Soppaviikon toinen osa

Viimeviikolla aloitettu soppaviikko jatkui myös tämän viikon. Tosin tiistaina käytiin syömässä Ikeassa lihapullia, mutta muuten oli ruokalistalla keittoja.

Tämän viikon keitot olivat lihapullaminestronekeitto, punajuurisosekeitto (vähän yksinkertaistettuna, laitoin vain punajuurta, porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, palsternakkaa ja ranskankermaa), hernekeitto ja gulassikeitto, jonka reseptin ajattelin tännekin kirjata ylös.

Minä en olen kovin suuri kokoliharuokien ystävä, ala-asteella ja ehkä vähän myöhemminkin kouluaikoina minä olin se, joka onki lihakeittoa lautaselle niin, että tulisi mahdollisimman vähän lihanpaloja ja nekin vähät palat kippasin biojäteastiaan. Ei vain maistunut tai en uskaltanut maistaa, jos liha olisi kovin sitkeää ja ällöttävää. Siksi itsekin hämmästyin, kun viime vuonna Budapestissa matkaillessamme innostuin gulassikeitosta ja nyt vihdoin sain tehtyä sitä itsekin.

Gulassi on mausteista lihakeittoa, mutta se ei kuitenkaan ole tulista tai edes kovin voimakkaanmakuista, ainoastaan paprikasta, sillä keiton päämauste on paprika sekä jauheena että tuoreena. Ja tärkeää keitossa on lihan pitkä keittoaika, jolloin lihasta tulee varmasti mureaa ja helposti syötävää. Itse keitin keittoa/lihaa yhteensä 3 tuntia.

Käyttämäni ohje:

2 sipulia (n. 230 g)

2 valkosipulinkynttä

2 rkl öljyä

2 rkl paprikajauhetta

1 tl kuminan siemeniä

450 g naudan sisäpaistia

1½ tl suolaa

400 g tomaattimurskaa

6 dl vettä

450 g perunaa

2 isoa paprikaa (n. 280g)

1. Kuori ja pilko sipulit.

2. Kuumenna kattilassa öljy ja lisää siihen paprikajauhe ja murskatut kuminan siemenet. 

Sekoittele hetken ja lisää sipulit. 

uullota pari minuuttia sipuleita öljymausteseoksessa.

3. Lisää kuutioidut lihat ja ruskista lihat. Lisää suola.

4. Lisää tomaattimurska ja vesi ja jätä keitos kiehumaan. 

Anna poreilla vähintään tunti, mieluiten kaksikin.

5. Lisää kuutioidut perunat. 

Keitä 10-15 minuuttia ja lisää kuutioidut paprikat. 

Jatka keittämistä kunnes kasvikset ovat kypsiä. 

Ja sitten keitto on valmista nautittavaksi ja täydellistä syksy- ja talviruokaa.

(Jos keiton liemi vaikuttaa kovin paksulta, voit huoletta lisätä vettä keittovaiheessa)

Gulassikeitto unkarilaiseen tapaan koverretussa leivässä. Täytyy kyllä sanoa, että oma keittoni oli huomattavasti parempi kuin tämä turisteille tarkoitettu joulutorin keitos.

Soppaviikko

Meidän tämän (arki)viikonruokalista näytti seuraavalta:

ma: kookoskanakeitto

ti: linssi-kasviskeitto

ke: lohikeitto

to: jauhelihakeitto

pe: pinaattikeitto

Päätimme siis syödä koko viikon keittoja. Miksi? Koska keitot on hyviä, ne on helppo ja nopea tehdä, ne ovat melko edullisia, ne on helppo tehdä omien makumieltymysten mukaan, ne on riittoisia ja niistä riittää hyvin molemmille seuraavan päivän eväätkin. Ja tietenkin myös siksi, että oli helppo ja nopea keksiä koko viikonruokalista, kun päätti, että tehdään vain keittoja. Ja tarvikkeetkin sai ostettua kaikki yhdellä kauppareissulla.

Ja ettei tässä keittoviikossa hauskaa olisi ollut vain keittojen paljous, ajattelin vähän laskeskella. Kaloreita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilla Ruokakori-laskuri, jolla on helppo laskea ruokien kalori- ja ravintoaine määrät. Ja kun ruoanvalmistusvaiheessa vielä mittasin tarkasti kaikkien raaka-aineiden painot, tulos on melko tarkka. Tosin annoskokoa en sitten tarkasti määrittänyt, vaan jaoin kokonaiskalorimäärät vain arvioidulla annosluvuilla. Mutta mielenkiintoisia tuloksia silti ja hauska ajankulua ja näpertelyä joutilaisiin hetkiin. Tai no, en nyt tiedä, oliko kaloritiedot oikeasti niin mielenkiintoisia, mutta ehkä aiemmin kirjoitettuun listaan keittojen hyvistä puolista voisi lisätä, että keittoruoat ovat usein myös melko kevyitä. Tietenkin niistä saa tehtyä kaloripommeja helposti, kun lisää liemeen ruokakermaa tai kookosmaitoa, kuten meidän keitoissa.

