"Kalastaja
istui talossaan ja näki aaltojen kasvavan. Oli siunatun ihanaa, ettei enää
tarvinnut välittää mistään. Kukaan ei kysellyt eikä kertonut, ei tarvinnut
sääliä ketään eikä mitään. Oli vain taivaan ja meren käsittämätön ja
saavuttamaton suuruus, joka virtasi hänen ylitseen ja ohitseen ja joka ei
koskaan voinut tuottaa hänelle pettymystä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti