Yösyöttö ja Metsäjätti

Onnistuin löytämään kirjastosta pari hyvää, suomalaista kirjaa, joista ajattelin vinkata teillekin. Molemmat olivat nopealukuisia ja mukaansa tempaavia. Tarinat olivat hyviä ja eteenpäin meneviä. Kerronta oli selvää, ei liian kuvailevaa ja koristeellista. Tosin toisessa tarinan kerronta oli välillä vähän sekava, mutta lopulta kyllä selvisi, miksi.

Miika Nousiaisen Metsäjätti kertoi tästä päivästä, mutta välillä käydään lapsuudessa 80-luvulla. Tarinan joitakin osia voisin verrata Peter Franzenin Tumman veden päällä -kirjaan, kurjaa lapsuutta ja alkoholismia, mutta pääpaino kirjassa on kuitenkin henkilöiden kasvutarinat. Teksti on yksinkertaista, asiat kerrotaan suoraan, turhia kiertelemättä ja hienostelematta. Miesmäisesti. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia, vähän kuin Mielensäpahoittajalla, jotka saivat itsenikin ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Päällimmäisenä mieleeni jäi ajatus siitä, miten nopeasti menevät vuodet syntyvät hitaasti etenevistä päivistä.

Toinen hyvä löydös oli Eve Hietamiehen Yösyöttö. Kirjan nimi ei onneksi enää ole ajankohtainen täällä, yösyötöt ovat onneksi päätetty 1½ kuukautta sitten, mutta kirja kiinnosti erikoisen muotonsa vuoksi. Kirja oli Miki-kirja (minikirja), jota on helppo lukea vaikka yhdellä kädellä tai ilman käsiä, samaan aikaan voi tehdä käsitöitä. Tai vaikkapa imettää. Kirja kertoo nimensä mukaisesti vauvanhoidosta. Tarina on vähän erilainen, toivottavasti ei kovin monessa perheessä totta, mutta mukana oli monia tuttuja piirteitä vauva- ja äitielämästä, jotka huvittivat. Huomiot vauvakerhojen äideistä, toisten äitien tarkkailusta, lasten vaatetuksesta ja vanhemmuuden riittämättömyyden tunteista tuntuivat välillä huvittavan tutuilta. Kirjasta sai myös hyviä vinkkejä ja tietoa, haukkuva yskä ja vihreä räkä vs. väritön räkä. Suosittelen muillekin vauvojen ja pikkuvanhempien lapsille, hyväntuulisesti.   

Soodalla siivous sujuu

Torstaisen siivouspäivän kunniaksi kerron teille siivousvinkin. Sooda, ruokasooda. Joka paikan puhdistusaine, joka on myrkytön, hajuton ja kaikin puolin vaaraton, käytetäänhän sitä ruoanlaitossakin. Soodan puhdistusteho perustuu samaan kuin monien virallistenkin puhdistusaineiden, se on emäksistä eli (useimmat) tahrat liukenevat soodalla puhdistettaessa. Puhdistusteho perustuu osittain myös sen jauheiseen rakenteeseen, joten se toimii hyvin myös hankausaineena. En ole tutustunut tarkemmin siivoukseen tarkoitettuihin taikasieniin, mutta voisin kuvitella soodan olevan niiden mystinen taika-aine, joka poistaa tahran kuin tahran.

Minä käytän soodaa useissa perussiivouskohteissa, kuten lavuaareissa ja hanoissa vessassa ja keittiössä. Ripottelen soodaa lavuaariin vähän joka puolelle ja pesen a hankaa kostealla sienellä. Lopuksi huuhtelen ja kuivaan puhtaalla, nihkeällä liinalla. Lopputulos on kiiltävää ja puhdasta.

Sooda poistaa hyvin myös mukien kahvi- ja teepinttymät. Ripottelen mukin pohjalle vähän soodaa ja hankaan puhtaaksi pesusienellä (toimii paremmin kuin tiskiharja). Tämän jälkeen on vielä hyvä pestä mukit normaaliin tapaan. Toimii myös kattiloiden, pannujen tai uunivuokien pinttymiin. Tai vaikkapa lusikoihin.

Sooda tehosi hyvin myös tussin jälkiin työpöydässä ja vaunujen renkaista (kumista) tulleisiin mustiin raitoihin valkoisissa ovissa ja seinissä. Näissä tapauksissa kastoin kostean pesusienen soodaan ja hankasin tahrakohtaa. Lopuksi vielä pyyhintä puhtaalla, kostealla rätillä, niin ei jää valkoisia soodatahroja putsauskohtaan.

Sooda imee itseensä myös hajuja, joten sillä voi koittaa puhdistaa vaikka pahanhajuiset kengät tai muoviastiat. Lisää siivousvinkkejä ja käyttökohteita kannattaa googletella, niitä löytyy paljon aina mattojen hajujen poistosta lasten lelujen pesuun tai vaikkapa pyykin ja hampaiden valkaisuvinkkejä tai miten sooda toimii närästykseen.

Tytön nuttu

Meillä on lattianrajassa aika viileä, ainakin jos tytön käsiä ja sormia pidetään lämmön mittaajina – ne ovat aina melko viileät.  Keväällä neuloin tytölle sormenpäistä avoinnaolevat tumput, jotka pitivät kädet vähän paremmin lämpöisinä. Nyt kun kaivoin ne taas ilmojen viilettyä varastosta käyttöön, huomasin, etteihän ne enää tuon ikäisellä lapsokaisella kauaa kädessä pysy, kun niitä pitää tietenkin päästä tutkimaan lähemmin.

Ajattelin,  että tekisin hänelle samanlaiset, mutta pidemmällä varrella, jos ne pysyisivät kädessä paremmin. Lankalaatikosta löysin sopivan jämälangan tätä projektia varten. Mutta kuinkas kävikään, suunnitelmat muuttui matkan varrella ja käsivarrustimesta tulikin nuttu. Vähän kuin bolero.  Kirjava nuttu, koska tuota jämä lankaa ei olisi ollut riittävästi, joten käytin sitten muitakin langanloppuja tähän. Ehkäpä tätä voisi pitää protomallina ja tehdä joskus vielä samalla idealla yhdestä langasta, vähän hillitymmän ja tyylikkäämmän. 

Nuttu on neulottu hihasta hihaan. Ensin suljettuna neuleena hihat ja sitten tasona etu- ja takakappaleet erikseen. Sivussa on saumat, jotka yhdistävät etu- ja takakappaleet. Edestä jätin tämän vielä avoimeksi, näyttää pysyvän päällä hyvin ilman nappikiinnitystäkin.