Eläköön luonto

Tänään 30.8. juhlitaan Suomen luontoa.Senpä kunniaksi ylös, ulos ja luontoon siitä!

Luova leikkijä

Vauvakerhossa muut äidit saavat minut toisinaan hymähtelemään. ”Kyllä meidän naperolle täytyy ostaa kotiinkin tällainen piano, kun hän niin tykkää leikkiä sillä täällä.” ”Mistä näitä rytmimunia saa ostaa? Haluan ostaa meidän ipanalle samalaisen, kun niin innoissaan sitä täällä heiluttaa.” ”Pitääpä hankkia vauvelille pallo, kun hän on siitä kovin kiinnostunut.” Ehkäpä ne lelut kiinnostavat siksi, että ovat erilaisia kuin kotona olevat. Vaikka epäilen kyllä, ettei vauvakerhon alle 1-vuotiaat ole kovinkaan tietoisia siitä, millä leikkivät, eivätkä he varsinkaan osaa vaatia, saati edes toivoa, että kotona olisi samanlaisia kuin kerhossa, jossa käydään kerran viikossa.

Meidän napero leikkii eli syö, heiluttaa, paukuttaa, tyhjää lelukoriaan, heittelee ja siirtelee kädestä toiseen kaikkea, mitä lattialta löytyy ja mikä ei pakoon juokse. Hän ei ole kovin tarkka siitä, onko kyseessä oikeasti leluksi tarkoitettu esine vai tyhjä kosteuspyyhepakkaus, paperirulla, vispilä tai pahvilaatikko. Tai rikkoontunut imurinvarsi. Mielenkiintoisimman lelun kohde vaihtuu monesti päivässä. Toisinaan parasta ajanvietettä on ruisleivän järsiminen.

Toivon, että lapseni jatkaisi luovaa leikkimistä myös sitten, kun hän alkaa oikeasti ymmärtää lelujen päälle. Toivon, että hän ymmärtää, ettei leikkimiseen välttämättä tarvita valmiita muotteja ja leluja, vaan hän käyttäisi omaa mielikuvitustaan ja voisi nähdä tavallisissa tavaroissa mahdollisuuden hienoihin leikkeihin. Ja tietenkin toivon myös itseltäni, että voisin äitinä auttaa ylläpitämään ja kehittämään luovuuttaan. Tehdä tyhjistä ketsuppipurkeista marakasseja ja ommella ja neuloa itse nukenvaatteita, kuten meidänkin äiti teki.

Mustikkapiirakka

Olen pihtari – pakastemarjapihtari. Aina syksyisin käytän kesällä pakastimeen kerättyjä marjoja hyvin maltillisesti. Sitten loppukeväästä huomaan, että pakastin on vielä puolillaan viimekesäisiä marjoja ja alkaa marjojen tehokäyttö. Tosin kuluneen vuoden aikana olen käyttänyt marjoja aika tasaisesti, koska smoothie on helppo, nopea ja maistuva aamupala ja niitä olen nyt kohta puoli vuotta tehnyt itselleni aamupalaksi.

Vielä kuitenkin löytyi pakastimesta viimevuotisia mustikoita, jotka maltoin käyttää, koska saimme kerättyä tämän vuoden satoa lähes kahdeksan litraa. Pitkästä aikaa siis leivoin jotain, kun tuli vieras. Aika hyvän mustikkapiirakan leivoinkin, kokeilkaa vaikka. Tässä on pehmeä ja mehevä pohja, täyte on vanha tuttu ja aina hyvä kermaviilitäyte. 

Mustikkapiirakka, pyöreä piirakkavuoka

Pohja

2 kananmunaa

1 ½ dl sokeria

75 g rasvaa (sulatettuna)

1 tl vaniljasokeria

1½ tl leivinjauhetta

2½ dl vehnäjauhoja

1.       Vatkaa munat ja sokeria vaahdoksi.

2.       Lisää keskenään sekoitut kuivat aineet ja rasva vuorotellen, vatkaa välillä.

3.       Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan.

Täyte

4 dl mustikoita (2rkl perunajauhoja)

2 dl kermaviiliä

1 kananmuna

0,75 dl sokeria

4.       Sekoita mustikat ja perunajauhot, kaada ne taikinan päälle vuokaan.

5.       Vatkaa muut täytteen aineet keskenään sekaisin ja kaada mustikoiden päälle.

6.       Paista uunissa, 175 asteessa 30-35 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.