Me 3 vee

Kolme vuotta sitten oli jännittävä päivä, vaikka silloin väitinkin, ettei niin kamalasti jännittänyt, ehkä vähän vain. Enkä silloin myöskään myöntänyt, että olisin erityisemmin liikuttunut, mutta ehkä niin tapahtui kuitenkin pikkuisen silloin, kun isä sanoi Jannelle muutaman sanan kirkon käytävällä hetki ennen kuin jatkoimme Jannen kanssa kahdestaan alttarille.

 

Mutta se pitää edelleen paikkansa, että päivä on ikimuistoinen. Vaikka en väitä muistavani, miltä ruoka maistui tai mitä kaikkea juhlissa olikaan tarjolla. Muistan myös sen, että olen sytyttänyt kynttilöitä pöydissä, kun juhlapaikan henkilökunta ei ollut sitä ehtinyt tehdä ennen meidän saapumista.

Tärkeimpiä muistoja hääpäivästä on se jännä, hieno tunne, kun sai onnitteluja ja halauksia vuoronperään kaikilta itselle tärkeiltä ihmisiltä. Mukana juhlissa olivat tietenkin perheenjäsenet, läheisimmät sukulaiset, vanhat koulukaverit ala-asteelta asti sekä uudemmat, yhteiset koulukaverimme opiskeluvuosilta. Oli hienoa, että kaikki ne tärkeät ihmiset olivat paikalla juhlimassa meitä. 

Kuluneet kolme vuotta ovat olleet hienoja, vaikkei yhtä juhlaa, vaikka vuodet alkoivatkin juhlien. Samat tärkeät ihmiset ovat matkassa kuitenkin edelleen ja tietenkin aina myös se tärkein. 

"Oli ihanaa valmistaa suurta juhlaa, jossa tiesi tulevan hauskaa ja jossa kaikki oikeat henkilöt olivat mukana!" – Muumimamma