Harjoittelua tulevalle?

Meillä sairastetaan. Tällä kertaa vähän pidemmän kaavan mukaan, tähän asti lapsukaiselle on riittänyt parin päivän pikku kuume, nyt tyttö on ensimmäistä päivää hoidossa, oli kotona 4 päivää + viikonlopun. Ja minä jäin vielä ainakin täksi päiväksi kotiin yskimään keuhkoja riekaleiksi ja niistämään nenääni nahattomaksi.

Aloinkin tässä miettiä ja laskeskella, että työpäiviä ei tosiaankaan ole enää paljoa jäljellä, kolme viikkoa ja sitten onkin jo kesäloma, jonka jälkeen sitten äitiysloma. Apua! Olenko valmis jäämään kotiin taas määrittelemättömän mittaiseksi ajaksi, kun olen matkan varrella huomannut, että töissä käyminen on mukavaa ja sopii mulle. Työni on mukavaa, eikä työyhteisössäkään ole suuremmin vikaa, vaikka tietenkin olisi mukavampi, jos työkaverit olisivat enemmän minun ikäisiä, eikä äitini.

Vaikka toisaalta, nyt olen kolmatta päivää pois töistä ja nopeastihan tähänkin tottuu, niin kuin viime toukokuussa siihen, että meni taas töihin. Mutta kyllähän se vähän jännittää, miten kotona oleminen sujuu, tuleeko päivät pitkiksi ja tylsiksi? Tyttö jatkaa hoidossa edelleen kolmena päivänä viikossa, mikä on varmasti hyvä juttu niin hänelle kuin minullekin. Huhtikuun puolenvälin tuomia muutoksia elämään ja rytmiin en oikeastaan halua tai osaa edes kuvitella.

Alkuviikko todisti kuitenkin sen, että kovin helppoa kotipäivät eivät varmasti tule olemaan. Tyttö oli jo toipilas ja minä potilas, joka olisi mieluummin vain retkottanut sohvalla tekemättä mitään. Mutta eipä se onnistunut, koska tuleva isosisko kaipasi vähän väliä kaveria leikkeihin tai edes leikkien keksimiseen. Eikä ihan kokoaikaa viitsi häntä television edessä istuttaa.

Oivoi, mutta eipä sitä auta etukäteen murehtia, kyllä se uusi arkikin alkaa varmasti alkukankeuden jälkeen sujumaan!

Riittävän terve, kun haluaa jo itse mitata kuumetta?