Lihamureke ja perunat

Jääkaapinovessa on ruokalista. Viikon ruokalista on näyttänyt tältä:

Vko 2

ma: avokadopasta

ti: kanapasta

ke: lihamureke ja perunat.

Mekin päätimme kokeilla kuuluisaa avokadopastaa ensimmäistä kertaa, joka oli myös viimeinen kerta. Ei ollut meidän makuun tuo ruoka. Seuraavana päivänä tuunasin pastanjämistä kanapastan uunissa. Lämmin avokado maistui erikoiselle, mutta oli parempaa kuin alkuperäinen. Keskiviikkona päätin tehdä lihamurekkeen, jonka täytin syksyllä kerätyillä suppilovahveroilla, niitä kun kaapissa monta purkkia. Perunoiden kaveriksi tehty ruskeakastike maistui suussa vielä yöllä kolmen aikaan, kun viimeinkin päästiin synnytyssaliin asti.

Janne kysyi syksyllä, miksi tuo vanha ruokalista on vieläkin jääkaapin ovessa. En osannut vastata. Itsekin olin sitä ihmetellyt monesti. Toisaalta tuntui, että vastahan me teimme uudenvuoden kunniaksi pulled porkia ja seuraavana päivänä söimme perinteisesti nakkeja. Mutta nyt niistäkin jo vuosi. Ehkä olen pitänyt ruokalistaa esillä muistona menneistä. Ajasta, kun meitä oli kaksi ja ruoanlaittoon saattoi keskittyä paremmin, eikä se ollut yhtä stressaavaa kuin menneenä vuonna se on monesti ollut. Tai ehkä se on vain yksi merkki siitä, että tuon lihamurekkeen jälkeen tapahtui jotain, joka muutti elämää merkittävästi. Elämässämme kääntyi uusi sivu ja vanha ruokalista jäi muistutukseksi siitä. Ja nyt kun olen tuolle paperinpalalle keksinyt näitä upeita merkityksiä, vielä vähemmän maltan ottaa sitä pois jääkaapinovesta. Vaikka eihän sen mukana muistot häviä mihinkään, mutta silti. No olkoot siinä edelleen, toistaiseksi. Ehkä se taas vuoden päästä muistuttaa, että kaksi vuotta sitten syötiin perunoita ja lihamureketta, niin kuin tänäänkin (tosin peruna oli muusina). Huomenna yksivuotiaan tytön, äidin ja isän kunniaksi.

Villatakki viime vuodelta

”Aiotko saada tuon valmiiksi ennen joulua?”, kysyi Janne. ”Ai niinku missä välisssä?”, vastasin minä. Mutta niin piti mennä aatonaattona ostamaan nappeja, kun villatakki oli nappeja vaille valmis. Tosin nyt vasta sain höyrytettyä (jotta kuvioneule asettuu paremmin ja helmaresori pysyy suorana) ja kuvattua takin. Ihan täysin valmis se ei ole tosin vieläkään, yksi lanka kiristää kuviossa, joten pitää katsoa, jos sen saisi katkaistua ja korjattua tilanteen.

Tämä on itseasiassa ensimmäinen neuleeni, joka ommellaan ylhäältä alaspäin. Ja saattaa olla, että myös viimeinen. En ole oikein tyytyväinen takin istuvuuteen kauluksen tai ylipäätään yläosan osalta, vaikka kuvissa se näyttää ihan hyvältä, niin päällä se tuntuu vähän oudolta. Ehkäpä se vain johtuu eroavuudesta alhaalta ylöspäin tehtyihin ja tuntuu siksi huonolta. Vaatii kai vain käyttöä ja totuttelua.

Ohje on Garnstudiolta ja käytetty lanka Novitan 7 veljestä. Muutin ohjeen silmukkamääriä hieman sopimaan paremmin käyttämälleni langalle. Ja tarkkasilmäiset varmaan myös huomasivat, että en tenhyt mallin kuviota kokonaan. Minun lankani oli ohjeen lankaan verrattuna paksumpaa, joten vaadittu yläosan pituus tuli aiemmin täyteen.

