Louhisaaren kartano

Ilmoitin, että viikonloppuna lähdetään retkelle jonnekin päin Suomea. Sillä tavoin viikonloppu tuntuu usein pidemmältä. Ainakin jos vertaa siihen, että vain olisi vain kotona ja tekisi ei mitään erikoista. Päädyimme siis tekemään päiväretken Varsinais-Suomeen.

Louhisaaren kartanolinna

Toisen kerroksen portaikon kattomaalauksia.

Keväällä kirjoittelimme listaa asioista, joita haluamme tehdä ja nähdä ja yksi listan asioista oli vierailu kartanossa. Päätimme siis aloittaa retkemme Louhisaaren kartanosta, Askaisista. Olen aikoinaan lukenut muutaman kirjan, jotka kertovat tuon kartanon historiasta ja sen asukkaista, joista kuuluisin lienee C.G.E. Mannerheim eli marsalkka Mannerheim. Oli siis hienoa ja jännittävää päästä näkee itse omin silmin tuo kuuluisa ja upea rakennus.

Ylimmän kerroksen kattomaalaukset ovat säilyneet uskomattoman hyvinä 1600-luvulta asti.

Kartanoon ei pääse tutustumaan omatoimisesti, vaan pääsylipun hintaan sisältyy opastettu kierros. Mielestäni lipun hinta oli myös varsin kohtuullinen, aikuiselta 5€ ja opiskelijalta 3,5€. Varsinainen lomailukausi alkaa olla Suomessa ohi, eikä kartanossakaan ollut väkeä paljon. Saimme siis ihan privaattiesittelyn kartanoon, kun opas lähti kierrokselle meidän kanssamme.

Kuuluisa pirunkamari, jossa kummittelee. Mielestäni se oli liian kaunis huone kummituksille.

Kartanossa on kolme asuinrakennusta, joista alin ja ylin kerros edustavat 1600-luvun elämän tyyliä ja keskimmäinen kerros 1700- ja 1800-lukuja. Kerrokset erosivat toisistaan siis paljonkin ja huoneita kierrellessä huomasi, miten huoneiden sisustus- ja koristelutyyli ovat muuttuneet vuosien aikana. Omaan asuntooni en kartanon tapetteja tai seinä- ja kattokoristeluita haluaisi, olivat ne kuitenkin aika erikoisia. Mielenkiintoista olisi ollut päästä käymään myös kartanon kellari- ja ullakkokerroksissa, mutta ne on turvallisuussyistä suljettu yleisöltä.

Alkuperäiset tapetit ja sängyn verhokankaat.

Suomalaista maisemaa kera palmujen. Aika erikoista.

Huoneissa kulkiessa ja vanhoja esineitä ihaillessa oli toisaalta vaikeaa tajuta, että kartanossa on asuttu ihan oikeasti ja jopa useamman vuoden ajan. Kartano on siirtynyt Museoviraston omistukseen 1960-luvulla ja vielä silloinkin kartanossa asuttiin. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miltä kartano näytti tavallisessa asuinkäytössä, kun nyt se on kuitenkin sisustettu museoksi. Kartano oli upean näköinen, mutta omasta mielestäni kyllä melko epäkäytännöllinen ja kolkkokin asuintaloksi.

 

En tarvinnut paljoa mielikuvitusta, että pystyin mielessäni kuvitella, miten talon herrasväki on vierailulla naapurikartanossa ja saapuisivat kohta nauttimaan illallista valmiiksi katettuun ruokapöytään ja kulkemaan leveitä kiviportaita leveissä, kahisevissa hameissaan. Mutta pystyinpä kuvitella itsenikin kartanonneidiksi kulkemaan hienossa hameessani kartanon puiston kujia pitkin uljaan kavaljeerini käsipuolessa.

Vain ruokailijat puuttui.

Louhisaaren kartano oli siis hieno vierailukohde historiasta kiinnostuneille. Kartanossa on paljon nähtävää, upeita kattomaalauksia ja hienoja esineitä ja historianhavinaa. Voisin vierailla kartanossa joskus uudelleenkin. Jospa silloin pääsisin näkemään vilauksen kartanon kummituksesta, valkoisesta rouvasta, joka kulkee puutarhassa.

Ylin kerros oli sisustettu 1600-luvun barokkityylillä.

Kartanon puisto oli oppaan mukaan helppo hoitoinen, eli siis aika tylsä. Puita nurmikkoa. Pieni pettymys.