Suolla

” ”Siis mieletön maisema, otanpa valokuvan!” Tosiasiassa on kyse siitä, ettei kuvaaja uskalla kokea paljon mitään; on paljon turvallisempaa piiloutua kameran taakse. ”En eläydy tähän juttuun nyt vaan vasta sitten kun katson tätä kuvaa!” hän ajattelee.”  Lainaus on Anna-Leena Härkösen kirjoituksesta Valoa kuvassa, joka on julkaistu mm. kirjassa Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia, jonka luin hetki sitten. Ajatus jäi kummittelemaan mieleeni, koska olen innokas kuvaaja.

Teksti palasi mieleeni eilen, kun olimme etsimässä karpaloita vakkaripaikassamme. Ilma oli juuri oikeanlainen, aurinko paistoi jo melko matalalta, lämpötila oli nollassa. Oli hiljaista ja tyyntä. Iltapäivänvalo oli kaunista, lämmintä ja syvää. Kasvit ja maisema kokonaisuudessaan näytti ihanalta kuuran vuoksi. Nautin. Ja tapani mukaan räpsin kuvia huurteisista puolukanvarvuista, kastepisaroista heinissä, huurteisesta suomaisemasta, seuralaisistani etsimässä karpaloita – kaikesta kauniista, mitä ympärilläni näin.

Kuljin ympäriinsä, välillä poimin sankoon muutaman karpalon, kunnes taas kyykistyin kuvamaan näkemääni. Välillä ihastelin maisemaa ilman kameraakin. Janne ehdotti jo eväiden syömistä, minä totesin haluavani vielä nauttia tuosta inspiroivasta ympäristöstä, kohta aurinko kuitenkin menisi metsän taakse, eikä. Innoissani odotin sitäkin hetkeä, kun pääsisin kotiin katsomaan koneelta ottamiani kuvia ja ihailemaan kaikkea vielä uudestaan. 

Nautin ja koin ympäristön kaikin aistein, enkä vain piiloutunut kameran taakse. Ja olen iloinen, että voin palata eilisiin maisemiin vielä tänäänkin, kun ulkona on harmaata, sataa vettä ja lämmintä. Tässä teillekin palanen tuota kaunista suoluontoa.