Me 3 vee

Kolme vuotta sitten oli jännittävä päivä, vaikka silloin väitinkin, ettei niin kamalasti jännittänyt, ehkä vähän vain. Enkä silloin myöskään myöntänyt, että olisin erityisemmin liikuttunut, mutta ehkä niin tapahtui kuitenkin pikkuisen silloin, kun isä sanoi Jannelle muutaman sanan kirkon käytävällä hetki ennen kuin jatkoimme Jannen kanssa kahdestaan alttarille.

 

Mutta se pitää edelleen paikkansa, että päivä on ikimuistoinen. Vaikka en väitä muistavani, miltä ruoka maistui tai mitä kaikkea juhlissa olikaan tarjolla. Muistan myös sen, että olen sytyttänyt kynttilöitä pöydissä, kun juhlapaikan henkilökunta ei ollut sitä ehtinyt tehdä ennen meidän saapumista.

Tärkeimpiä muistoja hääpäivästä on se jännä, hieno tunne, kun sai onnitteluja ja halauksia vuoronperään kaikilta itselle tärkeiltä ihmisiltä. Mukana juhlissa olivat tietenkin perheenjäsenet, läheisimmät sukulaiset, vanhat koulukaverit ala-asteelta asti sekä uudemmat, yhteiset koulukaverimme opiskeluvuosilta. Oli hienoa, että kaikki ne tärkeät ihmiset olivat paikalla juhlimassa meitä. 

Kuluneet kolme vuotta ovat olleet hienoja, vaikkei yhtä juhlaa, vaikka vuodet alkoivatkin juhlien. Samat tärkeät ihmiset ovat matkassa kuitenkin edelleen ja tietenkin aina myös se tärkein. 

"Oli ihanaa valmistaa suurta juhlaa, jossa tiesi tulevan hauskaa ja jossa kaikki oikeat henkilöt olivat mukana!" – Muumimamma

Aina tavoitettavissa

Minä käytän aika vähän puhelinta. Yhteyttä ystäviin tulee pidettyä pääasiassa sähköpostein ja Facebookin kautta, joten yhteydenpito kännykällä on nykyään hyvin vähäistä.. Kun päivitin liittymääni, operaattorini asiakaspalvelijakin naurahti nähdessään, miten vähäistä kännykän käyttöni on.

Vähäisen käytön vuoksi en ole välittänyt siitä, että käytössäni on ollut vanha, mutta hyvin toimiva simpukkamallinen kännykkä, eikä uusintauutta oleva älypuhelin. Miksi tarvitsisin uutta puhelinta, johon voi saada jos jonkinlaisia sovelluksia ja ohjelmia, kun en sitä pelkkää puhelintakaan juurikaan tarvitse? Mutta Janne oli sitä mieltä, että tarvitsen uuden puhelimen, älypuhelimen. Ja sain sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Ehkäpä kyseinen lahja johtui siitä, että oma älyni alkaa olla vähissä, joten tarvitaan varaälyä kännykän muodossa.

Ja onhan tuo uusi puhelin toki näppärä. Vauvaa syöttäessä, voi helposti käydä netistä vilkaisemassa sen mieleen tulleen asian, tarkistaa sähköpostin tai tsekata, onko joku käynyt kommentoimassa blogitekstejä ja tietenkin käydä lukemassa Facebookin uusimmat kuulumiset. Tai vaikka hyvinvuoksi koittaa ottaa kännykällä valokuvia syövästä vauvasta. Kaikki tämä on tietenkin hieman hankalaa, kun käytössä on vain yksi käsi, mutta tuleepa tehtyä jotain muuta samaan aikaan.

 

Aika pian kuitenkin huomasin, että vaikka nyt olen entistä helpommin tavoitettavissa, yhden laitteen avulla minuun saa yhteyden soittamalla, tekstiviestillä, Facebookilla, parillakin eri sähköpostilla tai whatsappilla, ei yhteydenottojen määrät ole lisääntynyt. Tämähän on melkein surullista, kun käytössä on kaikki pelit ja vehkeet käden ulottuvilla lähes 24/7, mutta mihinkään ei ilmesty ilmoitusta,  uudesta viestistä, yhteydenotosta. Ilmoitusta siitä, että joku olisi kiinnostunut kuulumisistani. Tilannehan on lähes sama kuin ne surullisen kuuluisat norjalaispojat, kaikki on laitettu valmiiksi synttäreitä varten, mutta vieraita ei vain tule. Minullakin on kaikki härpäkkeet valmiina yhteydenottoihin, mutta mitään ei vain kuulu. Mutta tässä tapauksessa tietenkin asia voi johtua myös siitä, että pitäisi ensin itse muistaa lähettää ne synttärikutsut, jotta vieraat tietäisivät tulla.

”Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään.”

ps. onneksi tilanne ei nyt ihan näin surullinen kuitenkaan ole, mutta ajatus siitä, että nykypäivänä on niin monta erilaista keinoa olla yhteydessä läheisiinsä, mutta kuinka vähän sitä loppujenlopuksi oikeasti käyttää aikaa yhteydenpitoon. Parasta tietenkin olisi, kun voisi pitää yhteyttä ihan livenä.

Mariannehyydykekakku

Sain hetken omaa aikaa ja siivosin keittiön astiakaappia, joka toimii myös karkkikaappina. Kaapin perukoille oli hautautunut nyt jo kolme vuotta vanha Marianne-karkkipussi. Karkkiahan ei tietenkään voi heittää pois, mutta ajattelin, etteivät ne tuollaisenaan ehkä ole enää parhaimmillaan syötäväksi, joten otin käyttöön jo vanhan idean ja tein karkeista mariannehyydykekakun.

Mariannet murskasin tai oikeastaan jauhoin hienoksi jauheeksi sauvasekottimen mukana tulevalla silppurilla ja tuolla jauheella maustoin perinteisen kermarahkaseoksen, johon käytin myös edelliseltä päivältä jääneen ranskankermapurkin puolikkaan.

En halunnut tehdä perinteistä keksimurupohjaa kakulle, vaan tein kahden munan suklaakakkupohjan, joka toimi kakussa oikein hyvin.

Ja koska kaapista ei tällä kertaa löytynyt kuin kolme liivatelehteä, edellisestä hyydykekakun teosta on aika pitkä aika, laitoin täytteeseen vain nuo kolme liivatetta ja jännitin, miten kakku hyytyy. Mutta lopputuloksena oli oikein pehmeä, maistuva, ei liian makea ja raikas kakku, jonka kaveriksi tein vielä vadelmakastikkeen. Tässäpä siis ohje, jos teet samanlaisen löydöksen omasta karkkikaapistasi tai muuten vain haluat tehdä makoisan, Mariannelta maistuvan kakun. Ja kakun maku on muuten paljon parempi valmistuspäivästä seuraavana päivänä, maut ovat tasaantuneet ja pohja hieman pehmentynyt ja kostunut.

Pohja:

2 kananmunaa

1 dl sokeria

0,75 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

1.       Vaahdota munat ja sokeri.

2.       Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon siivilän läpi.

3.       Sekoita tasaiseksi.

4.       Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reunat ja pohja.

5.       Kaada taikina vuokaan ja levitä pohjankokoiseksi.

6.       Paista uunissa, 200asteessa 10 minuuttia.

7.       Jäähdytä.

Täyte:

2 dl vispikermaa

2 dl rahkaa

50 d ranskankermaa

220 g Marianne-karkkeja jauhettuna

3 liivatelehteä

1 rkl sitruunamehua + 1 rkl vettä

1.       Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

2.       Vaahdota kerma, lisää rahka ja ranskakerma. Sekoita.

3.       Lisää Marianne-jauhe ja sekoita.

4.       Kuumenna sitruunamehu ja vesi, purista liivatteista vesi ja lisää nesteeseen.

5.       Kaada sulatetut liivatelehdet kermamassaan ja sekoita.

6.       Kaada täyte irtopohjavuokaan, pohjan päälle.

7.       Laita jääkaappiin, anna hyytyä vähintään kolme tuntia.

Kutsukortit

Viimeaikoina omat askartelut ja käsityöt ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle. Vauva on todellinen sylikissa: nukahtaa syliin ja herää heti, kun laitetaan omaan sänkyyn. Päivisin ei siis ehdi kovin paljoa harrastamaan mitään omaa, yhdellä kädellä kun on vähän hankala kutoa tai kokkailla. Mutta onneksi Jannen tultua kotiin ehtii tekemään omiakin juttuja, vaikka vain ihan pikkuisiakin.

Ristiäisiä varten askartelen tyttöiset kutsukortit. Eivät kovin kummoiset, mutta näidenkin tekemiseen voisi sanoa menneen neljä päivää. Ensimmäisenä päivänä sain levitettyä tavarat pöydälle ja siihen se sitten jäikin. Toisena päivänä pääsin jo suunnittelemaan, millaisia kortteja tekisin. Kolmantena päivänä sain tehtyä kortit valmiiksi ja neljäs päivä meni siihen, että sain tekstit kortteihin. 

Jos tämän olisi tehnyt lapsettomana, aikaa olisi mennyt korkeintaan kaksi tuntia. Mutta eipä silloin olisi kyllä tarvinnut tällaisia kutsukortteja edes tehdä…

" - Minä järjestän teille suuret juhlat ja te saatte päivälliseksi vain jälkiruokia, eikä kenenkään tarvitse peseytyä eikä mennä aikaisin nukkumaan!" – Muumimamma