Olen ollut äitinä nyt 4 kuukautta ja 3 päivää. Ja eilen tietenkin juhlittiin
elämäni ensimmäistä äitienpäivää. Luokkakaverini kysyi jokin aika
sitten, mitä olen oppinut tai onko jokin muuttunut äidiksi tulemisen myötä.
Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli kiroilu. Ei ääneen, vaan hiljaa
itsekseen päässäni. Tuo "opittu taito" liittyy erityisesti siihen, kun kymmenettä kertaa täytyy
mennä parvekkeelle hyssyttelemään vaunuja ja yrittää auttaa vauvaa nukahtamaan
uudestaan. Ehkä kyseinen taito ei ole kovin mairitteleva, vaan olisi parempi
muuttaa sen toiseen muotoon. Sanoa, että olen oppinut arvostamaan omaa aikaani, jota ei tällä hetkeä ole paljon ja erityisesti sitä, että saan tehdä mitä haluan ja rentoutua. Ja jos joku keskeyttää tuon ajanvieton, harmittaa.
Eilistä juhlapäivää vietimme vain oman kolmihenkisen perheemme kesken. Skypen välityksellä toki vierailimme muorin, mummin ja mamman luona. Päivä oli
kokonaisuudessaan mukava ja rento. Kävimme pitkällä kävelyllä, söimme hyvin ja
hyvää, Jannen laittamaa ruokaa. Kakku oli herkullista ja siivouspalvelukin
toimi moitteettomasti. Oikein onnistunut päivä!
Lauantaina Janne harmitteli, ettei ollut ehtinyt tytön kanssa
askarrella korttia. Näytin hänelle Facebookissa näkemääni ideaa kortiksi. Kyseessä
on äitienpäiväkirja, jonne isä ja lapset voivat askarrella sivun/aukeaman
äitienpäiväkortiksi. Näin kortit pysyvät tallessa, edellisvuosien kortteja voi katsella helposti ja mielestäni idea oli muutenkin hyvä. Hyvä juttu, että Janne harmitteli kortin puuttumista, niin sain näyttää hänelle
tuon linkin malliksi! Ja voihan tuota sama kirjaa käyttää vaikka
isänpäiväkorttinakin, jos jäit harmittelemaan, että nyt tuli hyvä idea liian
myöhään.
"Minä en
halua semmoisia ystäviä, jotka ovat kilttejä, mutta eivät yhtään välitä
toisista, enkä semmoisia, jotka ovat sen takia kilttejä, ettei heidän
tarvitsisi tuntea epämiellyttäviksi. Enkä semmoisia, jotka pelkäävät. Minä
haluan jonkun, joka ei ikinä pelkää ja joka välittää toisista, minä haluan
äidin!" - Homssu
Ihanat kuvat ja mukava teksti.Mun äitienpäivästä otettiin vissiin 1 kuva eikä siinä tainnu olla noin pirtsakkaa tyttöä.äidistä puhumattakaan.Mutta mullahan noita äitienpäiviä on jo 31 takana.Ja niihin mahtuu monta jännittävää aamua,oven takaa kuuluvien kirkaisujen ja tappelujen ja jännittyneitten ovien avaisujen jälkeen huoneeseen juoksevien porukoitten iloista riemua.Sulla on ne vielä edessä :)
VastaaPoistaMistäs tiedät, kuinka moni näistä kuvista otettiin oikeana päivänä? No okei, 2/3 kuvasta on äitienpäivältä. Kyllä mäkin sain oven takaa kuunnella, mitä keittiössä tapahtuu ja miten siellä on noin hiljaista ja mikä tuo kolahdus oli jne.
PoistaMinkäslainen tuo kakku oli? Näytti niin herkulliselta,että sun pitää julkaista myös resepti.:)
VastaaPoistaKakku oli kyllä oikein hyvää, Jannen tekemää. Suklaa-mangojuustokakku. Katotaan, antaako Janne lupaa reseptin julkaisuun :D
PoistaAjattelinkin, että sussa oli jotain tuttua tänään vauvakahvilassa :) Näin sitä törmäillään tosielämässäkin :)
VastaaPoistaPienenpieni Tampere :D Vähän itsekin ynnäilin, että voisit olla sinä. Poikasi paljasti vähän, asunnon myynti vähän enemmän, mutta en kuitenkaan ollut varma. Mutta arvelukset osui oikeaan!
Poista