Saamattomuus ja vetelyys

”Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.” Sanoo Mymmeli ja haluaisin väittää, että toteutan samaa ideologiaa ja juuri sen  takia täällä blogissakin on ollut niin hiljaista. En vain halua tehdä mitään bloggaamisen arvoista.

Vai onkohan asia sittenkään niin… Lankakorit ovat pullollaan keriä odottamassa kutojaa, ikkunat odottavat pesijäänsä ja löytyypä jostain nurkasta vielä joulukoristeiksi luettavaa tavaraa. Tänään kaupassa tajusin, että nyt olisi ollut niiden laatikossa olevien pääsiäiskoristeiden aika, mutta enpä taida kaivaa niitä sieltä päiväksi näytille – huomenna kun lähdetään jo Pohjanmaalle pääsäisen viettoon. Tiskaus ja pyykkäys ovat tällä hetkellä niitä ”harrastuksia” eli hommia, jotka tällä hetkellä saan hoidettua useimmiten loppuun asti.

Oikeasti mieli tekisi neuloa jotain itselle ja tytölle tai edes nopeammin villasukkia. Haluaisin askarrella uuden, keväisemmän ovikranssin, leipoa herkkuja ja tehdä jotain kuvaamisen arvoista ruokaa. Mutta en vain saa aikaseksi. En jaksa aloittaa, kun tiedän, että kohta pitää tekemiset keskeyttää. Tai jos ei täydy, niin sitten vain odottaa, koska täytyy. Vauvan päiväunet sujuvat joka päivä erilailla. Toisinaan vaunuja täytyy käydä heiluttelemassa 10 minuutin välein, joskus taas kahden tunnin hiljaisuuden jälkeen täytyy käydä kurkkaamassa, mikä tilanne nukkujalla on, kun on niin rauhassa ollut.

Olenkin miettinyt, annanko nykyisen elämäntilanteelle vallan myös täällä blogissa, alanko kirjoittaa enemmän myös vauvajuttuja, joita olen tähän asti koittanut vältellä. Mutta tuntuu, että tämä äitiys nyt kuitenkin on aika hallitsevaa, eikä omille harrastuksille jää niin paljon aikaa. Harmi. Mutta viime viikolla repäisin, olin puolentoistatunnin bambukeppihieronnassa. Teki hyvää, vaikka ei se tuota alaselkäjumia poistanutkaan.  

"Minä en halua kirjoittaa, ajatteli isä. Minä en halua nyppiä meriheinää… Minä tahdon rakentaa suurta ja kestävää, tahdon tehdä kauhean paljon monenlaista ja mielelläni – mutta en tiedä… on hirveän vaikeaa olla isä!"  - Muumipappa