Kinuskinen puolukkakakku

Tätä kakkua me söimme isänpäivänä.

Ohjeen olen muistaakseni ottanut talteen Kodin kuvalehdestä. Lehdessä oli kakkureseptikilpailu ja taisipa olla niin, että tämä kakku oli voittaja. Ensimmäisen kerran tein tätä kakkua, kun mun vanhemmat ja Jannen äiti tapasivat ensimmäisen kerran. Myöhemmin tätä on tarjottu myös meidän kihlajaisissa.

Monet, jotka eivät pidä puolukasta, mutta totesivat, etteivät ne maistu tässä kakussa pahoilta. Kinuski ja puolukka sopivat niin hyvin yhteen. Puolukoiden ansiosta kakku ei ole niin makea ja kinuskin vuoksi puolukat eivät tunnu liian happamilta.

Pohja

3 kananmunaa

1 ½ dl sokeria

¾ dl perunajauhoja

1 ¼ dl vehnäjauhoja

1½dl leivinjauhetta

Täyte

4 liivatelehteä

250 g (1prk) rahkaa

2 dl (1tlk) kinuskikastiketta

1 dl omenamehua

3 dl kermaa

2 tl vaniljasokeria

(1 rkl sokeria)

Kostutukseen omenamehua

Päällinen

2 dl puolukkahilloa

2 dl puolukoita

(Kiille: 1 dl hillosokeria, 2 dl omenamehua)

1.       Laita irtopohjavuoan (minun vuoan halkaisija 23cm) pohjalle leivinpaperi, 

voitele ja jauhota reunat.

2.       Valmista pohja. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, siivilöi kuivat aineet ja sekoita. 

Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 25-30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

3.       Seuraavaksi täyte. Laita liivatelehdet kylmään veteen. 

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita siihen rahka ja kinuskikastike.

 Lisää vaniljasokeri ja halutessasi lisää sokeria. 

Kuumenna mehu ja sekoita liivatelehdet siihen. 

hieman jäähtyneenä täytteeseen.

4.       Kakku kootaan irtopohjavuokaan. Leikkaa pohja kahtia ja kostuta pohja

Lisää täyte ja laita kansi päälle.

5.       Peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa/viileässä yön yli.

6.       Lopuksi koristelu. Levitä puolukkahillo kakun päälle, lisää puolukat 

ja tee halutessasi hillosokerista ja nesteestä kiille.

 

                                                                                                                                                        

Nyt lähtee!

Näistä kuvista voisi päätellä, että täällä tyhjäillään kaappeja vaikka muuttoa varten. Vaan ei, niin ei tehdä, vaan ohjelmassa oli mukava lauantainen riisihäröratsia. Olen ratsannut niitä ällöttäviä ötököitä nyt säännöllisen epäsäännöllisesti keittiöstä vuoden ajan. Niitä on tullut vastaan jauhopurkeista, riisien seassa niitä on majaillut ja kaakaojauheessa ovat myös möyrineet. Parhaimman piilon olivat löytäneet rusinapurkista, en ihan heti olisi keksinyt tutkia sitä, kun oletin niiden olevan enemmän viljatuotteiden perään. Rohkeimmat yksilöt ovat kävelleet ihan vain leikkuulaudalla. Toisinaan kuolleita häröjä on ollut kattilakaapissa tai työpöydällä.

Kuiva-aineet ovat olleet säilöttyinä tiiviisiin lasipurkkeihin (möyrityt matskut olen tietenkin heittänyt pois) nyt parin kuukauden ajan. Ajattelin, että pitäisi ötökkäkannan hävitä, kun ei ole enää elinpaikkoja jäljellä, mutta siltikin niitä on tullut vastaan liian paljon. Siispä vuorossa oli järeämpi toiminta, tavarat pois kaapista, imurointi ja pesu ja sitten myrkytys. Jos ne ei nyt lähde, niin ei sitten ikinä. Ja kuinka kävikään sunnuntaiaamuna, kun avasin kuiva-ainekaapinovea – siellä taas ystäväni riisihärö kiiruhti purkin alle piiloon. Grr! Onko vinkkejä, soitanko paikalle tuholaistorjuntayksikön?

Olipa kerran villatakki

Eihän se ole vuosi eikä mikään, jos en tee itselleni joko villatakkia tai villapaitaa, ajattelin yksi ilta syyskuulla ja aloin tuumasta toimeen. Kotivinkin sivuilta olin jo aiemmin bongannut mielenkiintoisen villatakin ohjeen, jonka päätin tehdä itselleni. Langatkin olin jo ostanut valmiiksi, Nalle-lankaa kanervanvärisenä. Neulemallissa kiinnosti erityisesti neulontatapa, takki neulotaan edestä taakse hihoineen päivineen. Parhaimmillaan silmukoita puikolla onkin paljon, ehkä vähän liikaakin.

Tällä kertaa päätin tehdä ohjeiden mukaan, enkä merkkaillut ylös toisen puolen silmukka- tai kierrosmääriä. Ehkä olisi pitänyt. Kokoamisvaiheessa huomasin, että kaikki ei nyt ole ihan kohdallaan. Ja niinhän siinä kävi, että toinen etu(taka)kappale on suurempi, pidempi ja leveämpi. Myös toinen hiha on pidempi. Ja toinen etupuolen kauluskin ihan kummallinen. Loistavaa! Tätähän onkin helppo purkaa, kun neulontatavan vuoksi pitäisi siis purkaa koko toinen puoli ja hiha. 

Takki on nyt ollut toista viikkoa kiinnitettyä pyyhkeeseen, kun mittailin tarkemmin, missä vika on. En ole vielä päättänyt, purkaisinko koko takin vai yrittäisinkö jollain tapaa korjata virheen. Taidan olla enemmän purkamisen kannalla, vähän tuo värivalintakin tällä hetkellä ihmetyttää. Vai onko teillä jotain pelastusvinkkejä tarjota?