Ja keitoista innostuneina päätimme jatkaa tätä soppaviikkoa vielä ensiviikonkin, luvassa silloin hernekeittoa, gulassia, lihapullaminestronekeittoa, punajuurisosekeittoa ja jotain muuta, jota en joko tällä hetkellä muista tai sitten emme sitä vielä edes päättäneet.

Syksyinen sukkakori

Kauniina lauantai-iltapäivänä lähdimme metsään kori käsivarrella heiluen. Tällä kertaa tuo kori tosin oli jo valmiiksi täynnä, sillä tarkoituksena ei ollut kerätä metsästä mitään kotiin tuotavaksi, vaan kuvata elo-syyskuun aikana neulotut villasukat.

Syksyn sukkakori siis alkaa siis pikkuhiljaa täyttyä ja tarjolla olisi tällä kertaa naisten jalkaan sopivia pitsi- ja palmikkosukkia. Mukana on parit vähän isommille jaloille (=miehille) sopivia. Ja on tulossa, valmiina on jo yhdet valkoiset ja tummanvioletit ovat tekeillä!

Mustkka

Sammal

Kanerva

Suurin osa sukkien ohjeista on Novitalta, Novitan nettisivuilta tai Novitan sukkalehdestä, joka ilmestyi vuonna 2011. Osa ohjeista on myös itse muokattuja tai sovellettuja, kun varsinaiset ohjeet ovat menneet ylihilseen.

Palleroporonjäkälä

Isohirvenjäkälä

Karpalo

Lehmäntatti

 Mikä sukkapari on sinun mielestäsi paras tai mitkä haluaisit lämmittämään omia jalkojasi?

Vaivaiskoivu

Kantarelli

ps. Ihan kaikki sukat ei sentään ole tämän syksyn satoa, vaan parit sukat olen tehnyt jo keväällä ja itse asiassa aiemminkin jo esitellyt ne täällä.

Automatkalla Virossa

Meillä oli kesäloma vasta syyskuun ensimmäisellä viikolla. Tai Jannella oli kesäloma, multahan työt loppui jo elokuulla, joten olin siis vain työtön. Pitkään mietimme, miten tämän arvokkaan lomaviikon käyttäisimme, jotta se olisi mahdollisimman lomaa ja pääsisi kunnolla irtautumaan arjesta. Mielessä tietenkin pyöri ja muhi ajatus lomasta etelän lämmössä, mutta ajatus siitä, että koko viikko menisi sitten poissa kotoa, jostain syystä ahdisti. Lopulta päädyimmekin vähän lyhyempään lomaan, mutta kuitenkin etelässä eli lähdimme automatkalle Viroon.

Kovin paljoa emme etukäteen asioita selvitelleet, sillä matkat varattiin alle viikon varoitusajalla. Laivalla matkasimme ensin Helsingistä Tallinaan, josta lähdimme ajelemaan Viron pohjoisrannikkoa pitkin kohti Haapsalua, josta olimme varanneet majoituksen kahden yön ajaksi.

Todellista lomailua reissumme olikin, päivän tapahtumia tai ”pakollisia” juttuja/kohteita emme suunnitelleet mitään etukäteen, vaan menimme ja olimme fiiliksen mukaan. Haapsalussa oli varsinainen turistikausi ohi, joten varsinkin vanha kaupunki oli hyvin hiljainen ja ruokapaikan etsiminen iltaisin oli jopa hankalaa, sillä ravintolat eivät olleet enää auki. Mutta toisaalta oli myös mukava  kulkea ja kierrellä katuja ristiin rastiin, ihastella kauniita ja vähemmän kauniita vanhoja puutaloja ja nähdä vilauksia siitä, millaista elämä Haapsalussa oikeasti on.

Parasta Haapsalussa oli ehdottomasti majapaikkamme, Lahe Maja. Kyseessä on vanha puutalo, joka on hiljattain remontoitu ja entisöity täysin vierasmajakäyttöä varten. Hotellin/vierastalon kaikki huoneet on sisustettu persoonallisesti, kauniilla vanhanajan huonekaluilla ja tapeteilla. Suosittelen kyseistä majapaikkaa kaikille Haapsalussa vieraileville, kodikas ja kaunis talo ja ystävällinen henkilökunta!

Haapsalusta ajelimme rantoja pitkin kohti Pärnua, jossa olimme seuraavat kaksi yötä. Matkalla poikkesimme pariin kertaan merenrannalle karttaan merkattuihin näköalapaikkoihin katselemaan maisemia. Rannat Viron länsipuolella olivat kovin heinittyneitä ja pakoin umpeenkasvaneita, kovin erilaista verrattuna Suomeen.

Muutenkin Viro on maastoltaan hyvin tasaista. Asutus on keskittynyt erikokoisiin taajamiin ja välillä saimme ajella metsien keskellä, eikä näkyvissä ollut minkäänlaista asutusta, mutta kohta metsät vaihtuivat laajoihin peltoihin ja talokeskittymiin, joiden keskellä näkyi usein suurempi tila, joka oli merkkinä entisestä kolhoosimaataloudesta. Paljon näimme myös hylättyjä, suuria kartanomaisia rakennuksia ja pihapiirejä, jotka olivat todennäköisesti juuri tuon kolhoosimaatalouden lakkauttamisen takia jääneet tyhjilleen.

Jos aikoo lähteä autolla Viroon, mukaan kannattaa varata hyvä kartta. Lainasin kirjastosta kartan, joka oli todella hyvä. Se näytti tältä. Mukana paketissa oli selitysosa, jossa oli paikannimihakemista, sekä karttaan merkatut erityiskohteet, kuten erilaiset näkö- ja maisematornit, museot, merkittävät muistomerkit tai muinaismuistopaikat. Oli myös hienoa huomata, että kaikki karttaan merkatut kohteet oli merkattu myös paikanpäällä opasteilla ja monessa paikassa myös opastauluin. Olin siis positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Virossa oli tällainen matkailullinen asia huomioitu!

Haapsalusta matkasimme siis vielä etelämmäksi Pärnuun. Siellä alkoi turistikausi myös olla lopuillaan, useat jäätelökioskit ja rantakahvilat olivat jo kiinni, mutta emme silti onneksi olleet kaupungin ainoat turistit, kiitos kylpylähotellien eläkeläisryhmät. Ja koska kyseessä on Viron tunnetuin ja suosituin kesäkaupunki, kävimme tietenkin uimassa Itämeressä. Taisimme olla (ainakin sillä hetkellä) ainoat. Vesi ei ollut siis enää erityisen lämmintä ja saimme kahlata lähes 100 metriä, ennen kuin tuli riittävän syvää kastautumiselle. Kesällä paikka on varmasti toisenlainen, ranta ja meri täynnä väkeä ja elämää, mutta meidän rentoutumislomaamme tämä oli varsin sopiva.

Loman ehdottomin kruunaus oli se, kun kävimme kylpylähotellimme wellness-osaston hoidoissa. Janne kävi hieronnassa ja minä otin kasvo- ja jalkahoidon. Sain ne varmaan samalla hinnalla kuin Suomessa olisin saanut maksaa yhdestä hoitokerrasta. Ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvin rentouttava kokemus ja elämys, myös ylellinen, kun hotellin valkoisessa kylpytakissa tohvelit jalassa käveli hotellihuoneesta wellness-osastolle, jossa omaa vuoroaan sai odotella rauhallisessa ympäristössä ja halutessaan erilaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua vitamiinivettä. Ja kaiken huippuna tietenkin rentouttava kasvo- ja jalkahoito, jonka jälkeen jalka pohjatkin olivat silkkisen pehmeät ja kasvot olivat hyvin kosteutetut vielä parinkin päivän päästä!

Kokonaisuudessaan matkamme oli siis rento, aikatauluja meillä ei ollut, vaan ajelimme paikasta toiseen kaikessa rauhassa ja pysähtelimme, jos kartassa tai maisemassa näkyi jotain mielenkiintoista. Viron tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa, tosin tuntui siltä, että asfalttiteitä pienemmät hiekkatiet olivat kuitenkin paremmassa kunnossa. Missään vaiheessa emme tunteneet oloamme turvattomiksi, eikä autonkaan puolesta tarvinnut kovin paljoa pelätä. Voinkin siis suositella automatkaa Virossa muillekin lyhyempää etelänlomaa suunnitteleville.

Perinteiset Viron tuliaiset? Ja tästä meidän talouteen jäi yksi salkku, Tobleronet, jääteetölkki, Coca-Colat ja yksi Baileys-pullo.