Mennyt ja tuleva

Kulunut vuosi on ollut tunteikas vuosi. On ollut jännitystä, odotusta, ihmetystä. Iloa, itkua ja väsyä. Raivoa, kiukkua ja ahdistusta. Epätoivoa, riemastusta ja kyllästymistä. Ärsyyntymistä, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Yllättymistä, läkähtymistä ja tyytymistä. Monia hienoja hetkiä, mutta paljon samanlaisia, arkisia päiviä, jotka eivät toisistaan erotu ollenkaan. Ja yllättävän paljon myös hermojen menetystä ja kiukustumista. Ihanan pitkä, aurinkoinen ja rento kesäloma. Ankea, harmaa ja sateinen syksy. Ja kaikeksi onneksi kuitenkin valkoinen joulu, tytön ensimmäinen.

Tuleva vuosi tulee olemaan pyöreä vuosi, ei tosin samalla tapaa kuin 2013. Minulla vain vaihtuu vuosikymmen, ysi muuttuu pyöreäksi nollaksi ja kakkonen pehmeäksi kolmoseksi. Se ehkä vähän jännittää, mutta onneksi edellä menevät mies, sisko ja ystävät osoittavat, että nekin ovat vain numeroita, joita ei kannata sen enempää miettiä. Pyöreitä tulee täyteen myös elämässä Tampereella. Elokuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun muutin Tampereelle ja tutustuin Janneen. Se on pitkä aika

Vaikka mietinkin tulevaa, haluan silti keskittyä enemmän tähän päivään ja hetken, ehkä vähän huomiseen tai ylihuomiseen. Vähän saa kuitenkin miettiä ja tehdään toiveita tulevalle ja samalla kun haaveillaan siitä, mitä vuosi voisikaan tuoda mukanaan, ollaan kiitollisia menneistä.

Kun maas on hanki ja järvet jäässä…

eli siis sunnuntaina lähdimme nauttimaan talvipäivästä metsäretkelle, makkaranpaistoon. Autolla käyty keskustelu ennen metsään menoa: ”Otetaanko mukaan hoitoreppu?” ”No ei siellä kuitenkaan viitsi ruveta vaippaa vaihtamaan, niin ei kai sitä tarvita.” Sitten lähdetään kävelemään kohti laavupaikkaa, tyttö istuu tyytyväisenä pulkassa ja me ihastellaan lumisia puita.

Päästään perille ja leiriydytään. ”Haiseeko täällä kakka?” ”En mä ainakaan mitään haista.” ”Ehkä tyttö vain paukuttelee.” Menee hetki. ”No nyt mäkin kyllä haistan.” ”Voi ei…” Repusta löytyy hätävaravaippa, jonka laitoin sinne syksyllä opittuani toisella metsäretkellä, ettei housuvaippa pidä niin hyvin, jos on paljon makuulla. Eväsrepussa on makkaransyöntiin tarkoitettua talouspaperia ja vettä. Ja näillähän tarvikkeilla saa hyvin vaihdettua vaipan ja putsattua pepun metsäretkellä. Onneksi ei ollut enempää pakkasta, ettei pikkuinen peppu kylmettynyt operaatiossa. Ja nuotiokin paloi nopeasti hiillokselle ja pian päästiinkiin jo makkaranpaistoon. 

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt, olisi ehkä parempi otsikko.

Kotiglögi

Jos ei kaupan glögit maistu, voi tehdä itse omaa. Kaupoissa myydään valmiita glögimausteita, joissa on mm. kanelia, neilikkaa ja kardemummaa. Oman glögin voi tehdä melkein mistä mehusta hyvänsä, minä olen tehnyt mustaviinimarja-, omena- ja valkoviinimarjamehuista.

Glögi on helppo tehdä itse, sehän on oikeastaan vain mehun maustamista/laimentamista glögimausteilla ja vedellä. Itse olen keittänyt kattilassa vettä ja glögimausteita reilut kymmenen minuuttia, jonka jälkeen olen kaatanut mukaan mehun ja antanut hautua vielä hetken aikaa. Kun tekee glögin mehutiivisteestä, on tärkeää maistella oikea vahvuus glögille. Valmiita mehujakin voi tarvittaessa laimentaa vedellä. Ja jos kaipaa jotain muuta vahvuutta, sekaan voi tietenkin laittaa punaviiniä, mantelilikööriä tai jotain muuta makumaailmaan sopivaa alkoholia.