Carlsron museo

Miehen kesälomaa olemme viettäneet pääasiassa kotona, mutta välillä alkaa itseä ärsyttää olla vain kotona. Pieniä päiväretkiä lähiympäristöön olemme pääasiassa vain tehneet, koska tuo pienin asukas talossamme ei jaksa istua autossa puoltatuntia kauempaa. Sitten alkaa kiljuminen ja vinkuminen pois istuimesta. Ei auta viihdykkeet, kaveri takapenkillä tai eväät.

Yksi lähiseutumatkailukohteista oli Kristiinankaupunki. Siellä erityisen maininnan arvoinen kohde on Carlsron museo Suurjärven rannalla, joka oli 1800-luvulla suositulla kartanohuvila-aluetta. Rakennuksella itsellään on jo mielenkiintoinen historia. Kyseisen huvilan rakennutti kauppaneuvos ja laivanrakentaja Carl Alfred Carlström itselleen kesäkäyttöön 1800-luvun lopulla, mutta jo 1911 rakennus huutokaupattiin omistajan jouduttua vararikkoon.

Vuosina 1922-1945 rakennus toimi kesähotellina ja huoneiden päällä olikin vielä näkyvissä numerointi, joka oli muistona ja merkkinä hotellitoiminnasta. Myös hotellin vastaanottotiski oli talossa jäljellä. Hotellitoiminta kuitenkin lopetettiin kannattamattomana ja rakennus jäi tyhjilleen taas. Vuonna 1960 rakennuksen osti huutokaupassa Åke Weckstörm, joka halusi perustaa sinne museon ja samalla suojella rakennusta.

Museon kokoelmat edelleen samat Weckströmin keräämiä ja esineistö on hyvin laaja, ehkä jopa huvittavan sekava. Museo on pullollaan erilaisia koriste-esineitä, tauluja, kirjoja, keittiöesineitä ja huonekaluja. Tämän vuoksi museossa voi saada kulutettua aikaa tuntikaupalla, mutta uskon, että osaa kävijöistä sekamelska voi ärsyttää. Minusta se oli mielenkiintoista, harmi vain, että museossa mihinkään ei tietenkään saa koskea.

 

Rakennus itsessään on aika ränsistynyt, mutta alkuperäisessä kunnossa. Maalipinta lohkeilee ja muutamasta kohtaa näytti tehneen tuhoaan. Sisällä huoneissa päällimmäisen tapettikerroksen alta pilkisteli vanhemmat ja kauniimmat kukkakuvioiset tapetit. Entinen rakennuskonservointiopiskelija heräsi sisälläni ja aloin miettiä, millaisen peruskorjauksen ja restauroinnin rakennus tarvitsisi, että se voisi olla entisessä kukoistuksessaan. Samalla myös mietin, millainen remontti pitäisi tehdä, että rakennukseen voisi avata uudelleen hotellikäyttöön. 

Miksi tehdä muuta,

kun voi grillata? Jannen motto tänä kesänä, kuten varmaan monen muunkin suomalaisen, jos ruokakauppojen mainoksista voi vetää jotain päätelmiä. Grillaus taitaakin olla niitä harvoja kesäharrastuksia, jota voi tehdä säällä kuin säällä.

Jannen kesäloman alettua kokkausvastuu on siis siirtynyt grillinkäyttäjälle, kauppareissuilla kärryihin päätyy ihan erilaisia tuotteita, jos minä olisin ruoanlaittovuorossa. Ribsejä, naudanpaistia, wingsejä, kokonainen broileri, fenkoli, kukkakaali… Mun vastuulla on pääasiassa ollut lisäkesalaatin teko, aina yhtä tylsä, siis tuttu ja turvallinen, jääsalaatti, kurkku, tomaatti ja paprika.

Tässä teillekin muutama maistiainen kuvien muodossa meidän tämän kesän herkuista. 

Kreikkalaiset (välimerelliset) maut on aina herkullisia grillattuna. Juhannukselta jääneestä possun sisäfileestä muodostui gyros ja kanasouvlaki tsatsikin kanssa on aina hyvää.

 

Amerikkalaisten grillaus on jotain ihan omaa luokkaansa ja sitä meilläkin on kokeiltu paljon. Ribsit, maissit, naudanpaisti ja jälkkärin muutama s'more. 

Kalaruokia ollaan myös kesällä syöty. Kokonaisena grillattusiika oli mulle aivan uusi tuttavuus. Ei maistunut pahalle kalalle, oikeastaan ei kalalle ollenkaan. Tehtiin myös muutaman vuoden takaa tuttua kesä-lohikeittoa. 

Salaatit kuuluvat tietenkin kesään, koska silloin kotimaiset kasvikset ovat edullisia. Hyvä ja täyttävä salaatti syntyy, kun perussalaatiin lisää vähän keitettyä ja paistettua perunaa, pekonia ja kananmunaa. Helppo kastike on ihan vain kermaviili tai ranskankerma.

Lapsiperheessä täytyy tietenkin ottaa huomioon kaikki ruokailijat, siksi ruokalautanen näyttää monesti myös tältä, hyvää se on tämäkin.

Kesäharrastuksia

Muutto paljasti taas kasautuneet villalankakokelmat. Arkullinen, korillinen ja kolme laatikollista. Pienen tauon jälkeen olikin siis aika alkaa neulomaan sukkia, tällä kertaa syntyy miehekkäämmän kokoisia raitasukkia. Ihan perussukkia, mutta niitähän taas toivottavasti puolen vuoden päästä tarvitaan!

Pari kertaa ollaan käyty jo uudessa kirjastossakin ja mukavasti sieltä on löytynyt luettavaakin sukankutomisen kaveriksi. Vaikka tällä hetkellä lukemisharrastusta uhkaavasti hätyyttelee mikäs muukaan kuin televisio, Netflix. Eräänä pitkästyttävän sateisena ja hitaana aamupäivänä päätin avata telkkarin, josta oli juuri alkamassa uuden salapoliisisarjan toinen jakso. Ja kun olin toisena sateisena päivänä katsonut sarjan ensin televisiosta ja päiväunien aikaan Yle Areenasta, Janne vielä illalla löysi sarjan Netflixin valikoimista. Sitä me olemme nyt yhdessä tuijottaneet, kun tyttö on saatu nukahtamaan. 

Kyseessä on Neiti Fisherin etsivätoimisto (Netflixissä Miss Fisher's Murder Mysteries) on 1920-luvun Australiaan sijoittuva dekkarisarja, jonka päähenkilö, neiti Fisher on kuin aikuiseksi kasvanut neiti Etsivä. Aina sopivasti paikalla, kun tapahtuu murha. Terävä päästään ja kielestään ja ratkoo kiemuraisimmatkin tapaukset. Ja siinä sivussa lirkuttelee miehille, lentelee lentokoneella, puhuu venäjää tai harrastaa judoa.  Sarja minun makuuni, uppoaa paljon paremmin kuin nykypäivän synkkääkin synkemmät dekkarit, eikä aiheuta samanlaista ahdistusta.

Mutta kuuluu kesäharrastuksiin toki muutakin. Nyt hyvien kesäsäiden aikaan ollaan oltu pihalla, paljon. Pelattu sulkapalloa, haisteltu kukkia, kerätty kiviä, istuttu leikkipuiston hiekkalaatikolla, käyty pyöräilemässä ja vähän uittamassa jalkoja. Ja Janne on tietenkin grillannut uudella grillillään. Aika mukavaa, kun on kesä.