Aina tavoitettavissa

Minä käytän aika vähän puhelinta. Yhteyttä ystäviin tulee pidettyä pääasiassa sähköpostein ja Facebookin kautta, joten yhteydenpito kännykällä on nykyään hyvin vähäistä.. Kun päivitin liittymääni, operaattorini asiakaspalvelijakin naurahti nähdessään, miten vähäistä kännykän käyttöni on.

Vähäisen käytön vuoksi en ole välittänyt siitä, että käytössäni on ollut vanha, mutta hyvin toimiva simpukkamallinen kännykkä, eikä uusintauutta oleva älypuhelin. Miksi tarvitsisin uutta puhelinta, johon voi saada jos jonkinlaisia sovelluksia ja ohjelmia, kun en sitä pelkkää puhelintakaan juurikaan tarvitse? Mutta Janne oli sitä mieltä, että tarvitsen uuden puhelimen, älypuhelimen. Ja sain sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Ehkäpä kyseinen lahja johtui siitä, että oma älyni alkaa olla vähissä, joten tarvitaan varaälyä kännykän muodossa.

Ja onhan tuo uusi puhelin toki näppärä. Vauvaa syöttäessä, voi helposti käydä netistä vilkaisemassa sen mieleen tulleen asian, tarkistaa sähköpostin tai tsekata, onko joku käynyt kommentoimassa blogitekstejä ja tietenkin käydä lukemassa Facebookin uusimmat kuulumiset. Tai vaikka hyvinvuoksi koittaa ottaa kännykällä valokuvia syövästä vauvasta. Kaikki tämä on tietenkin hieman hankalaa, kun käytössä on vain yksi käsi, mutta tuleepa tehtyä jotain muuta samaan aikaan.

 

Aika pian kuitenkin huomasin, että vaikka nyt olen entistä helpommin tavoitettavissa, yhden laitteen avulla minuun saa yhteyden soittamalla, tekstiviestillä, Facebookilla, parillakin eri sähköpostilla tai whatsappilla, ei yhteydenottojen määrät ole lisääntynyt. Tämähän on melkein surullista, kun käytössä on kaikki pelit ja vehkeet käden ulottuvilla lähes 24/7, mutta mihinkään ei ilmesty ilmoitusta,  uudesta viestistä, yhteydenotosta. Ilmoitusta siitä, että joku olisi kiinnostunut kuulumisistani. Tilannehan on lähes sama kuin ne surullisen kuuluisat norjalaispojat, kaikki on laitettu valmiiksi synttäreitä varten, mutta vieraita ei vain tule. Minullakin on kaikki härpäkkeet valmiina yhteydenottoihin, mutta mitään ei vain kuulu. Mutta tässä tapauksessa tietenkin asia voi johtua myös siitä, että pitäisi ensin itse muistaa lähettää ne synttärikutsut, jotta vieraat tietäisivät tulla.

”Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään.”

ps. onneksi tilanne ei nyt ihan näin surullinen kuitenkaan ole, mutta ajatus siitä, että nykypäivänä on niin monta erilaista keinoa olla yhteydessä läheisiinsä, mutta kuinka vähän sitä loppujenlopuksi oikeasti käyttää aikaa yhteydenpitoon. Parasta tietenkin olisi, kun voisi pitää yhteyttä ihan livenä.