Automatkojen pelastajat

 

Meidän takapenkin matkustaja on viihtynyt aina kovin huonosti automatkalla. Alkuun protestointi ilmeni huutona, puhekyvyn myötä kyllästyminen istumiseen ilmoitettiin ”ei jaksa” ilmoituksella, joka alkoi yleensä kymmenen minuutin ajon jälkeen ja jatkui, kunnes oltiin perillä. Lopulta hokeminen oli yhtäjaksoista ”eijaksaeijaksaeijaksaeijaksa” huutoa. Että koita siinä nyt sitten ajaa rauhallisena tai pysyä rauhallisena ja nauttia automatkailusta.

Perinteiset viihdykkeet, lelut ja kirjat kiinnostivat vain hetken, eikä 300 kilometrin ukkila-matkalla samoja kirjoja voinut katsella kuin kerran. Eväät saivat hiljaiseksi niin pitkäksi aikaa kun syömistä riitti, mutta eväiden loputtua, alkoi taas ”ei jaksa” höpötys. Janne jo ehdotteli nykypäivänautoviihdykkeiden, näytön ja dvd-soittimen tai tabletin hankkimista, mutta minä vetosin siihen, että kyllä mekin muksuina ollaan opittu autossa viihtymään ilman videoita.

Ja sitten jostain mieleeni tuli hakea pelastusta automatkoille kirjastosta. Lastenlaulu-cd-levy ja lauluihin kuvitettu kirja. Niitä meidän tyttö jaksaa kuunnella ja samalla katsella laulusta kertovaa kuvaa. Ja pikku hiljaa alkaa takapenkiltä kuulua laulun mukana ”ihhhahaa, hepo hirnahtaa” ja muuta söpöä lapsen laulelua. Ja näin on tänä kesänä ollut melkein jopa ilo matkustaa pidempiäkin mummolamatkoja, kun matkamusiikkina on raikunut vanhat tutut lastenlaulut ja jopa samoina esityksinä, joita itse on kuunnellut lapsuudessaan!

”Ja pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat...”

 

 Ja tarpeen tullen vaihdetaan soimaan se rauhallisempi lauluja sisältävä levy, jonka tahdissa on hyvä nukahtaa päikkäreille.