen lause ei oikein ikinä ole sopinut suuhuni, se on mielestäni kovin muodollinen ja tönkkö fraasi, joka sanotaan lähes automaattisesti, kun kohdataan sureva. Vai johtuuko se siitä, että en ole miettinyt, mitä sanonnan takana on?

Sillähän tarkoiteta sitä, että otetaan osaa toisen suruun? Koetaan myötätuntoa surevaa kohtaan. Olisiko vielä parempi sanoa, että otan osan surustasi, että sinun olisi vähän parempi olla. Olisi aika hienoa, jos oikeasti voisi helpottaa surevaa ihmistä ottamalla itselleen osan hänen kokemastaan ikävästä, itsesyytöksistä tai masennuksesta. ”Tänään minä olen puolestasi murheellinen ja ahdistunut, kärsiä nukahtamisvaikeuksistasi, tai olla kykenemätön tekemään päätöksiä ja ruokahaluton." Se tuntuisi omastakin mielestä paljon lohduttavammalta sanomiselta kuin pelkkä osan ottaminen. 

Sitä olen tällä viikolla miettinyt. 

"-Voi, sanoi hemuli ja tuijotti maahan. Hän ei tahtonut paneutua surullisiin ajatuksiin, mutta oli niin tottunut kuuntelemaan, ettei voinut lähteä tiehensä."