Mallista oppiminen

Lapsen kasvatustyössä on välillä mukava huomata, kuinka lapsi on oppinut toimintamalleja vain seuraamalla ja matkimalla kasvattajiensa toimintaa.

Leikkejä sivusta seuratessa kuulee, kun lapsukainen hoitaa vikiseviä pehmolelujaan ja kuiskii niille ”ei hätää, olen tässä, ei hätää”. Toisaalta ruokapöydässä huomaa usein oppia tulleen myös kodinulkopuolelta: jos me vanhemmat käymme ruokapöydässä keskustelua, johon lapsi ei osallistu, kuuluu (turhankin usein) huuto: ”ruokarauha, kaikille ruokarauha” tai ”mun korvat ei kestä tätä meteliä”. Oppeja ilmiselvästi hoitopaikan ruokailutilanteista.

Mutta sitten on myös niitä toisenlaisia oppeja. Jos kaupassa satutaan ottamaan pikkukärryt, saattaa niiden käsittely muistuttaa toisinaan iskän kärryjen käsittelyä. Kärryjä saatetaan pyörittää ympäri tai toisinaan kärryjen ohjaustapa on muistuttaa iskän rentoa kärryjen käsittelyä.

Otimmepa yhtenä päivänä taas tytön kanssa yhteen jostain olemattomasta aiheesta. Suutuksissaan hän marssi huoneeseensa ja paukautti oven kiinni. Hups, kuulostipa nolon tutulta tavalta reagoida. Annoin hänelle aikaa jäähdytellä ja hetken kuluttua ovi aukesi ja vähän jo lauhtunut lapsi haki jotain olohuoneesta ja palasi takaisin omaan huoneeseensa. Ja sitten vielä hetken päästä uudelleen.

Jonkin ajankuluttua ovi aukesi ja lapsi huusi ylpeyttä äänessään äitiä. Kun menin katsomaan tilannetta, huomasin, että huoneessa oli siivottu ja olohuoneesta oli haettu siellä olevia tavaroita. Tyttö myös ylpeänä kertoi siivouksestaan. Vai niin, olen nyt sitten huomaamattaan opettanut tytölleen myös kiukkusiivouksen, sen ovien pakauttamisen lisäksi. Hienoa.

3.2. 32

Viimeviikolla minulla tuli taas täyteen vuosi. Huomasin hauskan yhteneväisyyden päivämäärässä ja vuosissa, 3.2. täytin 32 vuotta. Kuinka moni muu saa elämässään täyttää niin paljon, kuin syntymäpäivän numerot sanovat?

Tytölläni olisi tähän mahdollisuus, 9.1.2105 hän täyttää 91 vuotta. Ja kyllä, piti ihan laskimella laskea ja tarkistaa tuo vuosiluku, niin hassulta se tuntuu! Löytyykö muita?

Halsterileivät

Retkellä on mukava syödä jotain lämmintä, varsinkin näin talvella. Aina ei kuitenkaan tee mieli makkaraa tai nakkia, jotka on niitä perinteisiä retkieväitä. Joskus (siis ennen lasta) meillä saattoi olla retkillä mukana folioon pakattuja nyyttejä, joissa oli perunan, porkkanan ja sipulin kaverina makkaraa tai kalaa, lohta ja on ollut nieriääkin. Ja lisäksi tietenkin mausteita ja mahdollisesti vielä sinappia tai tuorejuustoa. Mutta näitä nyyttejä on vähän hankala syödä talvikamppeet päällä ja samalla vahtia pienemmän syömistä tai syöttämistä. Joten ei siis näitä lämpimiä retkieväitä tällä kertaa.

Mutta halsterissa paahdetut leivät ovat helppoja ja niitä pystyy lapsikin syömään. Varsinkin kun hän haluaa syödä ne kylmänä. Ja näistäkin voi tehdä sellaisia kuin kaapinantimista voi loihtia. Paahtoleipää, levitettä, kinkkua, juustoa, sinappia, tomaattia. Näitä on meillä yleensä. Mutta miksi ei vaikka eksoottisempia mozzarella-pesto-tomaattileipiä tai ihan vaan juustoleipiä? Tai jälkkärileipiä, jolloin väliin voisi laittaa vaikka suklaalevitettä tai banaania. Tai vaikka vaahtokarkkia.

Tärkeä ja hyvä vinkki näihin leipiin on se, että leipä kannattaa voidella molemmin puolin eli myös kerrosleivän ulkopuolet ovat voideltuja. Näin leipä ei jää kiinni halsteriin ja pinta ruskistuu ja rapsakoituu mukavasti.

Näitä meillä oli mukana eväänä, kun muutama viikko sitten oltiin retkellä. Silloin, kun kaikki oli vielä terveitä ja aurinkokin lähes paistoi. Mutta näyttivät lupailevan ensiviikolle taas aurinkoa ja pakkasta ja eiköhän mekin olla kohta tämä flunssa selätetty. Köhköh.