Tiedätte
varmaan fiiliksen, kun joskus tekisi mieli sanoa, että minähän tiesin! Mitäs
minä sanoin. Nyt viime vuosien aikana on aina välillä tullut sellainen fiilis.
4,5 vuotta
sitten tein opinnäytetyöni, jossa kirjoitin mm. metsän tai ylipäänsä luonnon
hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista; luonnossa oleminen rentouttaa,
rauhoittaa, parantaa keskittymiskykyä. Luonnossa oleskelu jopa laskee stressiä
ja verenpainetta, siihen riittää myös luontokuvien katsominen. Kirjoittelin
siitä silloin myös tänne.
Muistan, kun
opinnäytetyöseminaarissa esitelessäni työni teoriaosuutta, yksi opettajistani
naureskeli aiheelle: ”Tarkoittaako tämä sitä, että puuta halailemalla voi pitää
yllä mielenterveyttä?” Tunsin oloni vähän hämmästyneeksi ja myös nolostuneeksi.
En ollut odottanut kyseiseltä opettajalta tuollaista vähättelevää kommenttia ja
ehkä vähän alentavaa suhtautumista itse mielenkiintoisena pitämää aihetta
kohtaan.
Mutta
neljässä vuodessa on tapahtunut paljon. Kyseistä tutkimustuloksista ja luonnon
hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on kirjoiteltu monissa lehdissä, niin
sanomalehdistä kuin naisten lehdistäkin. Niistä puhutaan radiossa, somessa ja
televisiossa, viimeksi tällä viikolla Ylen Inhimillisessä tekijässä. Metsä,
luonto, retkeily ja yleinen kiinnostus luontoon on nyt in, suomalaisia
kannustetaan viettämään enemmän aikaa luonnossa, se kun rentouttaa ja auttaa
unohtamaan arjen kiireet ja stressin. Ja se on tärkeä osa suomalaisuutta.
Mutta se
piti vielä sanoa, että mitäs minä sanoin jo silloin neljä vuotta sitten, luonto
lisää ihmisten hyvinvointia.
Ja lopuksi
ennustan, että muutaman vuoden sisällä nousevaksi trendiksi nousee lankojen
kasvivärjäys. Ja pitää vielä sanoa, että minähän kiinnostuin villiyrttien
käytöstä (tosin ulkoisesta) vähän aiemmin, kun siitäkin tuli trendi. Ja Janne
on ollut kiinnostunut ja innostunut leivänleipomisesta juuresta. Että sitten
tiedätte, kuka näistäkin oli perillä jo muutama vuosi sitten.
Onko teillä
mielessä jotain, mistä pitäisi päästä sanomaan, että mitäs minä sanoin?
Kultaiset kakkulat!! Kyllä ne pian tulee. Kiitos taitaa mennä Mikael Gabrielille, eikä mulle, vaikka sanoinki eka. 😉 Ja kuivakakkujen ennustin tulevan muotiin. Ei oo vielä tainnut tulla? 😃
VastaaPoistaKuivakakkujen paluuta odotellessa! Niitähän vois alkaa itekin tuoda esille enemmän, niin jos se auttais paluuta? Seuraavaan lankakerhoon leivotaankin vanhakunnon tiikerikakku!
Poista:D mä nyt vasta löysin tänne tuon sun siskoon blogin kautta, phiuuu!!
VastaaPoistaSiis meillä on hoiturikoulussa puhuttu jo 10 vuotta sitten, että metsällä ja luonnolla on jo vartissa ihmisen verenpainetta laskeva vaikutus. Ja aina olen ollut sitä mieltä, että menkää ihmiset metsään! Ja vaikka sitten halailemaan puita, sekin on aivan mukavaa puuhaa. :D
Mulla on itseasiassa aika paljonkin sellaisia "tämä tulee vielä, saattepa nähdä". Asioita, joista toiset on sitä mieltä, että "ei enää, ei uudestaan".
Mutta uskotteko: mä sain värityskirjan 18-vee synttärilahjaksi. Ja uhosin silloin, että "kaikkien aikuisten pitäis väritellä" ja "väritteleminen tekee hyvää, aikuisellekin". Tadaa, menkää lehtihyllylle katsomaan! :D
Meillähän äiti leipoo juureen leivän, on leiponu aina. Ei sillätavalla kuin suurin osa ajattelee: että otetaan pakkasesta taikinapala ja lykätään se uuteen taikinaan, vaan suomalaisittain: tehdään juuri ensin ja hapatetaan uusi taikina leipomista varten. Ja hyvää on.
-Akka-
Tervetuloa vain tänne. Kuten näkyy, täällä on nykyään/tällä hetkellä vähän hidasta palvelua. Työt kotona ja kodin ulkopuolella haittaa harrastuksia ja hidastaa ajatuksen kulkua.
PoistaKyllähän tuo aikuisten värityskirjan tulo on nyt jälkeenpäin ihan selvä juttu: aikoinaan koulussa saaduista monisteista piti aina väritellä kirjainten sisusta, siis o:t ja p:t. Mukavaa ja rentouttavaa tekemistä tunnille. Ja jos otti mukaan oikein värikynät, sai aikaan kivan värikkäitä monisteita.