Puuhääpäivä

Tänään juhlitaan meidän viidettä hääpäiväämme eli puuhääpäivää. Kaupasta mukaani lähti pikkulimoviikuna, joka näyttää puulta. Siispä oiva nimikkomuistaminen päivän kunniksi! Illalla olisi vielä tarkoitus karata nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta tämän päivän nimikkokahvilaan eli Valkoiseen Puuhun. Huomenna avioliiton juhlinta jatkuu, kun suuntaamme Tampereelle tapaamaan päivän vanhaa avioparia.

Eli mukavaa viikonloppua meille ja teille!

(täältä voit halutessasi käydä kurkkaamassa meidän häitä)

Leikkikeittiön ruokalista

Aamupalaksi tarjoillaan paistettua kanamunaa.

 Lounaalla on spagettia ja lihapullia.

Välipalaksi hedelmälautanen.

Päivällisellä tarjoillaan kuoriperunoita, kalaa ja salaattia.

Iltapalalla teetä ja voileipää kinkulla, juustolla ja kurkulla.

Salaatin säilytysvinkki

Ja tänään vuorossa kotitalousvinkki: näin saat nuutuneen salaatin rapsakaksi. Pusseissa myytävät salaatit nuupahtavat  helposti ja nopeasti jääkaapissa, meillä ainakin harvemmin koko pussi menee kerralla. Mutta miten tältä voisi estyä?

No aika helposti. Ota salaatti pois pussista, revi paloiksi mieluiten laakeaan kannelliseen rasiaan. Kaada päälle kylmää vettä vähän, sen verran jokainen salaatin lehti saa vähän vettä päälle, mutta etteivät kuitenkaan ui vedessä. Kansi päälle ja jääkaappiin. Ja parin tunnin päästä lörpsähtänyt salaatti on taas kuin uutta ja rapsakkaa valmiina syötäväksi. Testattu on, vielä kahdenkin päivän päästä salaatti on syötävän rapsakkaa. Tärkeää on se, ettei astiassa ole liikaa vettä, silloi salaatti saattaa vettyä liikaa. Ja näin saadaan taas vähän säästettyä roskiin menevää biojätettä!

Normipäivä

Joku saattaisi ajatella, että kun äiti vie lapsensa päivähoitoon ja tulee takaisin kotiin, hän vain laiskottelee ja tai ”pahimmassa” tapauksessa lähtee kaupungille shoppailemaan ja tapaamaan ystäviään, humputtelemaan.

No ehkä joku äiti saattaa niinkin tehdä, mutta ei tämä työtön äiti. Hän tulee takaisin kotiin ja alkaa raivata tilaa. Aloitetaan keittiöstä, josta siirrytään olohuoneen kautta makuuhuoneeseen ja lopulta eteiseen. Sen jälkeen vuorossa on pyykit pyykkinarulla. Nyt äiti on ollut yksin kotona 40 minuuttia ja paikat ovat suurin piirtein järjestyksessä, ainakin ulkoisesti, älkää vain avatko kaappeja tai laatikoita!

Aika siirtyä tietokoneelle. Facebook, Blogger, Ilmatieteenlaitos, pari uutissivustoa, avoimet työpaikat ja muita firmoja, joista työpaikkatiedotusta seurataan sekä vaihtelevasti muita sivustoja. Tarkistetaan uutiset kavereilta, blogeista ja maailmalta ja samalla katsastetaan tuoreimmat avoinna olevat työpaikat. Puntaroidaan, olisiko jotain itselle sopivaa ja mahdollisesti aletaan ja kirjoitella hakemusta, joka toisinaan unohdetaan ja joskus jopa laitetaan eteenpäin. Ja sitten hoidetaan mahdollisia muita asioita; laskut, hoitopäivävaraukset tai tarkistetaan ansiopäivärahahakemuksen käsittelytilanne tai surffaillaan muuten vain nettivaatekaupoilla.

Sitten alkaakin olla jo ruoka-aika eli siirrytään siistiin keittiöön lämmittämään ruokaa. Nautitaan rauhasta ja siitä, ettei tarvitse vahtia ja tuputtaa lasta syömään. Onpa leppoisaa ja pihallakin paistaa nätisti aurinko! Ruoan jälkeen sohvalle tekemään villasukka valmiiksi, jonka jälkeen takaisin koneelle ja tehdään samat jutut kuin pari tuntia sitten.

Sitten huomataan, että kello onkin jo kohta puoli kaksi ja on pian aika lähteä hakemaan lapsi kotiin. Harmittaa myös, ettei taaskaan tullut oman ajan aikana tehtyä oikein mitään järkevää, samoja juttuja vain. Ja tehdään päätös, että huomenna voisi tehdä jotain muutakin, käydä vaikka lähikaupassa rauhassa pyörimässä ja bongailemassa tarjouksia. Tai muuten vain käydä kävelyllä tai kirpparilla. Ehkä. Katotaan sitä sitten huomenna. 

Känkkäränkät metsässä (ja kotona)

Metsäretki ei aina tuo toivottua rentoutusta, muistus itselle ja totuus tämän päiväisestä makkaranpaistoretkestä. Kaksivuotiaan kanssa oli ja on välillä niin raivostuttavaa, ettei siitä kiukusta itse tahdo palautua ollenkaan.

Makkara maistui kummalliselta, nuotio savutti kitkerästi, kaakao oli liian laimeaa ja jälkkärisuklaakeksit jäisiä, eivätkä maistuneet niin hyvältä kuin olisivat voineet maistua. Ja kotona huomaa, että otetuista kuvista suurin osa on ihan surkeita.

Ja kotona kiukuttelu-fiilis jatkuu vuoronperään ja välillä yhtä aikaa jokaisella perheenjäsenellä. Voihan sen viikonlopun toki näinkin viettää, vaikka kivempaa olisi, jos ei kokoaikaa olisi ärjymistä. Mutta pitäähän sitä välillä vähän päästellä pihallekin tunteita, eikä vain säilöä päähänsä. 

" - Jos kerta on vihoissaan, niin on vihoissaan, tuumi Pikku Myy kuorien hampaillaan perunaansa. Välistä täytyy olla vihoissaan, jok’ikisellä nyytillä on oikeus suuttua. Mutta Muumipappa on vihoissaan väärällä tavalla, hän ei puhalla mitään ulos, hän vetää sisäänsä."