Synttärit

Nyt on juhlittu tyttöä kahteen kertaan molempien lähimpien sukulaisten kanssa. Meidän asunto kun on niin pieni, niin totesimme helpommaksi järjestää kahdet synttärit ja kutsua vieraat erikseen. Ja näillä järjestelyillä riitti kaikille vieraille astiat ja istumapaikka, ei tosin ruokapöydästä. Ja ehkä naapureillekin tarjoiltiin vähän vähemmän melua.

Muistutus itselle ja muille juhlien järjestelijöille: kannattaa tarjota vanhoja, tuttuja ja hyväksi havaittuja reseptejä. Sortavalan rouvien kahvikakku ei ollut ihan sitä mitä reseptissä luvattiin, vaan 1,5 tuntia ennen ensimmäisten vieraiden saapumista minä kiiruhdan naapurikauppaan ostamaan ranskankermaa ja stout-olutta ja tein takuuvarman ja helpon inkiväärikakun. Tarjolla oli myös helppoja ja nopeita herkkuja lehtivoitaikinasta, suklaata ja keksiä. 

Ja tietenkin kakku! Olen kyllä tehnyt montakin täytekakkua, mutta tällä kertaa kakunteko jännitti. Vaikka minun kakkua söivätkin omat sukulaiseni ja Jannen äiti, mutta silti. Jostain syystä otin paineita kakusta. Tai sitten vain otin liikaa mallia siskostani, joka on tainnut jännittää kakkua kaikilla lastensa synttäreillä. Mutta suotta murehdin, leppis onnistui hyvin ja maistui. Marsipaanin kaulinta sujui ja koristelutkin olivat minun tyyliset, vähän sinne päin, ei niin tarkkaa ja nättiä, toisin kuin seuraavissa juhlissa tarjottu Jannen tekemä leppis. Miksi vaihtaa kakunideaa, kun on keksinyt hyvän ja helpon? No, ehkäpä ensi vuonna tarjotaan jotain muuta kuin leppäkerttua. Nyt kai pitäisi alkaa miettiä niitä omia synttäreitä… 

"Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy." – Pikku Myyn laulu